Kitinä

Mun on tehnyt viime aikoina mieli provoilla jotenkin epätavallisen paljon, ja oon joutunut pitämään itseäni kaksin käsin aisoissa. Onx tää vakavaa, meneex tää ohi?

Motivaatioposteriketjuunkaan en oo mitään tehny enkä laittanu. Oon ehkä onnistunu sittenkin aika hyvin!

Manaaja kirjoitti:Mun on tehnyt viime aikoina mieli provoilla jotenkin epätavallisen paljon, ja oon joutunut pitämään itseäni kaksin käsin aisoissa. Onx tää vakavaa, meneex tää ohi?

Semivakavaa, määrään lääkkeeksi viinaa ja naisia.

Kolmisen päivää ollut ihan älytön väsymys päällä niin ettei ole jaksanut oikein muuta tehdä kuin maata, laittaa ruokaa ja käydä kaupassa. Urheileminen on vaatinut kohtuuttomia ponnistuksia. Onneksi ei oo sentään töihin joutunut. Yhden tapaamisenkin mokasin kun sammuin eilen himaan keskellä päivää. Ei yhtään mun tyylistä, kuoleekohan tähän?

Heräsin viime yönä pariin otteeseen kun polvea särki. Eilen se tuntu jo hieman oudolta mutta nyt kävely tuntuu kurjalta. Oikean polven polvilumpion vasemmalla puolella on selkeesti se kohta, missä on kipu. Särkee, painamalla sattuu ja kävellessä tuntuu välillä et jalka lähtee alta. Vuosi (?) sitten kuvattiin ja ns. mitään vakavampaa ei kait löytynyt vaikka salilla sillon pamahtikin jotain rikki.
Jotan vikaa siinä nyt kuitenki on

Eilen vietin kuusituntisesta työpäivästa 5,5 tuntia lukien kirjaa, suuren osan ajasta oikean käden kyynärpää oli pöydällä ja kämmen poskea/otsaa vasten. Kyynärpäästä hankautui pieneltä alueelta nahka pois, sattuu aijaijaiapua. Tämä on melkein pahempaa kuin baarijakkarasta perseeseen aikoinaan saatu rasitusvamma. Opiskelu on saatanan rankkaa ja terveydelle haitallista puuhaa.

SikaMika kirjoitti:Opiskelu on saatanan rankkaa ja terveydelle haitallista puuhaa.

Enää neljä vuotta hei!

masa kirjoitti:

SikaMika kirjoitti:Opiskelu on saatanan rankkaa ja terveydelle haitallista puuhaa.

Enää neljä vuotta hei!

Kuka on sanonut, etten mä vielä hakisi vielä nykyisen koulun jälkeen jatko-opiskelemaan?!

SikaMika kirjoitti: Kuka on sanonut, etten mä vielä hakisi vielä nykyisen koulun jälkeen jatko-opiskelemaan?!

Veikkaan maksaasi.

masa kirjoitti:

SikaMika kirjoitti: Kuka on sanonut, etten mä vielä hakisi vielä nykyisen koulun jälkeen jatko-opiskelemaan?!

Veikkaan maksaasi.

Eli luen itseni lääkäriksi tai papiksi seuraavaksi.

Ihan vaan Manikselle tulin kertomaan, että lekurissa käyty, diagnoosina vaikea masennus. Siihen lääkkeet plus diapamit unta varten päälle (taas).

Eli meni pojalla vähän diagnoosit väärin. Sorry herra kaikkitietävä.

^ Kertatutkimuksellako se tuon diagnoosin pamautti? Aika erikoista elämäntilanteeseen nähden.

exsu kirjoitti:^ Kertatutkimuksellako se tuon diagnoosin pamautti? Aika erikoista elämäntilanteeseen nähden.

Medikalisointi on helpompaa kuin lähteä ratkomaan aluksi mitään muita Ninnin ongelmia.

Lääkkeillä rauhalliseksi ja swingit pois, sen jälkeen peruskurssien kautta elämänhallintaa pienissä paloissa.

Tosin epäilen että jää tähän lääkereseptien syöttämiseen vain se hoito.

ninnithequeen kirjoitti:Ihan vaan Manikselle tulin kertomaan, että lekurissa käyty, diagnoosina vaikea masennus. Siihen lääkkeet plus diapamit unta varten päälle (taas).

Eli meni pojalla vähän diagnoosit väärin. Sorry herra kaikkitietävä.

Oho, nyt ei voi olla hiljaa, vaikka ehkä pitäis. Mutta tosi nopsaan tuli kyllä diagnoosi. Ihanko arvauskeskuksessa arpoivat?

Itse kävin aika kauan psykolla ennen kuin alkoi diagnooseja ropista. Ei niitä ihan noin vain jaella... (lääkkeet saa nyt kuka tahansa)

Minua mietityttää yhdistelmä pamit ja pieni lapsi. Mahtaako sitä pamipäissään herätä jos vauvalla on hätä?

Mä sain kyllä aikoinani keskivaikean masennuksen diagnoosin ihan hetkessä kans. Voiks asiat joskus vaan olla niin selkeitä, ettei tarvi vitkuttaa?

Zeb kirjoitti:Minua mietityttää yhdistelmä pamit ja pieni lapsi. Mahtaako sitä pamipäissään herätä jos vauvalla on hätä?

Entäs maidon laatu? Tai ehkä ei anneta tissiä enää.

nastamuumio kirjoitti:Mä sain kyllä aikoinani keskivaikean masennuksen diagnoosin ihan hetkessä kans. Voiks asiat joskus vaan olla niin selkeitä, ettei tarvi vitkuttaa?

No yleensä masennusepäilyissä otetaan myös labrassa mm. kilpparit. Kilpparin vajaatoiminta kun mm. aiheuttaa samoja oireita kuin masennuksessa.

Yleensäkin masislääkkeitä määrättäessä laitetaan lähete labraan.

Kreitsu kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Minua mietityttää yhdistelmä pamit ja pieni lapsi. Mahtaako sitä pamipäissään herätä jos vauvalla on hätä?

Entäs maidon laatu? Tai ehkä ei anneta tissiä enää.

Olkaa hiljaa, nyt tarvitaan tukea ja ymmärrystä eikä tuollaista vittuilua!

^Oho, anteeks. VOIMAHALI!!!!

Kreitsu kirjoitti:^Oho, anteeks. VOIMAHALI!!!!

Noni! Enää ei masenna ja ihkuupihvii nams ja sotilasmiliisikin laittoi pesukoneen pyllyyn

Pretty gross...

ninnithequeen kirjoitti:Ihan vaan Manikselle tulin kertomaan, että lekurissa käyty, diagnoosina vaikea masennus. Siihen lääkkeet plus diapamit unta varten päälle (taas).

Eli meni pojalla vähän diagnoosit väärin. Sorry herra kaikkitietävä.

Hellanlettas. Kävit kerran lääkärissä ja siellä yhden kertakäynnin perusteella joku arvauskeskuspaviaani diagnosoi sulle sen kaikista yleisimmän virhediagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Tämäpä kovin erikoisen vääräksitodistavaa.

Se on niin kauheen rumaa ja väärin sanoa tälleen inttternetissä toisesta, mutta kun sun touhujas on tässä seurannut useamman vuoden vierestä, niin kyllä mä väitän vaan entistä vahvemmin että sä olet oppikirjamainen esimerkki. Se on toki vain minun amatöörimäinen mielipiteeni, mutta pistän vaikka pääni pantiksi että se on paljon lähempänä koko totuutta kuin pelkkä masennus.

Ihan seinähullu ihminenhän sä olet juurias myöten, ei se nyt voi olla enää kellekään epäselvää.

No ei ihan hetkessä diagnosoitu, oonhan mä siellä ennenkin juossut "vinkumassa". Ja pamit on niitä miedoimpia, tietysti.

Naurattaa toi Manala kyl.

Mun mielestä sun kannattais nauramisen sijaan miettiä että voisitkohan sä kenties parantaa elämänlaatuasi pohtimalla voisiko muiden mielipiteissä olla joskus jotain perää ja tutkituttamisen arvoista.

Turhaa ja typerää esittää väkisin terveempää ja kontrollissaolevampaa kuin mitä todellisuudessa on.

Mulle ei ole koskaan kuuden vuoden aikana kerrottu kuinka vakava mun masennus on.

Mutta Ninnille jaksamista ja... ja jaksamista. En tiiä miten lohduttaisin, mutta yritä jaksaa pieni pala kerrallaan koota elämääsi kasaan ja tasaisempaa arkea kohti. Ihan pienin askelin ja pienillä välitavoitteilla.