urpiainen kirjoitti:Harvinaisen ilostuttava oli mielestäni Singerin nihkeys lemmikkieläimiä kohtaan. Minusta eläinsuojelijoiden, lihatuotannon vastustajien jne. ongelmana on kovin usein se, että he kuitenkin mielellään pitävät lemmikkieläimiä viihdytystarkoituksessa. Tämä tekee heistä pikkuisen naurettavan oloisia, ja Singer selittää, miksi moinen reaktio on perusteltu. Tämä on tökkinyt esim. Turun yliopiston eläinoikeusaktivistien kirjoissa, joissa aina kiitellään kaiken maailman lemmikkiaaseja sun muita kaneja ja koiria.
Tix kirjoitti:
Tuossakaan ei ole itselleni mitään uutta. En ole koskaan pitänyt kovin fiksuna pitää kaupunkiasunnossa koiria ja kissoja tai häkissä erilaisia karvaisia otuksia tai akvaariossa kaloja. Koirat ja kissat olisivat tuskin kesyyntyneet ikinä sisäelukoiksi jos niitä ei olisi sellaiseen pakotettu hyvin pienestä pitäen. Vieroitus emosta tapahtuu aikaisemmin kuin luontaisesti, siksi leimaantuminen ihmiseen paremman puutteessa on ylipäätään mahdollista.
Tähän esitän vastalauseeni. (Huomaan puhuvani vastoin odotuksia Singeriä vastaan.)
Minun on vaikea ymmärtää, millaisesta lemmikkieläinten pidosta puhutaan, kun se noin suoraan rinnastetaan tuotantoeläinten pitoon. Jos asiaa mietin, myönnän että minuakin oudoksuttaa joidenkin ihmisten tapa hankkia kotiinsa useita lemmikkieläimiä akvaariokaloista tarantelloihin, häkkihiiriin ja kissoihin/koiriin ikään kuin harrastuksena. Kaukana ei ole tunto, että silloin eläimet ovatkin jonkinlaisia sisustuselementtejä/leegoleluja, ja niitä kohdellaankin kuin huonekaluja. Samoin on kutakuinkin vastenmielistä, jos koiran/kissanpentu hankitaan lasten leluksi. Lemmikkikissojen ja koirien liikuntamahdollisuudetkin ovat vähissä. Meillä kun oli periaatteena kunnioittaa koiran (kk saksanseisoja-uros) tarvetta juosta ilman hihnaa laajoilla alueilla (mikä ehti täällä olemaan vuoroin laillista, vuoroin laitonta, joten emme piitanneet). Niinpä koirien ulkoilutustyyli jossa talutetaan hihnassa ihmisen varsin hidasta kävelytahtia katukäytävällä korttelin ympäri ja kenties välillä päästetään (saksanseisojamitoin) mitättömän pienessä "koirapuistossa" irti.. on minusta koiran intressien melkoista rajoittamista ja jopa eläinrääkkäystä. Riippuu koirastakin tietysti. Oikeastaan ihmettelen koiranomistajien "kesyyttä" ja liiallista yhteiskuntaan sopeutuista tässä asiassa. Tuosta ja muista ylläolevista syistä minusta olisikin parasta, että jotkut ihmiset eivät hankkisi lemmikkieläimiä.
Mutta täytyykö tuo yleistää periaatteeksi Singerin tapaan?
Puhun nyt omasta tai siis vanhempieni perheen tapauksesta. Yksi koira ollut. Se oli metsästyskoira, mutta suhtautuminen oli kaukana pelkästä hyötyeläinkäytöstä. Henkilökohtaisesti minulle oli valtava rikkaus elää suht.koht. fiksun ja yhteisissä asioissa verraten kommunikointikykyisenkin olennon kanssa, joka ei kuitenkaan ollut ihminen. Antoi perspektiiviä ja vaihtelua tässä ihmisten täyttämässä maailmassa. Kuin vieras toiselta planeetalta. Suhde oli perhesuhde, tai koiramaisin termein lauman yhteiseloa.
No, tuo voidaan vielä tulkita "hyötyeläimen pidoksi" koska omaa hyötyäni luettelin. Mutta entäs sen koiran kannalta? Nyt kun on niin, että se koirayksilö syntyi meistä riippumatta. Pitkää jalostuslinjaa, rotua joka varsin luontokelpoinen onkin, ei sittenkään ole noin vain palautettavissa ihmisistä riippumattomaan elämään. Eikä minulla ole kykyä eikä haluakaan kieltää saksanseisojien olemassaoloa. Ja se pentu syntyi. Mitä sitten tehdä eläinsuojelullisesta näkökulmasta? 1.) Kirvestä ohtaan ja henki pois jo pentuna? 2.)Antaa johonkin muuhun talouteen, jossa sitä kenties olisi kohdeltu enemmän työkaluna, pidetty metsästyksen ulkopuolella jossain juoksunarussa tai eteisessä? vai 3.) Ottaa se meille, jossa pentu sai väitän poikkeuksellisen hyvin koiran tarpeita kunnioittavan perheen, jolla oli sitä vaistoa ymmärtää eläimiä joka useimmilta puuttuu?
Singerin ja teidän muidenkin tuomio lemmikkeläinten pidolle onkin mielestäni yleistys, joka yksityisasiohin tunkeilullaan vetää vertoja jos sanottaisiin: "ET SAA hankkia lapsia koska maailma on ylikansoittunut ja monia lapsia kohdellaan huonosti!"
----------
Singerin METSÄSTYSkantaankin sanon vastaan.
Luulen, että Singer itse tulee kulttuuriympäristöstä (suurkaupunkien akateemiset?), jossa metsästys mielletään rikkaiden eliittiharrastukseksi. "Luonnonkansojen" vain hengenpitimikseen harjoittaman metsästyksen Singer paremmin hyväksyy. Mutta (vaikka helsinkiläinen juppi ei tajuisikaan) Suomessa metsästys on arkinen kansantapa, ja suoraa jatkumoa luonnonkansojen harjoittamaan metsästykseen. No O.K. periaatteena voidaan tuomita kaikki eläinten vahingoittaminen, m.l. kaikki metsästys muuten kuin pakottavista syistä. Ja O.K., metsästyksellä saatavan lihan määrä on mitätön verrattuna kaupasta ostettuun. Eikä lihantuotanto ole korvattavissa metsästyksellä. (Itsekään en muuten ole metsällä käynyt koiran kuoltua). MUTTA: jos verrataan yksikkö kaupasta ostettua lihaa, vaikka tehotuotantobroileri, ja yksikkö luonnosta ammuttua riistaa, vaikka yksi sorsa.. niin eikö muka ole niin että sen yhden taatusti luomuolosuhteissa kasvaneen luonnonsorsan syöminen tekee tarpeettomaksi yhden tehotuotetun broilerin kasvattamisen? Luulisi olevan Singerillekin parempi niin, edes pienenä askeleena, jos nyt lihaa siis syödään ollenkaan. Mutta "barbariasta" Singer siis meuhkaa.
Metsästyksen etiikasta vielä sekin, että koiramme oli siis metsästyskoira, jonka luontaiset intressit tappaa saaliseläimiä olivat voimakkaina tallella. Koira oli innokkain lintumetsälle lähtijä ja tappoipa tuo perkele jäniksiäkin juoksemalla niitä kiinni ja sitten ravistus selkärangasta. Ja koira oli rakas perheenjäjäsen, lauman jäsen, ystävä. Jos siinä oli inressiristiriita saaliseläinten etu versus koiran mieliharrastus ja arvaan tärkein luontainen intressi/sen kieltäminen, niin totta kai olin koiran puolella. Muuten mennään sellaisiin minustakin liiallisuuksiin että totutetaan kissatkin kasvissyöjiksi.
---------
Toki VOI VALITA, että EI HALUA mitään eläimiä vahingoitettavan ihmisen tai muiden eläinten toimesta jos se on estettävissä. Mutta se on VALINTA. Kun sanoin alkuviestissäni suunnilleen että mielestäni Singerin perusvirhe on tietty komentavuus, perustelin tähän tapaan: "Jos on periaate, että kaikille pitää olla kiltti, totta kai sen pitää koskea kaikkia tuntevia olentoja. Mutta entäs jos EI halua olla kiltti?" Siinä EN suinkaan tarkoittanut että valitettavaa että ihmiset eivät ole epäitsekkäitä tai loogisia, niinkuin Tix taisi tulkita. Vaan sitä, että minusta Singerkin vetoaa tuossa rakennelmassaan länsimaiselle filosofialle niin tyypillisesti johonkin oletettuun velvoittavaan absoluuttiseen moraaliin. Joka olisi löydettävissä ja määriteltävissä. Vaikkapa vain siinä että on velvollisuus kohdella kaikkia hyvin ja siitä (kylläkin hyväksyttävänä loogisena jatkona), että se koskee tietysti myös eläimiä. Minä kun en ole löytänyt enkä usko mihinkään absoluuttiseen moraaliin (enkä ontologiaan) Sellainen mielestäni lipsuu pahasti tunnustuksellisen TEOLOGIAN puolelle. Toisin ajattelevien näkökulmasta Singer voikin näyttää taas yhdeltä komentelevalta dogmaatikko-tiukkapipolta, eikä se ole edes hyvä strategia muuttaa ihmisten asenteita.
Aivan täyttä johdonmukaisuuttakaan ei mielestäni voi vaatia, ei sellainen ole mahdollistakaan. Väärä teoria että sitä on olemassakaan. Niinpä vaikka susien tai kettujen tai villihanhien ystävä ja suojelija voi hyvin mussuttaa kinkkuvoileipää olematta "tekopyhä" tai rikkomatta jotain periaatetta että pitäisi ajatella kaikkien eläinten etua. Sellainen yleisperiaate kun on vain kulttuurinen kuvitelma, ei sitova eikä ontologisesti apriori "annettu".
--------
Singerin ansio on sitten intressipohjainen filosofiansa. Jossa järjestelmällisesti kumotaan rotuun, lajiin, älyyn, kulttuuriin ja niiden eroihin vetoavat perustelut olla piittaamatta eläinten tai kenen vaan intresseistä. Verrataan sitä rasismiin, (Singerin termi käännöksessä muuten ei ole "lajismi" vaan "spesismi", mutta Tixin "lajismi" on selvempi). Sitten jos lisätään tuohon modernia tietoa eläinten tunteista ja henkisestä tasosta, niin kummasti eläinsuojeluaatteen vastustajien argumentit mitätöityvät. Ei enää toimi ne tyypilliset "Eläimillä ei ole tunteita, ihminen saa kohdella eläimiä miten haluaa koska on niin älykäs ja eläimiä arvokkaampi kulttuuriolento, vitun tyhmiä ne viherpiipertäjät ja kettutytöt kun ei tuota itsestäänselvää tajua".
Jäljelle jää vain sinänsä minun mielestäni filosofisesti hyväksyttävä: "Olen itsekäs ja uskon vahvemman oikeuteen, ja minä HALUAN, että eläimiä kohdellaan niinkuin nyt kohdellaan". Saahan sitä haluta. Mutta sitten jos muita perusteluja ei jää, voi miettiä onko tuo tosiaan yleinen elämänasenteensa jos lajismi/spesismikin on poistettu. Ja jos on, sitten on periaatteen tasolla hyväksyttävä että itseään kohdellaan samalla tavalla, eikä ole mitään absoluuttista perustetta jolla sitä vastustaisi vaikka toki tappelisi vastaan. Eikä ole enää rehellistä eläinasioissa käyttää niitä iänikuisia absoluuttisiksi luulemiaan perusteita, jos ei niihin enää itsekään usko.
Tix kirjoitti:Samoin en näe pointtia turkistuotannin ajamisessa alas täällä, jos se siirtää vain tuotannon maihin jossa tuotannon eläinystävällisyys on huonommalla tolalla. Oikeampi keino on oikeasti vaikuttaa kysyntään, kuten lihansyönnin yms. eläinperäisen tuotannon kohdallakin. Jos kaikki kuluttajat ostaisivat vapaiden kanojen munia, ei häkkikanaloiden munille olisi markkinoita jne. Sen paremmin ei ole järkeä kieltää munantuotantoa Suomessa vain saadakseen kuluttajille muualla tehotuotettuja munia.
Olen liian pragmaattinen hyväksyäkseni pelkkiä periaatteiksi jääviä ratkaisuja joilla ei ole käytänön merkitystä. Oikeastaan olisi fiksumpaa kieltää turkistuotteiden vähittäismyynti ja maahantuonti kuin niiden tuottaminen. Sen tyyppinen ratkaisu vain laskisi kysyntää ja hintoja ja laskisi tuotantoa, eikä nostaisi muualla tuotettujen turkisten hintoja, toisin kuin tarhojen sulkeminen. Saa olla eri mieltä.
Olen eri mieltä.
En usko kuluttajaboikottien vaikutukseen ainakaan tässä asiassa. Jos viherhippikollektiivit jotka ovat jo valmiiksi asialle vihkiytyneitä, puputtavat kasvisruokaa omissa oloissaan, se ei maailmaa muuta. Päinvastoin käytöksensä herättää kummastusta ja vieroksuntaa. Ja muissakaan asioissa en usko että ihmiset alkaisivat vapaaehtoisesti kulutusvalinnoillaan toimia suuren kokonaisuuden kannalta järkevästi. Enhän minäkään tee yhtään mitään vaikka ilmastonmuutoksen estämiseksi, ennen kuin minut pakotetaan siihen. Nykyajan kenties siihen uusliberalismiin
väljästi liittyvä käsitys, että vapaat markkinat ja kulutus muuttaisivat maailmaa parempaan suuntaan. Kyllä sellainen on aiemmin hoidettu joskus lainsäädännöllä pakottaen, joskus jopa "raudalla ja verellä", muuten saisi odotella vuosituhansia.
Ja minusta on nimen omaan pragmaattista alkaa vaikka turkistarhauksen lopettaminen juuri täällä meillä. Kaukaisiin maihin kun meillä ei ole mitään suoraa vaikuttamisen mahdollisuutta. Ja sekin, että pitäisikö meillä olla lapsityövoimaakin vain sen takia, että muualla sitten lapsityövoimaa kohdeltasiin huonommin? Tai miksi säätää ilmastonmuutosta hidastavia lakeja, jos tuotanto siirtyy Kiinaan jossa savutetaan kahta kaueammin? No, EW joskus taisi puuttua tuontapaisten esimerkkien kirjaimelliseen logiikkaan, mutta koettakaa ymmärtää periaate väljästi. Tuolla tyylillä ei missään asiassa lopulta tehtäsi mitään eettisiä/ekologisia parannuksia, jos koko maailma ei tekisi kerralla. Ja sehän ei ole mahdollista. Sitten länsimainen kulttuuri on pitkään ollut ja toivottavasti on jatkossakin asia jota Venäjän/kaukoidän kansat ovat JÄLJITELLEET, alkaen vaatteista, tekniikasta, aseista, musiikista lopulta naisten tasa-arvoon ja demokratiaan asti. Jos eläinasioita laitetaan ensin länsimaissa kuntoon, on odotettavissa että muu maailma mielellään jäljittelee sitäkin.
