Kitinä

exPertti kirjoitti:Millaiseksi koet oman roolisi yhteiskunnassa?

Onko sinulla merkitystä yhteiskunnalle? Huomaisiko joku poissaoloasi?

Haaveiletko muutoksesta roolissasi?

Minä en oikein ymmärrä näitä kysymyksiä.

Tapasin eilen Veli-Pekka Saarnivaaran ja päädyin kertomaan miksi muurahaiset kulkevat muurahaispolkuja pitkin ja miten muurahaisia voisi matkia, eikä hän pitänyt minua hulluna.

Kenenkään todella merkittävän henkilön poissaoloa ei voi huomata, koska merkittävät ajatukset ovat sellaisia, jotka eivät ole riippuvaisia yhden henkilön läsnäolosta, vaan suoraan muidenkin hyödynnettävissä. Jos taas ei vielä ole löytänyt mitään tuollaista merkittävää ajatusta, ei kukaan myöskään tietäisi sen jääneen löytymättä, eikä siten huomaisi poissaoloa.

NuoriD kirjoitti:Itse ajattelisin näin. En suinkaan epäile ihmisistä pahaa.

Näin minäkin. En katso olevani ikärasisti, sillä peilaan seuraavan mielipiteeni itseeni; ehdottomuus, yletön idealismi ja liialliset särmät hiotuvat pois iän myötä. Sitä tulee kuin luonnostaan suvaitsevammaksi kokemusten myötä. Nuoremmat ihmiset tulkitsevat sen esimerkiksi flegmaattisuutena, kunnianhimottomuutena tai vaikka kyynisyytenä. En tunnusta ettenkö voisi vaikuttaa laajemminkin, mutta tunnustan että vaikuttamiseni on hyvin rajallista. (<- melkein kuin poliittinen lausunto pääministerimme suusta :))

Nehemiah James kirjoitti:Sitä tulee kuin luonnostaan suvaitsevammaksi kokemusten myötä.

Kunnes voi kyynistyä kiikkustuolissa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kunnes voi kyynistyä kiikkustuolissa.

Missä ne rajat ikinä menee. Se kait sitten riippuu siitä onko omalla toiminnallaan saanut sisältöä omaan elämäänsä. Vähän kuin katkeruus vanhalla iällä siitä, ettei ole saanut kokea niitä asioita joita olisi halunnut. Herää kysymys, että olisiko silloin oikeasti halunnut, vai miksi se on aina kaikkien muiden syy?

NuoriD kirjoitti:Jos jaksat, niin voisitko laatia pienen yhteenvedon edustamastani kyynisyyden lajista.

Ps. En edes tiedä olenko kyyninen vai romanttinen hupakko, joka yrittää olla kyyninen suojellakseen mimosan herkkä sisintää, mutta eniveis kiinnostaa.

Oletko hävittänyt mustan kirjasi? Sieltä pitäisi jo yksi yhteenveto löytyä.

Ehkä asiaan sisältyy muutakin kuin pelkkää kyynisyyttä, mm. "raha ratkaisee" -olettama, joka on varsin tyypillinen suurten ikäluokkien keskuudessa mutta esim. itseni ikäisille tyypillisesti vieras. Siitä olet tosin mahdollisesti viime aikoina osittain luopunutkin (tai vähintään sisällyttänyt elämänkatsomukseesi muitakin arvoja)? Toisaalta tuon asenteen voi helposti määritellä kyynisyyden alalajiksi. Samoin nämä muut suurten ikäluokkien kansanviisaudet: "Mistä ei tiedä, se ei voi satuttaa" ja "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat", ja viimeisimpänä esimerkkinä massajulkisuuden näkeminen jotenkin automaattisesti tavoiteltavana asiana vaatesuunnittelijalle. Kaikki juttuja, joita minun elämässäni toitottavat nimenomaan suurten ikäluokkien edustajat, ja jotka itse tulkitsen kyynisyydeksi.

Nyt kun selvisi, että olet noin nuori, kuvani sinusta muuttui tahdottomasta tossun alla eläjästä pyrkyrimäisempään suuntaan = olet nuorena ottanut asiaksesi edetä vanhempien sukupolvien viitoittamalla tiellä kenties poikkeuksellisen nopeasti / kovalla draivilla. Vaihtoehtoinen selitys: minulla ei vain ole niin paljon ikäisiäsi ihmiskontakteja, että pystyisin oikeasti arvioimaan, kuinka kyynistä se ikäryhmä on tyypillisesti. Ehkä olet aivan tyypillinen ikäluokkasi edustaja.

exPertti kirjoitti:En itse osaisi ND:n ikää juuri kyynisyyden perusteella arvioida. Ja muut hänen elämänsä seikat puoltavat ettei ikää älyttömän paljon voi olla.

Niin?

Mielikuva ei ole fakta. Minulla oli Daven iästä (virheellinen) mielikuva, jota en tietenkään olisi kysyttäessä esittänyt minään faktuaalisena arviona. Sinullakin on kaikenlaisia mielikuvia, jotka eivät ole faktoja, kuten kaikilla ihmisillä. Olennaista on pyrkiä erottamaan ne faktoista.

Nehemiah James kirjoitti:Jos kyynisyys on sama asia kuin realiteettien tunnustaminen?

Kyyniset tyypit itse tietenkin ajattelevat juuri noin.

Edit:

NuoriD kirjoitti:

Nehemiah James kirjoitti:Jos kyynisyys on sama asia kuin realiteettien tunnustaminen?

Itse ajattelisin näin. En suinkaan epäile ihmisistä pahaa.

Pidän itseäni realistina.

Heh.

Taas mennään samoja ratoja kuin aiemminkin, mutta realismiahan ei tarkkaan ottaen ole olemassa. Realismi olisi asioiden arvioimista täsmälleen oikein. Kyynikko näkee ne todellisuutta raadollisemmassa valossa, ja vastakohtansa (idealisti?) puolestaan todellisuutta myönteisemmin. Jokainen meistä edustaa jompaa kumpaa (tai molempia, kulloinkin käsiteltävästä kysymyksestä riippuen). Totuutta ei voi tavoittaa kukaan - paitsi tieteellisiä totuuksia, jotka sijoittuvat mainittujen asenteiden ulkopuolelle.

Ei ND ole erityisen kyyninen. ExPertti taas on.

Zeb kirjoitti:Ei ND ole erityisen kyyninen. ExPertti taas on.

En usko, että tästä tarvii edes keskustella.

EveryWoman kirjoitti: Ehkä asiaan sisältyy muutakin kuin pelkkää kyynisyyttä, mm. "raha ratkaisee" -olettama, .

kääks! En kai mä noin ole sanonut?? Olen tuonut esiin, että olen tehnyt omat uraratkaisuni rahaa ajatellen, mutta en silti korottaisi sitä miksikään absoluuttiseksi totuudeksi. Kyllä minä ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin.

Zeb kirjoitti:Ei ND ole erityisen kyyninen. ExPertti taas on.

Kyllä ND omasta näkökulmastani on kovinkin kyyninen. Mutta suhteellistahan se - riippunee arvioijan omasta kyynisyyden asteesta (tai siitä, mitä viestejä on sattunut lukemaan). Mikään "palstan kyynisin" -aiheinen kisahan tämän ei pitänyt olla; ei Dave sellaista minunkaan mielestäni voittaisi.

NuoriD kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Ehkä asiaan sisältyy muutakin kuin pelkkää kyynisyyttä, mm. "raha ratkaisee" -olettama, .

kääks! En kai mä noin ole sanonut?? Olen tuonut esiin, että olen tehnyt omat uraratkaisuni rahaa ajatellen, mutta en silti korottaisi sitä miksikään absoluuttiseksi totuudeksi. Kyllä minä ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin.

No jos et ymmärtäisi, olisit kyynisen lisäksi vielä hölmökin. Älä suutu mulle, ethän?

NuoriD kirjoitti:...Olen tuonut esiin, että olen tehnyt omat uraratkaisuni rahaa ajatellen ...

Mites sijoitukset jaksaa? Laita vaikka % kuinka paljon + tai - tällä hetkellä.

exPertti kirjoitti:Yleensä väitän olevani realisti, mutta kyynisyys pääsee läpi.

Tunnustaudun samaan klaaniin, enkä kylllä ymmärrä mitä pahaa siinä on. Elämässä kun on keskimäärin parempi olla hieman varuillaan, kun kulkea takki auki kädet ojossa joka suuntaan, ja siten saada turpiinsa vähän väliä.

EveryWoman kirjoitti:Totuutta ei voi tavoittaa kukaan - paitsi tieteellisiä totuuksia, jotka sijoittuvat mainittujen asenteiden ulkopuolelle.

Melko lähelle omaa totuuttaan voi päästä. Oppimisprosessin seurauksena, yrityksen ja erehdyksen kautta oppii mihin itsellä on resursseja, mihin kykenee, mitä seurauksia omasta toiminnasta on itselle, sekä muille. Oppii olemaan rakentamatta pilvilinnoja kun tietää mitä omalla toiminnallaan voi saavuttaa. Onko se sitten realismia tai kyynisyyttä, määritelkää te. Vai onko se sittenkin itsetuntemusta, eikä suinkaan kyynisyyttä?

EveryWoman kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti: Ehkä asiaan sisältyy muutakin kuin pelkkää kyynisyyttä, mm. "raha ratkaisee" -olettama, .

kääks! En kai mä noin ole sanonut?? Olen tuonut esiin, että olen tehnyt omat uraratkaisuni rahaa ajatellen, mutta en silti korottaisi sitä miksikään absoluuttiseksi totuudeksi. Kyllä minä ymmärrän, että kaikki eivät ajattele samoin.

No jos et ymmärtäisi, olisit kyynisen lisäksi vielä hölmökin. Älä suutu mulle, ethän?

No mutta onko sinusta kyynisyyttä tehdä uravalintansa rahan perusteella? Ei kai?

Joku toinen tekee uravalintansa esim. pyrkien mahdollisimman mielenkiintoiseen työhön, joku toinen pyrkien saamaan mahdollisimman hyvän tuntiansion. Onko sinusta jälkimmäinen henkilö jotenkin kyynisempi kuin ensimmäinen?

Leevi kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:...Olen tuonut esiin, että olen tehnyt omat uraratkaisuni rahaa ajatellen ...

Mites sijoitukset jaksaa? Laita vaikka % kuinka paljon + tai - tällä hetkellä.

Laitoin päivyksen tuonne

http://kitina.net/viewtopic.php?p=433445#433445

Onslow kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Yleensä väitän olevani realisti, mutta kyynisyys pääsee läpi.

Tunnustaudun samaan klaaniin, enkä kylllä ymmärrä mitä pahaa siinä on.

Kyynisen ihmisen mielestä harvoin siinä mitään pahaa onkaan. Tämä on käsittääkseni yksi olennainen syy, miksi hän on kyyninen.

Kyyninen on muuten: välinpitämätön, elämän t. asioiden arvon kieltävä; häikäilemätön, tunteista piittaamaton; ivallinen

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Kyyninen on muuten: välinpitämätön, elämän t. asioiden arvon kieltävä; häikäilemätön, tunteista piittaamaton; ivallinen

No jos tämä on oikea diagnoosi, en siten olekaan kyyninen. Olen vaan pelkkä realisti.

Onslow kirjoitti:Olen vaan pelkkä realisti.

Edellisellä sivulla EW kirjoittaa, että realisteja ei ole olemassa!!

Isäntäeliö loisille.

exPertti kirjoitti:Määritelmäsi perusteella en ole kyyninen.

Tuo oli sivistyssanakirjasta.
Itse olen muuten kyyninen rehellisesti sanottuna mustalaisten suhteen.

Nehemiah James kirjoitti:

Onslow kirjoitti:Olen vaan pelkkä realisti.

Edellisellä sivulla EW kirjoittaa, että realisteja ei ole olemassa!!

Masa, Masaaaa! Sano jotain, ootsä vielä ok?

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Tuo oli sivistyssanakirjasta.

Mitä se sanoo realismista tai realisteista? Onko meitä vai elämmekö me itsepetoksessa?

Nehemiah James kirjoitti:Melko lähelle omaa totuuttaan voi päästä. Oppimisprosessin seurauksena, yrityksen ja erehdyksen kautta oppii mihin itsellä on resursseja, mihin kykenee, mitä seurauksia omasta toiminnasta on itselle, sekä muille. Oppii olemaan rakentamatta pilvilinnoja kun tietää mitä omalla toiminnallaan voi saavuttaa. Onko se sitten realismia tai kyynisyyttä, määritelkää te. Vai onko se sittenkin itsetuntemusta, eikä suinkaan kyynisyyttä?

Omaan toimintaan ja mahdollisuuksiin liittyvä realismi ei todella mielestäni ole oikein mahdollista. Siitä johtuen, että oma asenne vaikuttaa niin merkittävästi niihin mahdollisuuksiin.

Jos suhtautuu johonkin koitokseen epäillen jo etukäteen, ettei itsestä ole siihen, epäonnistumisen todennäköisyys on paljon suurempi kuin samalla henkilöllä olisi siinä tapauksessa että hän uskoo onnistuvansa. Niinpä sekä kyynisyydestä että idealismista tulee helposti itseään toteuttavia: kyyninen tuhahtaa epäonnistuttuaan: "Sanoinhan että tässä kävisi näin", ja samoin idealisti onnistuttuaan. Kummankin mielipide näyttää jälkikäteen tarkasteltuna olleen oikea, vaikka todellisuudessa mahdollisuudet epäonnistumiseen tai onnistumiseen riippuvat olennaisesti siitä mielipiteestä - eikä se näin ollen voi edustaa totuutta.

Itse olen yrittänyt erästä asiaa nyt neljä kertaa, koska en voinut uskoa ettei minusta olisi siihen. Sitä voi yrittää kerran vuodessa, ja viime vuonna yritys jäi väliin. Nyt, viiden vuoden yrittämisen jälkeen, se onnistui. Tietenkin ajattelen tienneeni alusta lähtien, että pystyisin siihen, mutta jos olisin kyyninen, en varmasti olisi ainakaan neljättä kertaa enää yrittänyt. Silloin olisin ajatellut: "Tiesinhän, ettei minusta siihen ole". Ja sekin olisi vaikuttanut aivan validilta johtopäätökseltä silloin.

Itsetuntemukseksi kutsuisin enemmän sellaista miksi ja miten -meininkiä. Jos vaikkapa on henkisesti hankalassa tilanteessa, tietää miten selvitä siitä. Ja tunnistaa, miksi tilanne on itselle vaikea ja ymmärtää, että kaikille muille ei välttämättä ole. Että ymmärtää omaa yksilöllisyyttään ja sitä kautta osaa ottaa huomioon muidenkin yksilöllisyyden, joka voi olla erilaista kuin itsellä.

Edit: +n.