Mitä vedätte suruun?

[SingleMalt]

Gattaca on huono vertauskuva,

Gattaca on hyvä vertauskuva siksi, että siinä on malli miten miehelle voi pahimmillaan käydä, jos ei asioista pääse yli.

[elco]

Isäni sanoo, että kaikki asiat ovat vaikeita kun ne vaikeiksi tekee.

Tiedä sitten onko minulla (subjektiivisesti) vähän ongelmia, minkä vuoksi en vello niitä mm. täällä. Vai koska en vello ongelmissani (ts itsereflektoi tjsp) niin minulla ei pahemmin ole ongelmia.

Elämä voi olla myös helppoa.

[SingleMalt]

Elämä voi olla myös helppoa.

Juuri näin. Miksi ihmeessä tehdä asioista tietentahtoen hankalampia, kuin ne itseasiassa ovatkaan?

[NomenNescio]

Elämä voi olla myös helppoa.

Juuri näin. Miksi ihmeessä tehdä asioista tietentahtoen hankalampia, kuin ne itseasiassa ovatkaan?

Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.

Viisamman ihmisen sanoin "on typeryyttä odottaa eri lopputulosta, jos käyttää aina samoja keinoja".

Ei se vaihtamalla parane, jos vika löytyy peilistä.

Tarkoitus olisi kai oppia jotain elämässä, muuttua paremmaksi, ja joustavammaks - ei vihaisemmaksi eikä katkerammaksi.
Huonoja miehiä on aika vähän.. Noin yleisesti ottaen pidän miehistä, joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta (joihin kuuluu juuri ne jotka ei ikinä näe mitään vikaa itsessänsä, eivätkä koe tarvetta elämän tai muutenkaan minkään uuden oppimiseen).

[SingleMalt]

Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana..

Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?

Omalla kohdallani ainoa virhe oli se, ettää lähdin leikkiin naisen kanssa joka pompotteli 2 muuta miestä samaan aikaan, ja joka tuli ilmi vasta seurustelun päätyttyä. Mitä ihmettä tuossa olisi enää voinut tehdä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi vatvoa??

[elco]

Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.

Miten niin ei ikinä mieti? Sen miettimisen voi tehdä jotenkin muuten, kuin haluamalla pitää exää välttämättä kädestä senkin jälkeen kun on jo tullut pakkasta.

[NomenNescio]

Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana..

Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?

Omalla kohdallani ainoa virhe oli se, ettää lähdin leikkiin naisen kanssa joka pompotteli 2 muuta miestä samaan aikaan, ja joka tuli ilmi vasta seurustelun päätyttyä. Mitä ihmettä tuossa olisi enää voinut tehdä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi vatvoa??

Nooh, itse koen vetoa empaattisiin partnereihin. Sellaisiin jotka pystyvät ymmärtämään minua - vaikkeivat ehkä aina hyväksy mitä teen. Sellaisiin jotka voivat antaa anteeksi jos teen virheen, ja joille voin antaa heidän virheensä anteeksi kun he sellaisia tekevät.
Sellaista haluan miellyttää, kun tiedän olevani sellaiselle tärkeä ja rakas.

Sellainen empaattinen mies on exänäkin on ilo, ja sellaisesta tulee aidosti ystävä suhteen jälkeen. Kun sellaiselle voi myöntää omat virheensä, eikä tarvitse kuulla olevansa paska muija, joka vois kävellä suohon.

Mä pidän pohjalaisista. Olen ollut Seinäjoella nyt töissä hyvin miesvaltaisessa työpaikassa viimeiset 6 kk, ja oikeasti - mitä ihanimpia miehiä... ja kaikki naimisissa olevat yrittävät naittaa minua "tuo ja tuokin on vapaa mies". Huvittavaa.. =D
Sääli vain että ne pari ihaninta ovat, kuten olettaa saattaa.. ne ovat onnellisesti naimisissa. Enkä ihmettele, aivan valloittavia ilkikurisia tapauksia jotka osaavat kuunnella, ja ovat luotettavia jämäkkyyden perikuvia, kun kiire muuttuu stressaaviksi.

[NuoriDaavid]

Tiedä sitten onko minulla (subjektiivisesti) vähän ongelmia, minkä vuoksi en vello niitä mm. täällä. Vai koska en vello ongelmissani (ts itsereflektoi tjsp) niin minulla ei pahemmin ole ongelmia.

Elämä voi olla myös helppoa.

Sun kannattaisi ilman muuta kirjoittaa kirja "Elämä on helppoa". Sen jälkeen ryhdyt vetämään 100 000 €:n päiväpalkkiolla "elämä on helppoa" kursseja maksukykyisille.

Voinko ruveta agentiksesi?

[SingleMalt]

Nooh, itse koen vetoa empaattisiin partnereihin. Sellaisiin jotka pystyvät ymmärtämään minua - vaikkeivat ehkä aina hyväksy mitä teen. Sellaisiin jotka voivat antaa anteeksi jos teen virheen, ja joille voin antaa heidän virheensä anteeksi kun he sellaisia tekevät.
Sellaista haluan miellyttää, kun tiedän olevani sellaiselle tärkeä ja rakas.

Empatialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin jäänyt roikkumaan neljänneksi pyöräksi suhteeseen, joka ei edes loppujen lopuksi ollut seurustelusuhde.

Minä keskityn kerralla vain ja ainoastaan vain yhteen ihmiseen 100 prosenttisesti ja sitä vaadin myös vastapuoleltakin. Kaikki muu on leikkimistä.

[NomenNescio]

Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.

Miten niin ei ikinä mieti? Sen miettimisen voi tehdä jotenkin muuten, kuin haluamalla pitää exää välttämättä kädestä senkin jälkeen kun on jo tullut pakkasta.

Esimerkkinä oma elämäni.
Minulla oli suhteen alku erään kityläisen kanssa, mutta erinäisistä syistä se ei ottanut tuulta allensa. Pidimme puolen vuoden breikin, keskustelimme sen jälkeen asiat selviksi ja nykyään hän on edelleen yksi parhaimmista ystävistäni. Kuulemma olen hänen exänsä, itse en ole ihan varma että osaanko asiaa katsoa niin, vaikka vuosia olemme tunteneetkin.. =D

Viimeksi eilen kävin hänen nykyisen tyttöystävänsä kanssa leffassa. Koen että voitin paljon pitäessäni kyseisen x-faktorin elämässäni.. Ja odottamatta hänen tyttöystävästänsä on tulossa/tullut aivan yhtä tärkeä ystävä kuin kyseinen mies on. Molemmat ovat ihmisiä joille voin puhua miltä tuntuu, ja jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Kuten hyväksyn heidät.
Hauska yksityiskohta on että kun olemme kolmistaan liikenteessä, niin kälätämme kyseisen tytön kanssa niin paljon, ettei mieheke meinaa saada sanaa väliin. Joten tulee erityisesti lähdettyä hänen kanssansa kahville kaksistaan, että tulisi juteltua myös asioista jotka ovat hänen maailmaansa koskettaneet. =)

[EveryWoman]

Miksi se on silloin kovismaista, jos ei halua menneitä analysoida tai puida?

Miksi ei vain voi päästää irti ja siirtyä eteenpäin jos se tapa toimii?

Jos se toimii, niin ei mitään vikaa. Vaan kuinka hyvin se mahtaa toimia, jos muiden harjoittama itseanalyysi (jonka siis ei pitäisi mitenkään liittyä sinuun) häiritsee sinua niin paljon, että palaat kerta toisensa jälkeen tähän ketjuun jakamaan seuraavanlaisia sisältöjä:

Letku oli paljon hauskempi silloin kun se viritteli vonkuukirjeitä. Nyt se on yhtä hauska kuin rollotomasi itsemurhauhkailuissaan. -- Mitä käsittelemistä siinä on? Se narttu lemppas sut. Deal with it, ja mene eteenpäin. -- No eikait sen asian toteamiseen voi päivää kauempaa mennä. -- Mitä kauemman mietit asiaa, sitä pahemmalta asia tuntuu. Menoks vaa, ja paska taakse. -- Pirkkanikseissä on vaan se vaara, että niiden avustamana saattaa käydä kuten gattacalle ja rollolle. -- Lopeta tuo vitun ininä ja ota itseäsi niskasta kiinni. -- Ninjat ei prosessoi, ninjat toimii sano.

Kyllä tuosta semmoinen kuva pääseee syntymään, että sinä oikein kovasti toivoisit Letkun lopettavan avautumisensa siihen paikkaan. Mitä muuta järkeä olisi mustamaalata hyväksi ja terveeksi havaittua suhtautumistapaa - etenkin kun ei itse ole edes kokeillut toimiiko se? Haiskahtaa defensiiviseltä, valitettavasti.

Kovismaista on oman tunne-elämän kieltäminen.

[NuoriDaavid]

Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.

Miten niin ei ikinä mieti? Sen miettimisen voi tehdä jotenkin muuten, kuin haluamalla pitää exää välttämättä kädestä senkin jälkeen kun on jo tullut pakkasta.

Esimerkkinä oma elämäni.
Minulla oli suhteen alku erään kityläisen kanssa, mutta erinäisistä syistä se ei ottanut tuulta allensa. Pidimme puolen vuoden breikin, keskustelimme sen jälkeen asiat selviksi ja nykyään hän on edelleen yksi parhaimmista ystävistäni. Kuulemma olen hänen exänsä, itse en ole ihan varma että osaanko asiaa katsoa niin, vaikka vuosia olemme tunteneetkin.. =D

Viimeksi eilen kävin hänen nykyisen tyttöystävänsä kanssa leffassa. Koen että voitin paljon pitäessäni kyseisen x-faktorin elämässäni.. Ja odottamatta hänen tyttöystävästänsä on tulossa/tullut aivan yhtä tärkeä ystävä kuin kyseinen mies on. Molemmat ovat ihmisiä joille voin puhua miltä tuntuu, ja jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Kuten hyväksyn heidät.
Hauska yksityiskohta on että kun olemme kolmistaan liikenteessä, niin kälätämme kyseisen tytön kanssa niin paljon, ettei mieheke meinaa saada sanaa väliin. Joten tulee erityisesti lähdettyä hänen kanssansa kahville kaksistaan, että tulisi juteltua myös asioista jotka ovat hänen maailmaansa koskettaneet. =)

Lopuksi isket x:n nykyisen ja x jää yksin.

[EveryWoman]

Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?

Omalla kohdallani ainoa virhe oli se, ettää lähdin leikkiin naisen kanssa joka pompotteli 2 muuta miestä samaan aikaan, ja joka tuli ilmi vasta seurustelun päätyttyä. Mitä ihmettä tuossa olisi enää voinut tehdä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi vatvoa??

No siis: kun jotain menee ihmissuhteissa pieleen, molempien kohdalta voidaan löytää yksi tai useampi toimintatapa, joita noudattamalla ongelmaa ei olisi tullut. Eli vikaa on ikään kuin aina molemmissa.

Sun tapauksessa olisi voinut olla hyödyllistä miettiä miksi naisella oli muitakin miehiä, miten et huomannut mitään outoa jo suhteen aikana (tai jo ennen sen alkua), ja miten vastaavilta tapauksilta voisi jatkossa välttyä.

[SingleMalt]

Kovismaista on oman tunne-elämän kieltäminen.

No höpö höpö. Voi sitä omaa tunne-elämää käsitellä muutakin kautta..

[NuoriDaavid]

Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?

Omalla kohdallani ainoa virhe oli se, ettää lähdin leikkiin naisen kanssa joka pompotteli 2 muuta miestä samaan aikaan, ja joka tuli ilmi vasta seurustelun päätyttyä. Mitä ihmettä tuossa olisi enää voinut tehdä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi vatvoa??

No siis: kun jotain menee ihmissuhteissa pieleen, molempien kohdalta voidaan löytää yksi tai useampi toimintatapa, joita noudattamalla ongelmaa ei olisi tullut. Eli vikaa on ikään kuin aina molemmissa.

Sun tapauksessa olisi voinut olla hyödyllistä miettiä miksi naisella oli muitakin miehiä, miten et huomannut mitään outoa jo suhteen aikana (tai jo ennen sen alkua), ja miten vastaavilta tapauksilta voisi jatkossa välttyä.

Ihan vain pointtina: Vikaa ei aina ole molemmissa.

[elco]

Voinko ruveta agentiksesi?

No se riippuu siitä, millaisen allekirjoitusbonuksen pystyt järjestämään.

Njoo, varokaa, ettette leimahda spontaanisti tuleen ilmassa itsereflektoidessanne. Ja että liiallinen itsereflektio surkastuttaa selkäydintä. Häivyn spämmäämästä tätä ketjua. Seuraavan kerran kun teillä on Ongelma, mikä eittämättä on pian, ajatelkaa minua ja sitä, mitä minä tekisin!

[SingleMalt]

Sun tapauksessa olisi voinut olla hyödyllistä miettiä miksi naisella oli muitakin miehiä, miten et huomannut mitään outoa jo suhteen aikana (tai jo ennen sen alkua), ja miten vastaavilta tapauksilta voisi jatkossa välttyä.

Siis miksi vitussa mä olisin tuolla vaivannut enempää päätäni? Muutaman hassun kuukauden pituisessa seurustelussa on kyse ihastumisesta, eikä missään nimessä oikeasta rakastumisesta. Olisi ollut eri asia, jos suhde olis kestänyt vuosia, jolloin se olisi jo oikeasti ollut rakkautta. Nyt koko touhu oli pelkkää pelleilyä, jolle oli erittäin helppo heittää hyvästit kun realiteetit avautuivat.

Se etten huomannut muita miehiä, johtuu kyllä ihan siitä että välimatkamme oli 400 km. Siihen väliin mahtuu vaikka koko puolustusvoimat ilman että toinen huomaa mitään.

Jos oikeasti alkasin miettimään joka ikiselle asialle selityksiä ja syitä, vetäisin varmaan ennemmin tai myöhemmin samalla kaavalla masennus ja nuppilääkkeitä, kuin hyvin hyvin moni palstallaolija. - Ei kiitos. Muut konstit ovat paljon terveellisempiä.

[EveryWoman]

Oma käyttäytymismalli juontaa juurensa ihan murrosiän ensimmäiseen "isompaan rakastumiseen" joka tietenkin päätyi huonosti. Huomasin pian, että paras tapa tuhoon tuomitussa jutussa on vetäytyä asap, minimoida tappiot, miettiä vähän aikaa mitä hommassa meni pieleen, mitä kenties voidaan oppia.. ja jatkaa matkaa.

Mulle kävi samoin ensimmäisen rakastumisen kanssa. Sitä ei paljon voinut analysoida, kun toinen ei puhua pukahtanut - ja sellaisessa tilanteessa ei tosiaan muuta ole tehtävissäkään kuin unohtaminen ja elämän jatkaminen. Samalla tajusin, että eipä kaveri ollut ajatuksiaan juuri jakanut suhteen aikanakaan. Sittemmin en ole toistanut samaa virhettä - seuraavat kumppanini ovat kaikki olleet enemmän tai vähemmän avointa lajia.

Itseanalyysissäkin voi mennä liian pitkälle.

Noin sanovat yleensä ne, joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Itse en tiedä ketään, jolla olisi.

Ei jokaista mielenliikkua tarvitse analysoida puhki.

Ei niin. On suositeltavaa kohdistaa resurssinsa merkityksellisten ja tärkeiden juttujen analysoimiseen.

[EveryWoman]

Gattaca on hyvä vertauskuva siksi, että siinä on malli miten miehelle voi pahimmillaan käydä, jos ei asioista pääse yli.

Totta. Gattacassa kiteytyy rakentavan analyysin ja ruikuttamisen ero.

[EveryWoman]

Elämä voi olla myös helppoa.

Juuri näin. Miksi ihmeessä tehdä asioista tietentahtoen hankalampia, kuin ne itseasiassa ovatkaan?

Eihän Letku täällä ole tehnyt asioista hankalia, vaan te kaksi tuolla jänkkäämisellänne ja piikittelyllänne. Sinkkumatin kysymys on paikallaan - odotamme vastauksia!

[NomenNescio]

Nooh, itse koen vetoa empaattisiin partnereihin. Sellaisiin jotka pystyvät ymmärtämään minua - vaikkeivat ehkä aina hyväksy mitä teen. Sellaisiin jotka voivat antaa anteeksi jos teen virheen, ja joille voin antaa heidän virheensä anteeksi kun he sellaisia tekevät.
Sellaista haluan miellyttää, kun tiedän olevani sellaiselle tärkeä ja rakas.

Empatialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin jäänyt roikkumaan neljänneksi pyöräksi suhteeseen, joka ei edes loppujen lopuksi ollut seurustelusuhde.

Minä keskityn kerralla vain ja ainoastaan vain yhteen ihmiseen 100 prosenttisesti ja sitä vaadin myös vastapuoleltakin. Kaikki muu on leikkimistä.

Minulla on miespuoleisia ystäviä parikin kappaletta.. Miehiä joita voin aidosti sanoa rakastavani, vaikken ole kumpaankaan rakastunut.
Ja juu, kummankin miehen kanssa oli viritelmiä aikoinaan.. rakkaus jäi jäljelle, mutta ei kummankaan kanssa (eikä kummallakaan heillä ole itsellänsä) tarvetta muuttaa nykyistä toimivaa tilannetta.

Jos tuleva partnerini on niin epävarma itsestänsä, ettei voi kestää tuota faktaa, niin hän ei ole oikea partneri minulle. Olla 100% suhteessa kuulostaa siltä että pitäisi ystävätkin unohtaa...
Mustasukkaisuus tai epävarmuus on sen tason turn-off ettei siitä mitään tulisi. Luottamuksesta suhteet kehittyvät, jolloin olisin jo silloin alussa kertonut kyseiselle että nämä ihmiset ovat ja tulevat olemaan elämässäni. Ja uskon että partnerinikin haluaa heihin tutustua, koska kyseiset miehet ovat aivan aidosti osa elämääni ja henkistä turvaverkkoani. Jos ei halua, niin ok.. Ei kaikista voi pitää, mutta ettei edes yrittäisi tutustua ennakkoluulojen takia.. ? Ei ole minua varten moinen ahdasmielinen yksilö - ja hyvä tietää se jo aluksi ettei tule turhaa tuskaa kenellekään.

[EveryWoman]

Kovismaista on oman tunne-elämän kieltäminen.

No höpö höpö. Voi sitä omaa tunne-elämää käsitellä muutakin kautta..

Ömm, mutta sähän juuri sanoit, että kaikenlainen käsittely on pahasta, ja ainoastaan toiminta hyväksytään. Tjsp. (Ja ihan riippumatta siitä mitä sanot tai jätät sanomatta, annat kyllä itsestäsi sellaisen kuvan, että tunneasiat halutaan haudata jonnekin aika syvälle.)

[SingleMalt]

Olla 100% suhteessa kuulostaa siltä että pitäisi ystävätkin unohtaa..

No ei. Se tarkoittaa sitä, että seurustelee yhden ja ainoan kanssa, eikä saman aikaisesti jonkun toisen kanssa pidä peliä. Kaveruus on ihan eri asia, kuin kiihkeät meilit ja kaipaavat tekstiviestit.

[EveryWoman]

Siis miksi vitussa mä olisin tuolla vaivannut enempää päätäni? Muutaman hassun kuukauden pituisessa seurustelussa on kyse ihastumisesta, eikä missään nimessä oikeasta rakastumisesta. Olisi ollut eri asia, jos suhde olis kestänyt vuosia, jolloin se olisi jo oikeasti ollut rakkautta. Nyt koko touhu oli pelkkää pelleilyä, jolle oli erittäin helppo heittää hyvästit kun realiteetit avautuivat.

Eli olet kiinnostunut oppimaan vain syvällisestä rakkaussuhteesta? Voi tulla aika kallis oppitunti, jos vasta Sen Ihanimman tavattuaan alkaa opetella.

[SingleMalt]

Ömm, mutta sähän juuri sanoit, että kaikenlainen käsittely on pahasta, ja ainoastaan toiminta hyväksytään. Tjsp.

Niin. Mitä kohtaa et ymmärrä tuossa? Minun käsittelytapani on toiminta. Poreileeko?