Riemumieli kirjoitti:Kaveri kantsii olla siinä vaiheessa, kun lapsi ui rahoissa ja miettii, josko vanhuksille ostaisi palatsin Floridasta vai Siperiasta.
Hehe, oisko vähän myöhästä tossa vaiheessa _alkaa_ kiltiksi

Tai okei, kiltteys ja kaveruus on eri asiat. Itse olen myös "kaverivanhemmuutta" vastaan, vaikka nykyisin oman äidin kanssa keskustelut onkin usein myös ns. kaverikeskusteluja eikä pelkästään äiti-lapsi -keskusteluja. Tämä meinaa sitä, että äitikin saa höpöttää omia, toisinaan tylsiä juttuja ja kuuntelen niitä kohteliaisuudesta. Toisessa mallissa en kuuntele, vaan sanon et eiku nyt näitä mun asioista kun mä oon lapsi ja haluun tukee!1
Erään teiniaikojen bestikseni äiti oli täydellinen kaveriäiti. Silloin se oli meistä tosi siistiä, mutta nyt aikuisen vinkkelistä katsottuna lähinnä säälittävää. Minusta äitien ei kuulu tietää _kaikkea_, ja vaikka utelisivatkin niin terve teini vetää rajan siihen, mitä kertoo. Näin minusta.
Teinien maailma on liian rankka vanhemmille anyway. Orientoidun tähän jo nyt, mikäli oma nuppuseni aikoo kymmenen vuoden päästä tehdä jotain tuhmaa ja olla kertomatta minulle. Iik!1
Prepare for the worstest.