Vuoden Mulkku 2007

[PerttiMakimaa]

Tää on niin väsynyttä... Samat jutut päivästä toiseen ja samoilta trollipelleiltä. Kitinästä on tullut selkääntaputtelijoiden ja muka-nokkelia solvauksia viljelevien itseään jotenkin erikoisina pitävien elitistien kerho.

Senkun analysoitte loppuketjun, että katkeroituiko se vai osuko loukkaukset vai itkeekö se modeilusta ja olihan se aika lapsellinen ja jaadijaadijaa.. Siinähän te olette hyviä. Mutta niin ennalta-arvattavia.

Pitäkää tunkkinne.

"Kosteasilmäinen exit" -varoitus.

[NuoriDaavid]

Periaatteessa oikein, koska pyrin tekemään kaikki tekoni siten, että ne vievät maailmaa parempaan suuntaan.

Miten sä voit nousta edes sängystä ylös, jos sun täytyy miettiä jokaista tekoasi tuolla perusteella?

Näen neljä mahdollista selitysmallia (eivät ole toisiaan poissulkevia)

a)olet erittäin epäitsekäs
b)arvioit tekojasi väärin
c)huijaat itseäsi ja/tai muita
d)Määrittele "parempaan suuntaan"

Vaihtoehto a on mahdollinen, erittäin epäitsekkäitä ihmisiä on (kai) olemassa.

Vaihtoehto b on mahdollinen. On mahdollista, että luulet tekojesi hyödyttävän maailmaa silloinkin, kun ne eivät hyödytä, vaan ovat haitallisia.

Vaihto c on luonnollisesti mahdollinen myös.

Vaihtoehto d on kaikkein kätevin, koska "maailman vieminen parempaan suuntaan" voidaan määritellä myös "maailman vieminen parempaan suuntaan" = EW:n tekemä asia.

Mikä tai mitkä ovat omasta mielestäsi oikeita selityksiä?

Lisättäköön vielä, että normaali, terve ihminen ei mieti jokaista tekoaan sillä perusteella, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

[RolloTomasi]

Periaatteessa oikein, koska pyrin tekemään kaikki tekoni siten, että ne vievät maailmaa parempaan suuntaan.

Lisättäköön vielä, että normaali, terve ihminen ei mieti jokaista tekoaan sillä perusteella, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Jokelan ampujakin pyrki viemään maailmaa parempaan suuntaan...

[Otto von Pickelhaube]

Periaatteessa oikein, koska pyrin tekemään kaikki tekoni siten, että ne vievät maailmaa parempaan suuntaan.

Lisättäköön vielä, että normaali, terve ihminen ei mieti jokaista tekoaan sillä perusteella, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Jokelan ampujakin pyrki viemään maailmaa parempaan suuntaan...

P-E Auvinen huudettu.
Kuka nokittaa Hitlerillä?

[RolloTomasi]

Lisättäköön vielä, että normaali, terve ihminen ei mieti jokaista tekoaan sillä perusteella, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Pentti Linkola kait miettii? Ja on terve.

[NuoriDaavid]

Lisättäköön vielä, että normaali, terve ihminen ei mieti jokaista tekoaan sillä perusteella, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Pentti Linkola kait miettii? Ja on terve.

En olisi varma kummastakaan väitteestäsi.

[EveryWoman]

Periaatteessa oikein, koska pyrin tekemään kaikki tekoni siten, että ne vievät maailmaa parempaan suuntaan.

Miten sä voit nousta edes sängystä ylös, jos sun täytyy miettiä jokaista tekoasi tuolla perusteella?

En ehkä ihan ymmärrä tätä kysymystä. Kaikki ihmiset suorittavat jatkuvaa tekojensa arviointia ja ongelmanratkaisua, josta suuri osa tapahtuu ilman että sitä erikseen "täytyisi" harjoittaa - siis ihan automaattisesti. Ne pyrkimykset, joihin pääsemiseksi tekoja tehdään, voivat tietysti vaihdella ihmisestä riippuen. Miten tämä liittyy sängystä nousemisen mahdollisuuteen? Jos selvennät kysymystä, osaan kenties vastata siihen paremmin.

Näen neljä mahdollista selitysmallia (eivät ole toisiaan poissulkevia)

a)olet erittäin epäitsekäs
b)arvioit tekojasi väärin
c)huijaat itseäsi ja/tai muita
d)Määrittele "parempaan suuntaan"

Vaihtoehto a on mahdollinen, erittäin epäitsekkäitä ihmisiä on (kai) olemassa.

En tiedä oletko lukenut muita ketjuja joihin olen viime aikoina osallistunut, mutta toistetaan tämä nyt täälläkin: minulle kaukonäköinen, tekojen seurauksia huomioon ottamaan pyrkivä itsekkyys ja epäitsekkyys ovat yksi ja sama asia, koska uskon vilpittömästi muiden etujen ja oman edun olevan lopulta keskenään yhteneviä. Vain lyhytnäköisesti itsekäs toiminta, jossa siis toimitaan enemmän tai vähemmän impulsiivisesti, miettimättä mihin toiminta todennäköisesti johtaa, poikkeaa edellisistä. Viimeksi mainittua en omasta mielestäni edusta, mutta edellisistä saat valita sen joka sopii omiin määritelmiisi paremmin.

Vaihtoehto b on mahdollinen. On mahdollista, että luulet tekojesi hyödyttävän maailmaa silloinkin, kun ne eivät hyödytä, vaan ovat haitallisia.

Aivan: riippuu näkökulmasta. Jos olisin täysin objektiivinen ja kaikkitietävä, minun olisi mahdollista onnistua todella poikkeuksetta toimimaan maailmaa parempaan suuntaan vievällä tavalla. Mutta kun en ole, toimin varmasti välillä myös tahtomattani toisin. Tämän vuoksi pyrin myös miettimään menneitä tekojani ja niiden seurauksia jälkikäteen saadakseni mahdollisimman hyvän kuvan siitä, kuinka väärin tulin etukäteen vaikutukset arvioineeksi, jotta oppisin tekemään jatkuvasti parempia arvioita tulevaisuudessa. Oppiminenkaan ei tietenkään voi täysin eliminoida maailmaa huonontavaa toimintaa.

Jos kuitenkin vertaan kahta kuvitteellista itseäni toisiinsa: a) EW, joka tekee mitä sattuu, ja b) EW, joka pyrkii tekemään hyvin ja silti välillä tekee virheitä, minusta ei ole epäselvää että kokonaisuutena vaihtoehto b johtaa parempaan lopputulokseen. Siksi valitsen sen.

Vaihto c on luonnollisesti mahdollinen myös.

Nyt joudut määrittelemään tuon itsen huijaamisen, jos haluat minun kommentoivan sitä. Muita minulla ei ole tapana tietoisesti huijata, mutta tietenkin tulen tehneeksi niinkin, jos satun tiedostamattomasti huijaamaan myös itseäni.

Vaihtoehto d on kaikkein kätevin, koska "maailman vieminen parempaan suuntaan" voidaan määritellä myös "maailman vieminen parempaan suuntaan" = EW:n tekemä asia.

Ei nyt sentään! Mutta ilman muuta kyse on henkilökohtaisesti muodostamastani, subjektiivisesta "paremman" määritelmästä, jolla ainoastaan pyrin itselleni mahdollisimman suureen objektiivisuuteen. Koska en ole mainittu kaikkitietävä ja objektiivinen tarkkailija, sitä parempaan en pysty.

Lisättäköön vielä, että normaali, terve ihminen ei mieti jokaista tekoaan sillä perusteella, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Auts! Olen siis asiantuntijan diagnoosin mukaan virallisesti epänormaali ja sairas.

[NuoriDaavid]

Äänestin elcoa, koska hän poisti kommenttini blogistaan.

[Tix]

Äänestin elcoa, koska hän poisti kommenttini blogistaan.

Get a room, you lovebirds! Jätkät äänestää toisiaan ristiin ja hellittelee vielä päälle.

[NuoriDaavid]

Periaatteessa oikein, koska pyrin tekemään kaikki tekoni siten, että ne vievät maailmaa parempaan suuntaan.

Miten sä voit nousta edes sängystä ylös, jos sun täytyy miettiä jokaista tekoasi tuolla perusteella?

En ehkä ihan ymmärrä tätä kysymystä. Kaikki ihmiset suorittavat jatkuvaa tekojensa arviointia ja ongelmanratkaisua, josta suuri osa tapahtuu ilman että sitä erikseen "täytyisi" harjoittaa - siis ihan automaattisesti. Ne pyrkimykset, joihin pääsemiseksi tekoja tehdään, voivat tietysti vaihdella ihmisestä riippuen. Miten tämä liittyy sängystä nousemisen mahdollisuuteen? Jos selvennät kysymystä, osaan kenties vastata siihen paremmin.

-Tarkoitan, että elämäsi on hyvin hankalaa, jos joudut jokaista päätöstä tehdessäsi miettimään, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Näen neljä mahdollista selitysmallia (eivät ole toisiaan poissulkevia)

a)olet erittäin epäitsekäs
b)arvioit tekojasi väärin
c)huijaat itseäsi ja/tai muita
d)Määrittele "parempaan suuntaan"

Vaihtoehto a on mahdollinen, erittäin epäitsekkäitä ihmisiä on (kai) olemassa.

En tiedä oletko lukenut muita ketjuja joihin olen viime aikoina osallistunut, mutta toistetaan tämä nyt täälläkin: minulle kaukonäköinen, tekojen seurauksia huomioon ottamaan pyrkivä itsekkyys ja epäitsekkyys ovat yksi ja sama asia, koska uskon vilpittömästi muiden etujen ja oman edun olevan lopulta keskenään yhteneviä.

Yleensä ne varmasti ovatkin. Otetaan kuitenkin ajatusleikki:haluat lähteä lomamatkalle etelään. Todennäköisesti globaalisti ajatellen sinun olisi parempi käyttää rahasi palveluihin täällä suomessa, kuin saastuttaa maapalloa matkustamalla kuluttamaan rahasi tuhansien kilometrien päähän. Mitä teet?

Lisättäköön vielä, että normaali, terve ihminen ei mieti jokaista tekoaan sillä perusteella, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Auts! Olen siis asiantuntijan diagnoosin mukaan virallisesti epänormaali ja sairas.

Yritin muotoilla väitteen JA muotoon. Olet ehkä terve, mutta et normaali

[EveryWoman]

Tarkoitan, että elämäsi on hyvin hankalaa, jos joudut jokaista päätöstä tehdessäsi miettimään, viekö se maailmaa parempaan suuntaan.

Huomaa alkuperäinen muotoilu: pyrin tekemään kaikki tekoni siten, että... Otetaan esimerkiksi tyyppi, joka pyrkii elämään omalta kannaltaan mahdollisimman hyvää elämää (= suurin osa ihmisistä). Miksi minun elämäni olisi yhtään hankalampaa kuin hänen? Jokaisen ihmisen jokainen päätöshän perustuu aina johonkin.

En tiedä oletko lukenut muita ketjuja joihin olen viime aikoina osallistunut, mutta toistetaan tämä nyt täälläkin: minulle kaukonäköinen, tekojen seurauksia huomioon ottamaan pyrkivä itsekkyys ja epäitsekkyys ovat yksi ja sama asia, koska uskon vilpittömästi muiden etujen ja oman edun olevan lopulta keskenään yhteneviä.

Yleensä ne varmasti ovatkin. Otetaan kuitenkin ajatusleikki:haluat lähteä lomamatkalle etelään. Todennäköisesti globaalisti ajatellen sinun olisi parempi käyttää rahasi palveluihin täällä suomessa, kuin saastuttaa maapalloa matkustamalla kuluttamaan rahasi tuhansien kilometrien päähän. Mitä teet?

Ensimmäiseksi kyseenalaistaisin molemmat esittämäsi väittämät. Jos vaikkapa kaasuttelen vanhalla autolla Suomea ristiin rastiin verrattuna siihen, että lennän paikkaan X ja siellä liikun paikasta toiseen vain kävellen ja/tai pyöräillen, lentämisvaihtoehto on saastutuksen vähentämisen suhteen käsittääkseni parempi. On myös epätodennäköistä, että haluaisin aivan välttämättä lomalle nimenomaan etelään. Ei siellä ole mitään niin ihmeellistä, että sinne olisi väkipakolla päästävä - tiettyjä poikkeustilanteita lukuunottamatta.

Tällainen poikkeustilanne voisi olla vaikkapa, että minulla olisi jokin elämääni häiritsevä sairaus, jonka hoitamisessa etelän auringon valo olisi olennainen osa. Mitä pahemmin sairaus häiritsisi ja halvaannuttaisi normaalia toimintaani, sitä vähemmän mahdollisuuksia minulla olisi yleisesti ottaen elää maailmaa hyvään suuntaan vievällä tavalla. Mitä huonommin ihminen voi, sitä lyhytnäköisemmin itsekäs hänestä tulee. Tässä tapauksessa pitäisin sekä itseni että ympäristöni kannalta olennaisena sitä, että voisin hoidattaa itseäni parempaan kuntoon.

Entäs sitten jos yllämainitun kaltaista tilannetta ei olisi? Siinä tapauksessa haluuni lentää etelään vaikuttaa tieto sen saastuttavuudesta en mitenkään erityisen palavasti edes halua lentää sinne mietin monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja. En silti elä koko elämääni lentämättä etelään kertaakaan, koska maailman eri kolkkien näkemisellä ja kokemisella on myös oma arvonsa yhtälössä. Mitä suljetummassa piirissä elämänsä elää, sitä huonommat mahdollisuudet on pyrkiä objektiivisuuteen sen suhteen, mikä maailmalle olisi kokonaisvaltaisesti hyväksi ja mikä taas ei. Jos eläisin niin, että nuo mahdollisuuteni huononisivat jatkuvasti, kaikki tuleva toimintani olisi vaikutuksiltaan aina vain huonompaa. Tämä on selvästi liian kova hinta siitä, että säästän muutaman lentomatkan aiheuttamat saatutusvaikutukset. Sen sijaan voin suunnitella matkojani siten, että niitä yhdistetään tilanteisiin jolloin on joka tapauksessa käytävä ulkomailla. Olen käynyt kumppanini kanssa lomalla esimerkiksi hänen pakollisen työmatkansa yhteydessä ja toisen kerran omaan työharjoitteluuni liittyvän työhaastattelun yhteydessä, jolloin säästyi "turhia" lentoja.

Tietysti elämässä tulee vastaan paljon sellaisia yhtälöitä, joista jo alun ratkaiseminen on hyvin vaikeaa. Ja mitään yhtälöä ei voi ratkaista loppuun asti. Vaikeimmissa tapauksissa toimin fiilispohjalta ja jätän asian mielessäni "työn alle", eli mietin sitä uudelleen aina kun törmään sitä koskevaan uuteen tietoon (jos siis siihen sattuu olemaan sillä hetkellä mahdollisuus). Samalla tavalla työn alla ovat muutkin asiat, mutta joidenkin osalta käsitykseni hyvistä ja huonoista valinnoista on muita selkeämpi, joten niitä en mieti yhtä aktiivisesti vaan vasta sitten, kun törmään nykyisiä käsityksiäni kyseenalaistaviin tietoihin tai ajatuksiin.

Siinä mielessä ymmärrän ensimmäisen väittämäsi hyvään pyrkimisen hankaluudesta, että varmaan olisinkin aika ahdistunut, jos odottaisin itseltäni täydellistä suorituskykyä joka tilanteessa. Silloinhan nimenomaan "joutuisin" miettimään kaikkea niin pitkälle, että en lopulta voisi tehdä ensimmäistäkään tekoa, koska täydelliseen ratkaisuun ei voi koskaan päästä - miettiminen jatkuisi siis äärettömiin. Onneksi minulla on aika hyvä (tai, jos vertaan itseäni ympäristööni niin erittäin hyvä) epävarmuudensietokyky. Minua ei häiritse se, että en ole vielä päässyt lopullisiin pitkän aikavälin tavoitteisiini (tai että monessa tapauksessa en koskaan tule niihin pääsemäänkään), eikä sekään että en edes varmasti tiedä miten niihin voi päästä. Tämä johtunee vähintään osittain ammatistani - luova prosessi kun on tyypillisesti sellainen, jossa on kyettävä etenemään siitä huolimatta että oikeasta etenmissuunnasta ei ole minkäänlaista varmuutta. Suunta varmistuu usein vasta, kun prosessissa on reippaasti ylitetty puoliväli. Lopussa useimmiten "paljastuu", että suunta oli oikea. Mitä useampi tällainen kokemus on takana, sitä rohkeammin kykenee jatkossa toimimaan epävarmoissa ja kaoottisissa olosuhteissa.

[NuoriDaavid]

En silti elä koko elämääni lentämättä etelään kertaakaan, koska maailman eri kolkkien näkemisellä ja kokemisella on myös oma arvonsa yhtälössä. Mitä suljetummassa piirissä elämänsä elää, sitä huonommat mahdollisuudet on pyrkiä objektiivisuuteen sen suhteen, mikä maailmalle olisi kokonaisvaltaisesti hyväksi ja mikä taas ei. Jos eläisin niin, että nuo mahdollisuuteni huononisivat jatkuvasti, kaikki tuleva toimintani olisi vaikutuksiltaan aina vain huonompaa. Tämä on selvästi liian kova hinta siitä, että säästän muutaman lentomatkan aiheuttamat saatutusvaikutukset. Sen sijaan voin suunnitella matkojani siten, että niitä yhdistetään tilanteisiin jolloin on joka tapauksessa käytävä ulkomailla. Olen käynyt kumppanini kanssa lomalla esimerkiksi hänen pakollisen työmatkansa yhteydessä ja toisen kerran omaan työharjoitteluuni liittyvän työhaastattelun yhteydessä, jolloin säästyi "turhia" lentoja.

Kuulostaa itsesuggestiolta ja kyvyttömyydeltä nähdä omia tekojaan objektiivisesti. En usko, että laajasti arvioiden sinun etelään matkustuksesta on maailmalle hyötyä. Parempi olisi, että lahjoittaisit rahat hyväntekeväisyyteen. Lomamatkaan käyttämilläsi rahoilla voitaisiin auttaa montaa kehitysmaan kansalaista. Vaikuttaa siltä, että lopulta kohta d) ensimmäisessä postauksessani oikea. Mikä tahansa EW:n tekemä teko määritelmän mukaan tekee maailmasta paremman paikan.

Sivuhuomautuksena: sinun matkasi saastuttaa kulutetun lentopetrolin muodossa aivan yhtä paljon, oli miehesi mukana tai ei. Lisäksi tuet maksamallasi lipun hinnalla saastuttavaa lentomatkailua ja lentokoneteollisuutta.

[EveryWoman]

Kuulostaa itsesuggestiolta ja kyvyttömyydeltä nähdä omia tekojaan objektiivisesti.

Kukaan ei näe tekojaan tai muiden tekoja täysin objektiivisesti. Rohkenen väittää, että sinun on helppo tuomita koska sinulle on tyypillistä ottaa huomioon vain konkreettisia ja mitattavissa olevia tekijöitä, jotka eivät kuitenkaan ole hyvinvoinnin kannalta niitä kaikkein olennaisimpia. Aineettomat tekijät jätät yleensä syystä tai toisesta huomioimatta.

En usko, että laajasti arvioiden sinun etelään matkustuksesta on maailmalle hyötyä. Parempi olisi, että lahjoittaisit rahat hyväntekeväisyyteen.

Aika yksiuloitteisesti ja kapea-alaisesti uskottu (onkohan sinulla huonosti kehittynyt epävarmuudensietokyky?). Jos mm. tarkoin harkitulla matkustamisella (ja lisäksi muilla tavoin hyvin elämällä) kykenen laajentamaan kokemusmaailmaani ja ylläpitämään hyvinvointiani ja henkistä kasvuani siten, että menestyn urallani taloudellisesti, ja tämän seurauksena lahjoitan hyväntekeväisyyteen kymmenentuhatta kertaa sen verran kuin etelänmatka maksoi, niin olen mielestäsi toiminut kokonaisuutta ajatellen huonosti?

Lomamatkaan käyttämilläsi rahoilla voitaisiin auttaa montaa kehitysmaan kansalaista.

Jos lahjoittaisin kaikki rahani hyvätekeväisyyteen kunnes kuolisin nälkään (jolloin lahjoitukseni hyväntekeväisyyteen loppuisivat), olisin mielestäsi toiminut kokonaisvaltaisesti paremmin kuin jos elän myös omalta kannaltani hyvää elämää, saan jatkuvasti lisää rahaa ja lahjoitan sitä hyväntekeväisyyteen yhteensä paljon enemmän (siis vaikka en mainittavasti sattuisi menestymäänkään)?

Lyhin tie ei usein ole paras mahdollinen.

Sivuhuomautuksena: sinun matkasi saastuttaa kulutetun lentopetrolin muodossa aivan yhtä paljon, oli miehesi mukana tai ei.

Ajatteletko ollenkaan, mitä olen kirjoittanut? Miehen työmatka + yhteinen erillinen lomamatka saastuttaa enemmän kuin miehen työmatka kohteessa, jonne lennän mukaan ja jossa vietämme saman tien lomaa.

Lisäksi tuet maksamallasi lipun hinnalla saastuttavaa lentomatkailua ja lentokoneteollisuutta.

Joskus kyllä, mutta huomattavasti vähemmän kuin vertaisryhmäni. Vaikka olen vaatesuunnittelija, en esimerkiksi ole koskaan käynyt Pariisissa, Lontoossa, New Yorkissa enkä Milanossa. Kyse on optimoinnista, ei siitä että ei ikinä tekisi mitään mikä vaikuttaa vähänkin huonosti joltakin kannalta katsottuna.

Sinunko mielestäsi olisi parempi olla lentämättä koskaan minnekään?

[NuoriDaavid]

. Jos mm. tarkoin harkitulla matkustamisella (ja lisäksi muilla tavoin hyvin elämällä) kykenen laajentamaan kokemusmaailmaani ja ylläpitämään hyvinvointiani ja henkistä kasvuani siten, että menestyn urallani taloudellisesti, ja tämän seurauksena lahjoitan hyväntekeväisyyteen kymmenentuhatta kertaa sen verran kuin etelänmatka maksoi, niin olen mielestäsi toiminut kokonaisuutta ajatellen huonosti?

Jos todellakin lahjoitat häntekeväisyyteen 10 miljoona euroa, niin olen ollut karkeasti väärässä.

Sinunko mielestäsi olisi parempi olla lentämättä koskaan minnekään?

Totta puhuakseni en ole ollenkaan varma. Minullehan tämä ei ole ongelma, koska lähipiirini hyvinvointi kiinnostaa minua eniten.

Pyhimykseksi julistautuminen ärsyttää minua.

[EveryWoman]

Jos todellakin lahjoitat hyväntekeväisyyteen 10 miljoona euroa, niin olen ollut karkeasti väärässä.

Yllättääkö sinua, että suuren rahamäärän sisällyttäminen yhtälöön sai sinut ajattelemaan asiaa (ymmärrän toki, että et tietenkään usko minun ikinä rikastuvan niin paljon että kykenisin antamaan hyväntekeväisyyteen tuon summan, mutta toivon pointin tulleen selväksi: enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen on parempi kuin vähemmän)?

Sinunko mielestäsi olisi parempi olla lentämättä koskaan minnekään?

Totta puhuakseni en ole ollenkaan varma.

Et ole ollenkaan varma, mutta kuitenkin riittävän varma kertoaksesi minulle minun tekevän lähes yksinomaan vääriä valintoja väärin perustein ja huijaavan itseäni kun kehtaan edes miettiä valintojeni seurauksia?

Minullehan tämä ei ole ongelma, koska lähipiirini hyvinvointi kiinnostaa minua eniten.

Itse asiassa se on sinulle ongelma, olettaen että luet itsesi kuuluvaksi omaan lähipiiriisi:

Pyhimykseksi julistautuminen ärsyttää minua.

Jos olisit asiastasi niin varma, että voisit osoittaa minun olevan väärässä, sinua todennäköisesti ärsyttäisi vähemmän, vai mitä? Eri asia on, olisiko tuo mahdollista (sitä en tiedä). Toinen mahdollinen tapa ärsyyntymisen vähentämiseen: yritä lakata näkemästä pyhimykseksi julistautumista sielläkin, missä sitä ei ole. En tiedä, kumpi näistä on sinun näkökulmastasi helpommin saavutettavissa.

[saira]

Ehdottomasti: En äänestä mulkkua vaan kauneutta, senkin ihana ihana Snapahead! Mä olen todella huono tekemään valintoja, tää näytti vaan eniten multa...

[NuoriDaavid]

Jos todellakin lahjoitat hyväntekeväisyyteen 10 miljoona euroa, niin olen ollut karkeasti väärässä.

Yllättääkö sinua, että suuren rahamäärän sisällyttäminen yhtälöön sai sinut ajattelemaan asiaa (ymmärrän toki, että et tietenkään usko minun ikinä rikastuvan niin paljon että kykenisin antamaan hyväntekeväisyyteen tuon summan, mutta toivon pointin tulleen selväksi: enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen on parempi kuin vähemmän)?

Pidän toki mahdollisena, että ansaitset elämäsi aikana vähintään 10 miljoonaa euroa. Minua kuitenkin hämmästyttäisi, jos tuon rahasumman ansaittuasi arvioisit, että se ei olisi ollut mahdollista ilman jokaista elämäsi aikana tekemääsi etelän lomamatkaa.

Sinunko mielestäsi olisi parempi olla lentämättä koskaan minnekään?

Totta puhuakseni en ole ollenkaan varma.

Et ole ollenkaan varma, mutta kuitenkin riittävän varma kertoaksesi minulle minun tekevän lähes yksinomaan vääriä valintoja väärin perustein ja huijaavan itseäni kun kehtaan edes miettiä valintojeni seurauksia?

En väittänyt, että teet lähes yksinomaan vääriä valintoja väärin perustein ja huijaat itseäsi. Esitin vain erilaisia vaihtoehtoja.

Minullehan tämä ei ole ongelma, koska lähipiirini hyvinvointi kiinnostaa minua eniten.

Itse asiassa se on sinulle ongelma, olettaen että luet itsesi kuuluvaksi omaan lähipiiriisi.

Pyrin arvioimaan tekojani seuraavassa järjestyksessä:

1)Miten ne vaikuttavat minun ja perheeni hyvinvointiin
2)Miten ne vaikuttavat lähisukulaisten hyvinvointiin
3)Miten ne vaikuttavat ystävieni hyvinvointiin
4)Miten ne vaikuttavat suomalaisten hyvinvointiin
5)Miten ne vaikuttavat maailman ihmisten hyvinvointiin

Korkeammalla prioriteetilla oleva etu menee pienemmän prioriteetin edun ohi. Joskus edut ovat keskenään ristiridassa.

Pari esimerkkiä:

Minä ja perheeni haluamme ajaa maastureilla, vaikka se kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin kannalta saattaa olla haitallista.

En kuulu kirkkoon, vaikka isäni niin haluaisi.

Pyhimykseksi julistautuminen ärsyttää minua.

Jos olisit asiastasi niin varma, että voisit osoittaa minun olevan väärässä, sinua todennäköisesti ärsyttäisi vähemmän, vai mitä? Eri asia on, olisiko tuo mahdollista (sitä en tiedä). Toinen mahdollinen tapa ärsyyntymisen vähentämiseen: yritä lakata näkemästä pyhimykseksi julistautumista sielläkin, missä sitä ei ole. En tiedä, kumpi näistä on sinun näkökulmastasi helpommin saavutettavissa.

Saattaa olla, että siirrän sinut lokeroon "hihhulit" ja ongelma ratkeaa sitä kautta. edit: hymiön lisäys

[EveryWoman]

Pidän toki mahdollisena, että ansaitset elämäsi aikana vähintään 10 miljoonaa euroa. Minua kuitenkin hämmästyttäisi, jos tuon rahasumman ansaittuasi arvioisit, että se ei olisi ollut mahdollista ilman jokaista elämäsi aikana tekemääsi etelän lomamatkaa.

En varmaan arvioisikaan, koska i) olen menneen elämäni aikana tehnyt myös tarpeettomia etelän lomamatkoja (lapsena vanhempieni kanssa), ja ii) en voi tulevistakaan tarpeellisena pitämistäni matkoista (joita tosin en usko nimenomaan etelään juuri enää tekeväni) aukottoman varmasti tietää, ettei minkään niistä kohdalla olisi ollut yhtäkään toimivaa korvaavaa vaihtoehtoa. Olisin siis vain typerä, jos sanoisin ettei se olisi ollut mahdollista. Sen sijaan saattaisin sanoa, että muut mahdollisuudet eivät aktiivisesta harkinnastani huolimatta ole olleet minulla tiedossa, joten matka, jolla saavutin: [tähän kaikki kyseiseen matkaan liittyvät elämääni ja uraani hyödyttäneet asiat] oli ainoa käytettävissäni oleva vaihtoehto siinä tilanteessa, jossa olin.

Jos tarkoitit sitä, että mikään yksittäinen parin viikon jakso elämässä ei voi olla taloudellisen menestymisen kannalta olennainen (ainakaan jos se ei suoraan liity työntekoon), niin oman elämäni kontekstissa olen eri mieltä. Viitsin vain harvoin tehdä mitään, mitä en pidä elämäni sujumisen kannalta oikeasti merkityksellisenä. Vaikka esimerkiksi Kitinä-kirjoitteluni näyttää monille silkalta paskanjauhannalta ja ajan tappamiselta, minulle se on olennainen osa useitakin erilaisia laajempia prosesseja. Turhaudun hyvin nopeasti jos joudun tekemään jotakin, mitä en itse pidä tärkeänä ja vähintään välineellisesti arvokkaana.

Olen tyytyväinen silloin, kun toimin tekojen pitkäkestoisia seurauksia arvioimalla siten, että seuraukset ovat kaikkien osapuolien - siis myös itseni! - kannalta siinä määrin optimaalisia kuin minun sillä hetkellä on mahdollista nähdä. Tämä on eri asia kuin se, että onnistuisi olemaan koskaan toimimatta kenenkään kannalta vähänkään huonosti (mikä siis ei ole mahdollista), ja omasta mielestäni myös aivan eri asia kuin pyhimykseksi julistautuminen.

Pyrin arvioimaan tekojani seuraavassa järjestyksessä:

1)Miten ne vaikuttavat minun ja perheeni hyvinvointiin
2)Miten ne vaikuttavat lähisukulaisten hyvinvointiin
3)Miten ne vaikuttavat ystävieni hyvinvointiin
4)Miten ne vaikuttavat suomalaisten hyvinvointiin
5)Miten ne vaikuttavat maailman ihmisten hyvinvointiin

Korkeammalla prioriteetilla oleva etu menee pienemmän prioriteetin edun ohi. Joskus edut ovat keskenään ristiridassa.

Millä aikavälillä hyvinvoinnin tulee ilmetä, että lasket sen vaikutukseksi? Entä miten arvioit, mikä ylipäätään on hyvinvointia? Mittaatko sitä rahassa, maasturien määrässä ja lomamatkojen pituudessa vai jotenkin muuten, miten?

Minä ja perheeni haluamme ajaa maastureilla, vaikka se kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin kannalta saattaa olla haitallista.

Haluatte siis ajaa maastureilla, vaikka se saattaa olla teille haitallista, olettehan osa joukosta kaikki maailman ihmiset. Miten tämä sopii yhteen mainitsemasi ykkösprioriteetin kanssa? Entä toimitko saman periaatteen mukaan vaikkapa kolmevuotiaan lapsen kanssa, joka haluaa syödä joka päivä karkkia vaikka se saattaakin olla hänelle haitaksi pitkällä aikavälillä? Jos et suosittele (tai anna) lapsen toimia niin, miksi arvelet olevan fiksua että itse toimit niin?

En kuulu kirkkoon, vaikka isäni niin haluaisi.

Eikö sinun hyvinvointiisi vaikuta isäsi harmi kirkkoon kuulumattomuudestasi? En tarkoita, että sen takia sinun pitäisi kuulua kirkkoon, vaan yritän selventää miksi mallisi ei toimi niin yksinkertaisesti kuin implisiittisesti väitit. Kaikki mallin kohdat vaikuttavat toisiinsa ja niitä on myös usein vaikea erottaa toisistaan.

Pyhimykseksi julistautuminen ärsyttää minua.

...

Saattaa olla, että siirrän sinut lokeroon "hihhulit" ja ongelma ratkeaa sitä kautta. edit: hymiön lisäys

Kaksi kysymystä:
1. Etkö muka jo valmiiksi pidä minua hihhulina?
2. Eivätkö hihhulit sitten ärsytä sinua?

[Kreitsu]

Missä on vaihtoehto "Joku muu, mikä______?" ???

[Homeboy65]

Tosiasiassa se Niiljangin munaa lutkuttava hippi kyllä ansaitsee kruunun päähänsä mutta...

[NuoriDaavid]

välitallennus, palaan asiaan myöhemmin, nyt kirjoitamme joulupukille

Olen tyytyväinen silloin, kun toimin tekojen pitkäkestoisia seurauksia arvioimalla siten, että seuraukset ovat kaikkien osapuolien - siis myös itseni! - kannalta siinä määrin optimaalisia kuin minun sillä hetkellä on mahdollista nähdä.

Annatko omalle hyvinvoinnillesi korkeampaa arvoa kuin jonkun muun hyvinvoinnille?

Jos voit tehdä teon A, joka lisää sinun hyvinvointiasi yhden yksikön, mutta vähentää samalla maapallon jokaisen muun ihmisten hyvinvointia 1/6 000 000 000 yksikköä, jolloin globaalisti saldo jää negatiiviseksi (maailman väkiluku 6,6 miljardia), niin teetkö ko. teon? Maapallon muiden ihmisten hyvinvoinnin vähenemä jää niin pieneksi, että heidän on mahdotonta havaita sitä.

1)Miten ne vaikuttavat minun ja perheeni hyvinvointiin
2)Miten ne vaikuttavat lähisukulaisten hyvinvointiin
3)Miten ne vaikuttavat ystävieni hyvinvointiin
4)Miten ne vaikuttavat suomalaisten hyvinvointiin
5)Miten ne vaikuttavat maailman ihmisten hyvinvointiin

Korkeammalla prioriteetilla oleva etu menee pienemmän prioriteetin edun ohi. Joskus edut ovat keskenään ristiridassa.

Millä aikavälillä hyvinvoinnin tulee ilmetä, että lasket sen vaikutukseksi? Entä miten arvioit, mikä ylipäätään on hyvinvointia? Mittaatko sitä rahassa, maasturien määrässä ja lomamatkojen pituudessa vai jotenkin muuten, miten?

Minä ja perheeni haluamme ajaa maastureilla, vaikka se kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin kannalta saattaa olla haitallista.

Haluatte siis ajaa maastureilla, vaikka se saattaa olla teille haitallista, olettehan osa joukosta kaikki maailman ihmiset. Miten tämä sopii yhteen mainitsemasi ykkösprioriteetin kanssa?

Katso esimerkkini yllä. Maailman muiden ihmisten hyvinvoinnin vähenemä on niin vähäinen, että he eivät sitä havaitse. Vaikka vähennän tuon saman 1/6 000 000 000 aleneman omalta kohdaltani, niin käytännössä oma hyvinvointini nousee 1:llä.

Entä toimitko saman periaatteen mukaan vaikkapa kolmevuotiaan lapsen kanssa, joka haluaa syödä joka päivä karkkia vaikka se saattaakin olla hänelle haitaksi pitkällä aikavälillä? Jos et suosittele (tai anna) lapsen toimia niin, miksi arvelet olevan fiksua että itse toimit niin?

Pitää arvioida pitkäntähtäimen ja lyhyen tähtäimen edut ja haitat. Pitkän tähtäimen haitat ovat tässä tapauksessa suuremmat kuin lyhyen tähtäimen edut ja en suostu jatkuvaan karkin syöntiin.

En kuulu kirkkoon, vaikka isäni niin haluaisi.

Eikö sinun hyvinvointiisi vaikuta isäsi harmi kirkkoon kuulumattomuudestasi? En tarkoita, että sen takia sinun pitäisi kuulua kirkkoon, vaan yritän selventää miksi mallisi ei toimi niin yksinkertaisesti kuin implisiittisesti väitit. Kaikki mallin kohdat vaikuttavat toisiinsa ja niitä on myös usein vaikea erottaa toisistaan.

Pyhimykseksi julistautuminen ärsyttää minua.

...

Saattaa olla, että siirrän sinut lokeroon "hihhulit" ja ongelma ratkeaa sitä kautta. edit: hymiön lisäys

Kaksi kysymystä:
1. Etkö muka jo valmiiksi pidä minua hihhulina?
2. Eivätkö hihhulit sitten ärsytä sinua?[/quote][/b]

[Vadim]

Tämä lentomatkailun demonisointi alkaa hieman pitkästyttää. Jos Nurmijärvellä asuminen ei ole moraalisesti tuomittavaa, niin tuskin lentomatkailukaan. Kun lennän tuossa kohtapuoliin Lontooseen, kulutan (yhteen suuntaan) noin 40 litraa polttoainetta. Saman verran kuluu kitymaasturissa istuvalta ND:ltä noin kahdessa tai kolmessa päivässä. Lisäisin vielä, että joku voisi ehkä huvikseen laskea, kuinka paljon luonnonvaroja kuluu, kun joku pyöräilee vaikkapa tunnin töihin ja takaisin. Ihmisen hyötysuhde kun on heikohko. Veikkaan, että pyöräilemällä kuluttaa luonnonvaroja muutamassa päivässä saman verran kuin minä lentokoneessa istuessani. Harva kuitenkaan pitää nurmijärveläisyyttä tai pyöräilyä eettisesti arveluttavana.

Muistuttaisin tosiaan jälleen kerran siitä, että lentoliikenne aiheuttaa noin 2-3 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, joista puolet johtuvat lentomatkailusta, loppu on tavaraliikennettä. Matkailu on samalla tavalla tarpeetonta kuin vaikkapa tenniksen pelaaminen tai kuntosalilla käyminen, jotka molemmat kuluttavat tarpeettomasti luonnonvaroja (energiaa kuluu, kun heppu huhkii, ja tilat pitää vielä lämmittääkin - saunominenhan vasta moraalitonta onkin).

Minusta tässä epäjohdonmukaisuudessa on jotain peräti kummallista, ja arvelenkin sen kumpuavan, vaihtelevissa suhteissa (a) omahyväisyydestä ja oman itsen ylentämisestä (b) kateudesta ja nurkkapatrioottisesta kyräilystä. Ehkä näihin pitää lisätä vielä (c) paniikkireaktiosta tulevaisuuden epävarmuustekijöihin ja (d) massareaktiosta, jossa toistellaan opittua sen kummemmin ajattelematta. Kenties tämä on myös länsimaissa tavallista (e) oireilevaa itseinhoa.

Matkailussa on kuitenkin paljon hyvää, sillä tutustuminen vieraisiin kulttuureihin vaikuttaisi minusta edistävän keskinäistä ymmärrystä ja siirtävän ajatuksia paikasta toiseen. Lisäksi matkailu tuottaa huomattavia tuloja köyhille maille, joten sitä voi ajatella myös tavallista tehokkaampana kehitysapuna, ja toisaalta antaa työtä miljoonille ihmisille. Jos kaikki tosiaan ryhtyisivät jeesustelemaan ja luopuisivat matkailusta, tällä olisi dramaattisia kansantaloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, joista me kaikki kärsisimme.

[Tix]

Tämä lentomatkailun demonisointi alkaa hieman pitkästyttää. Jos Nurmijärvellä asuminen ei ole moraalisesti tuomittavaa, niin tuskin lentomatkailukaan. Kun lennän tuossa kohtapuoliin Lontooseen, kulutan (yhteen suuntaan) noin 40 litraa polttoainetta.

Vaikutus ilmastoon ei kuitenkaan ole sama. Lentomatkailun päästöt ovat tällä hetkellä nopeiten kasvava ilmastonmuutoksen aiheuttaja. Lentokoneen päästöt menevät suoraan sinne missä ne tekevät eniten tuhoa ja ilman minkäänlaista katalysaattoria tms. päästöjen vähentämisprosessia.

Saman verran kuluu kitymaasturissa istuvalta ND:ltä noin kahdessa tai kolmessa päivässä. Lisäisin vielä, että joku voisi ehkä huvikseen laskea, kuinka paljon luonnonvaroja kuluu, kun joku pyöräilee vaikkapa tunnin töihin ja takaisin. Ihmisen hyötysuhde kun on heikohko.

Viimeistään tämä todistaa, että olet umpitorvelo. Luonnonvaroja on monenlaisia - uusiutuvia ja uusiutumattomia. Pyöräily on päästötön liikkumismuoto (pl. kuskin piereksiminen), joka kuluttaa pääosin vain uusiutuvia luonnonvaroja ja oikeastaan hyvin vähän ylimääräistä energiaa verrattuna siihen, että istuisi ja piereksisi kotonaan.

Muistuttaisin tosiaan jälleen kerran siitä, että lentoliikenne aiheuttaa noin 2-3 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, joista puolet johtuvat lentomatkailusta, loppu on tavaraliikennettä.

Niin. Suomi aiheuttaa vielä pienemmän osan hiilidioksipäästöistä. Pitäisikö meidän sen vuoksi lakata yrittämästä pienentää niitä päästöjä?

Minusta tässä epäjohdonmukaisuudessa on jotain peräti kummallista, ja arvelenkin sen kumpuavan, vaihtelevissa suhteissa (a) omahyväisyydestä ja oman itsen ylentämisestä (b) kateudesta ja nurkkapatrioottisesta kyräilystä. Ehkä näihin pitää lisätä vielä (c) paniikkireaktiosta tulevaisuuden epävarmuustekijöihin ja (d) massareaktiosta, jossa toistellaan opittua sen kummemmin ajattelematta. Kenties tämä on myös länsimaissa tavallista (e) oireilevaa itseinhoa.

Tai sitten sinä et halua myöntää, että kozmopoliittinen ja ympäristölle epäystävällinen elämäntyylisi olisi edes jollain tapaa eettisesti arveluttavaa. Kummalla tavalla luulet ympäristön pärjäävän paremmin - jos täällä olisi 6 miljardia vadimia vai 6 miljardia töihin pyöräilevää nurmijärveläistä, jotka lämmittävät saunan ja pelaavat tennistä?

Minä veikkaan jälkimmäistä.

[prosessi]

Saman verran kuluu kitymaasturissa istuvalta ND:ltä noin kahdessa tai kolmessa päivässä. Lisäisin vielä, että joku voisi ehkä huvikseen laskea, kuinka paljon luonnonvaroja kuluu, kun joku pyöräilee vaikkapa tunnin töihin ja takaisin. Ihmisen hyötysuhde kun on heikohko.

Viimeistään tämä todistaa, että olet umpitorvelo. Luonnonvaroja on monenlaisia - uusiutuvia ja uusiutumattomia. Pyöräily on päästötön liikkumismuoto (pl. kuskin piereksiminen), joka kuluttaa pääosin vain uusiutuvia luonnonvaroja ja oikeastaan hyvin vähän ylimääräistä energiaa verrattuna siihen, että istuisi ja piereksisi kotonaan.

Kuski kyllä kuluttaa uusiutuvia luonnonvaroja, mutta niin kauan kuin niiden uusiutuvien luonnonvarojen tuotantoon käytetään öljyä syöviä ratkoreja, pyöräilyyn liittyy päästöjä, ja siihen kotona istumiseenkin.

Minusta tässä epäjohdonmukaisuudessa on jotain peräti kummallista, ja arvelenkin sen kumpuavan, vaihtelevissa suhteissa (a) omahyväisyydestä ja oman itsen ylentämisestä (b) kateudesta ja nurkkapatrioottisesta kyräilystä. Ehkä näihin pitää lisätä vielä (c) paniikkireaktiosta tulevaisuuden epävarmuustekijöihin ja (d) massareaktiosta, jossa toistellaan opittua sen kummemmin ajattelematta. Kenties tämä on myös länsimaissa tavallista (e) oireilevaa itseinhoa.

Tai sitten sinä et halua myöntää, että kozmopoliittinen ja ympäristölle epäystävällinen elämäntyylisi olisi edes jollain tapaa eettisesti arveluttavaa. Kummalla tavalla luulet ympäristön pärjäävän paremmin - jos täällä olisi 6 miljardia vadimia vai 6 miljardia töihin pyöräilevää nurmijärveläistä, jotka lämmittävät saunan ja pelaavat tennistä?

Minä veikkaan jälkimmäistä.

Minä veikkaan, että ympäristö pärjäisi vielä paremmin, jos kaikki tekisivät joukkoitsemurhan - N - Y - T - NYT! Edellyttäen tietenkin sitä, että ympäristö ja ihmiset eivät ole samaa kokonaisuutta.

[prosessi]

Minusta tässä epäjohdonmukaisuudessa on jotain peräti kummallista, ja arvelenkin sen kumpuavan, vaihtelevissa suhteissa (a) omahyväisyydestä ja oman itsen ylentämisestä (b) kateudesta ja nurkkapatrioottisesta kyräilystä. Ehkä näihin pitää lisätä vielä (c) paniikkireaktiosta tulevaisuuden epävarmuustekijöihin ja (d) massareaktiosta, jossa toistellaan opittua sen kummemmin ajattelematta. Kenties tämä on myös länsimaissa tavallista (e) oireilevaa itseinhoa.

Kaipaisin täsmennystä (e)-kohtaan, en oikein ymmärrä mitä ajat takaa.