EveryWoman kirjoitti:Jännää, kuinka kaikki ne, joita on lapsena toistuvasti kuritettu, korostavat sitä ettei traumoja ole jäänyt. Ja tyypilliseen uhrirooliin kuuluvalla tavalla mainitsevat vanhempien olleen aivan oikeassa kuritustoimissaan (eli syyllistävät tapahtuneesta itseään). Onkohan ketjussa yhtäkään tyyppiä, joka ei johdonmukaisesti noudattelisi tätä kaavaa?
Tämä minullakin pisti erityisesti silmään. Oikein kiinnostavaa. Mikäköhän tässä on? Ilmeisesti moni täälläkin on rakentanut identiteettinsä paljon sen varaan, että ainakin lähiperhe tukee ja rakastaa kaikissa tilanteissa. Jos sitten oikein rupeisi käsittelemään sitä, että nämä lähiperheenjäsenet ovat oikeasti pahoinpidelleet kriisitilanteessa, voi se muodostua liian syvältä ravistelevaksi harjoitukseksi. Siispä se on kiire selittää pois niin, että pahoinpitelijöissä ei olekaan mitään moitittavaa, ja perheidyllin kulissi on taas pystyssä.
Aika lailla kummastelen, että niin moni täällä *hyväksyy* pahoinpitelyn. Joku taisi jopa mainita, että vain normaalin, lievän kurittamisen, kuten koivunoksalla takapuoleen ruoskimisen. Puistattavaa. Tuollainen piekseminen on kyllä niin henkisesti nöyryyttävää että ruumiillista autonomiaa loukkaavaa että pahaa tekee. Ja joku pitää sitä normaalina ja lievänä. Oi voi.
Siinä ole Geetzin linjoilla, että monen tukkapöllyn tai tarpeettoman kovakouraisen kiinnipidon hätätilanteessa ymmärrän hyvin, vaikka en hyväksykään. Tosin, jos tuo teippaaminen oli tosiaan tarkoitettu ihan kirjaimellisesti ymmärrettäväksi, olen siitä aika järkyttynyt, eikä ymmärryskään taida ihan riittää. Juuri tämänhän Geetz halusi lapsettomalta kuulla?
Omasta taustasta sen verran, että minua ei ole koskaan lyöty tai luunappeja annettu. Lievää tukkapöllyä olen saanut, ja pidän sitä aika järkyttävänä tekona ja epäonnistumisena vanhempieni puolelta. Ymmärrän kyllä sitkin: muutama vuosikymmen sitten se ei ollut kovin tavatonta, ja samassa tilanteessa moni aikalainen olisi varmaan lyönyt. En kuitenkaan missään nimessä hyväksy, ja toivon itse onnistuvani paremmin, jos joskus kasvattajaksi päädyn.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."