Kitinä

Manaaja kirjoitti: Yleensä huomaan että pystyn olemaan paljon vastaanottavaisempi sellaisten ihmisten keskuudessa jotka kuuntelevat sitä samanlaista omituista kidutusta ja kakofoniaa..

No mites toi fuusiojatsi. Putoaako?

^ itse tykkään kyllä monestakin fuusiojazz-orkasta, mutta en nyt ymmärrä miten se liittyy elektroniseen musiikkiin ja siitä diggailuun?

pierupylly kirjoitti:^ itse tykkään kyllä monestakin fuusiojazz-orkasta, mutta en nyt ymmärrä miten se liittyy elektroniseen musiikkiin ja siitä diggailuun?

Kidutus ja kakofonia?

Mä näen tämän niin, että ihminen alitajuisesti määrittää toisen ihmisen painotetusti sen perusteella, mikä hänelle on tärkeää. En jaksa usko, että musiikki olisi poikkeus.

Boner kirjoitti:

pierupylly kirjoitti:^ itse tykkään kyllä monestakin fuusiojazz-orkasta, mutta en nyt ymmärrä miten se liittyy elektroniseen musiikkiin ja siitä diggailuun?

Kidutus ja kakofonia?

En löydä kidutusta enkä kakofoniaa noista omista levyistäni ainakaan. Ehkäpä vika on sinussa.

pierupylly kirjoitti:En löydä kidutusta enkä kakofoniaa noista omista levyistäni ainakaan. Ehkä vika on sinussa.

No varmasti vika on minussa kun löydän sitä kidutusta ja kakofoniaa liiaksikin, mutta kannattaisiko nyt kuitenkin lukea koko ketju läpi, niin ymmärrät mistä oli kysymys?

Boner kirjoitti:

pierupylly kirjoitti:En löydä kidutusta enkä kakofoniaa noista omista levyistäni ainakaan. Ehkä vika on sinussa.

No varmasti vika on minussa kun löydän sitä kidutusta ja kakofoniaa liiaksikin, mutta kannattaisiko nyt kuitenkin lukea koko ketju läpi, niin ymmärrät mistä oli kysymys?

Mistä sait päähäsi, etten olisi lukenut ketjua läpi? Vastasin nyt vain tuohon jazz-tenttaamisesi omasta puolestani, kun en ymmärrä miten siitä diggaaminen liittyy tikitikiscratchista tykkäämiseen.

Boner kirjoitti:
No mites toi fuusiojatsi. Putoaako?

Hei täähän oli ihan loistava. Oliko tän esimerkin tarkoitus olla että kuinka kamalaa musaa jotku tekee, vai esimerkki ett fuusiojazz on hyvää?

Tipuin nyt kärryiltä vähän. Odotin jotain superkakofonista yskimistä ja sielt tuleekin ihan kasasssa olevaaa ja järkevää settiä.

pierupylly kirjoitti: kun en ymmärrä miten siitä diggaaminen liittyy tikitikiscratchista tykkäämiseen.

Lue nyt se manalan reply uudelleen. Se oli jatkokysmys manalalle, ei sinulle.

Haemaeraemies kirjoitti:Odotin jotain superkakofonista yskimistä ja sielt tuleekin ihan kasasssa olevaaa ja järkevää settiä.

Nokun en löytänyt semmosta mitä hain. Olisin kyllä laittanut sairampaa settiä, mutta en tiennyt hakusanoja


Joka tapauksessa tämän tyylinen vatkaus saa meikäläiselle ahdistuneen fiiliksen aikaan. Kai se on jotain pakokauhua.

Ei oo räppiä ei, mutta pirun rentouttaa elektronista letkeily-musaa. Aussilainen äänisuunnittelija alkanu tekeen chiliä. Vähän vaikutteita reggaesta ja dubista ja paljon ns. oikean kuuloisia soittimia.

Zoomorphic ainakin kandee katsastaa, sopii hyvin aamun leppoisiin hetkiin.

Boner kirjoitti:
Joka tapauksessa tämän tyylinen vatkaus saa meikäläiselle ahdistuneen fiiliksen aikaan. Kai se on jotain pakokauhua.

Noni,siin oli vähä jo yritystä. Mulla on ton jazz-kentän suhteen aika kova nahka, olin Espan lavalla duunissa ku siel oli jazz-kuukausi, niin sai siel mikseripöydän takana aika ison annoksen tota meisinkiä..

Boner kirjoitti:

pierupylly kirjoitti: kun en ymmärrä miten siitä diggaaminen liittyy tikitikiscratchista tykkäämiseen.

Lue nyt se manalan reply uudelleen. Se oli jatkokysmys manalalle, ei sinulle.

Sori, laitetaan maanantain piikkiin jooko...

Juu, vaikeastilähestyttävää musiikkia omastakin hyllystä löytyy, mutta en kyllä sentään kidutukseksi osaa luokitella musiikkia josta nautin. Eiks se ole jo sitten jonkinasteista masokismia.

pierupylly kirjoitti: Sori, laitetaan maanantain piikkiin jooko...

Mjoo. Maanantain piikkiin mene aina kaikki.

Haemaeraemies kirjoitti: Mulla on ton jazz-kentän suhteen aika kova nahka, .

Meillä on kaveripiirissä yks pariskunta, jonka kauniimpi osapuoli kuuntelee just jotain fuusio-meininkiä aina. Niillä on ihan helvetin ahdistavaa käydä aina pippaloimassa, kun se nainen kuuntelee aina niitä omia fuusiolevyjään. Se ei edes koskaan kysy mitä muut, yleensä 10 vierasta haluaisi kuunnella. Siispä jengi istuu aina mahdollisimman kaukana sen stereoista, ja tietenkin siitä tilasta jossa se itse haluaisi jengin kokoontuvan. Viimeksi taidettiin viettää 70% ajasta ukkojen kanssa autotallissa spaddu suussa, ja kuunneltiin varmaankin Iskelmää..

Eiks fuusiojazz muuten edusta periaatteessa jazzin helpoimminomaksuttavaa päätä? Tavallisestihan tuolla termillä tarkoitetaan rockin/popin ja jazzin risteymää. Weather Reportin Birdland oli vissiin ihan hitti ja soi poppiradioissakin:

Boner kirjoitti:Joka tapauksessa tämän tyylinen vatkaus saa meikäläiselle ahdistuneen fiiliksen aikaan. Kai se on jotain pakokauhua.

Mulle tuli samanlainen fiilis kuin hämikselle siitä sun ekasta linkistä. Tää jälkimmäinen on vähän so-so. Sinäänsähän toi ei mun mielestä ole saundimaailmaltaan järjettömän kaukana esimerkiksi Kingston Wallista tai muusta progahtavasta rokkenrollista, mitä tykkään kyllä kuunnella.

Se mikä mulle ei uppoa monesti noissa, on se täydellinen epätempo. Niinkuin ton kitaran kanssa jostain puolivälistä eteenpäin. Siis kun kaikki yhtyeen jäsenet tuntuvat soittavan aivan täysin omaan tahtiin. Se on ihan oikeasti kakofoniaa silloin, ja sen vuoksi mun mielestä vertaus mun ja hämiksen laittamiin humppabiiseihin on huonohko: niissä tahti pysyy takuulla millisekunnilleen kohdillaan, oli soitinten tahti sitten 4/4:ää, jotain murto-osia tai vaikkapa shufflattua. Rytminen kokonaisuus on silti aina synkassa, mitä se kakofoniajazzissa ei ole.

En tiedä mitä musiikkilajia tää niinkun olis, mutta tää jotenkin kiteyttää meikäläisen fiilikset kyseisestä hommasta

Meneeks masa ahdistuskakofonian puolelle?

Manaaja kirjoitti:Meneeks masa ahdistuskakofonian puolelle?

No ei ahdistuksen, mutta sellinen fiilis tuli että loppus jo, ja soittas jonkun hyvän biisin.

Mut joo, mun musamakuni ei ole mitenkään kehittynyt myönnetään. Diggailen vaan semmosia yksikertaisia melodioita ja menoa.

Tyhmä kysymys, tietenkin on.

Itse en ole kovinkaan rajoittunut musiikillisesti, harva genre on sellainen jota en voisi kuunnella ja jopa pitää siitä. Vaikka olenkin aika heavy rock rock.

Kuuntelen sujuvasti niin norjalaista kirkonpolttoa, jari sillanpäätä, taidokasta konemusiikkia, listalla keikkuvaa poppia, heviä, suomirokkia, reggaeta, maailmanparranusta kuin räpätystäkin... you name it!

Ei ole bileitä missä en olisi viihtynyt :D Omissa bileissä suosin sekalaista musiikkia, jokaiselle jotakin.

Jos jotain pitäisi mainita niin en varmaankaan pitäisi ihmisestä joka on hyvin musiikkirajoitteinen, näitäkin hulluja maailmaan mahtuu. Mun järkeen ei käy saada hullunkohtausta jos musiikkivehkeestä kuuluu jotain "ei niin itselle mielekästä".

Boner kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:Meneeks masa ahdistuskakofonian puolelle?

No ei ahdistuksen, mutta sellinen fiilis tuli että loppus jo, ja soittas jonkun hyvän biisin.

Mut joo, mun musamakuni ei ole mitenkään kehittynyt myönnetään. Diggailen vaan semmosia yksikertaisia melodioita ja menoa.

No mut toi linkittämäni Birdland ymmärtääkseni on fuusiojazzia ja perustuu nimenomaan yksinkertaiseen ja tarttuvaan melodiaan. Ei jazz ole _aina_ yhtäkuin melodiatonta ja rymitöntä sekamelskaa.

Boner kirjoitti:No ei ahdistuksen, mutta sellinen fiilis tuli että loppus jo, ja soittas jonkun hyvän biisin.

Joo no mun mielestä taas Kingston Wall alkaa lähentelemään sitä pistettä mikä on parasta settiä mitä perinteisillä analogisilla rock-soittimilla voi ylipäätänsä vetää.

Jotenkin innovatiivista ja luovaa mutta samalla kuitenkin pysytään siinä rumpuvetoisessa rytmissä eikä lähetä sooloilemaan ihan omia tempoja. Tosta just tykkään biiseissä, että ne rakentuu vähän monimutkaisemmin ja että niistä aukeaa elementtejä vielä useamman kuuntelukerran jälkeen. Tää pätee niin progerockiin kuin vaikkapa psykedeeliseen tranceenkin, vaikka jälkimmäisestä sä monen muun kanssa kuulet vain itseääntoistavasti jumputtavan biitin ja jotain ihme kakofoniaa.

Toki semmoset suoravetoiset hittibiisitkin on kivoja omalle korvalle, mutta ne kuluu kyllästyttävästi puhki paljon nopeammin.

Mutta siis, Kingston Wall esimerkiksi toimii mun pääkoppani auditiivisissa mielihyväreseptoreissa hyvin pitkälti samalla tavalla kuin vaikkapa tämä, vaikka nämä edustavat täydellisen erilaisia musiikkityylilajeja:

Diggaako Manis Ozricista?

pierupylly kirjoitti:No mut toi linkittämäni Birdland ymmärtääkseni on fuusiojazzia ja perustuu nimenomaan yksinkertaiseen ja tarttuvaan melodiaan. Ei jazz ole _aina_ yhtäkuin melodiatonta ja rymitöntä sekamelskaa.

Niin siis fuusiojazzillahan tarkoitetaan vaan että siihen on otettu elementtejä muista musiikkityylilajeista, perinteisimmin ihan vaan rockista, jolloin se voi mun mielestä muistuttaa jo suoranaisesti aika paljon progerockia, ja rajojen vetelemiset menee helposti aika hankalaksi.

Siitä en sitten tiedä miksi sitä rytmitöntä sekametelisooloilua kutsutaan. Kävisikö että paskaksi?