En kyllä jättäisi ketään muuta samoin heitteille ja huolehtimatta kuin jätän itseni.
Enkä tarkoita ulkoista olemista vaan semmoista huomioimista ja huomioonottamista mikä ennaltaehkäisee huonoja oloja ja avittaa ojien yli.
Tosin jonkun toisen kohdalla olisin jo hommannut vitamiineja ja tarkistanut ruokalistaa pariinkin kertaan, sekä ulkoiluttanut aktiivisemmin ym.
Sille sisäiselle minälleni sanon tosi helposti että: ole sinä nyt siellä hiljaa ja edes joskus tyytyväinen johonkin ja lopeta kitinä !!
Tuskastun ja hermostun minääni paljon helpommin kuin muihin .. johtunee siitä että joudutaan olla yhdessä koko ajan.
Ilmankos se sisäinen minä nököttääkin nurkassaan eikä ponpi ja puuhaile, saati lauleskele
