NuoriD kirjoitti:prosessi kirjoitti:taidan tehdä valituksen, vaikka vielä ei mitään ihan katastrofaalisia seurauksia olekaan ehtinyt tapahtua.
Kotiutuksesta päättänyt lääkäri oli päättänyt hoidostasi osastolla, eli hänen olisi pitänyt tietää tilanteesi. Se huomioiden toiminta ei varmaankaan ollut asianmukaista (diabeetikkojen raskauden seurannasta en itse tiedä paljon mitään, mutta uskon, että sinä tiedät)
Valitus kannattaa tehdä. Se tod. näk. parantaa ko. lääkärin toimintaa jatkossa.
Ehkä kaikkein tyylikkäintä tuossa tapauksessa oli, että kyseinen lääkäri mm. sanoi, ettei hän oikein ymmärrä miksi olin osastolla vielä tiistaina, vaikka päänsärky loppui jo silloin perjantain ja lauantain välisenä yönä. Ehdotin syyksi sitä, että säännölliset supistukset 2 minuutin välein olivat alkaneet sunnuntai-iltana, joten maanantainen lääkäri oli pitänyt oleellisena niiden tehostamista, jotta synnytys ihan oikeasti lähtisi etenemään. Ja tiistainen lääkäri siis katsoi mielekkääksi kotiuttaa minut ja varasi uuden ajan 25.3. Runsaan vuorokauden minä sitten ehdin kotona kärvistellä ennen kuin lapsivesi meni ja synnytys käynnistyi kunnolla. Kaikki meni sentään lopulta ihan hyvin, vaikka tästäkin synnytyksestä lopulta kiireellinen sektio tuli, kun poika osoittautui jopa kilon painavammaksi kuin mitä viikkoa aiemmin ultralla tehty painoarvio ennusti. 4350 g ei mahtunut ulos, tai itse asiassa jo pää jumittui estäen alatiesynnytyksen. Enpä siis koskaan pääse alatiesynnytystä kokemaan, sillä se on mahdollista vain jos sektioita on takana korkeintaan yksi. Sen sijaan supistukset olivat käynnistämättömässä synnytyksessä lähes inhimillisiä, vaikka supistusanturi tälläkin kertaa supistusten huippukohdissa veti suoraa viivaa mitta-asteikon ylälaidassa, joten niiden kanssa tuli toimeen sen 14 tuntia minkä synnytystä yritettiin saada etenemään ennen sektiopäätöstä.
Sektiokin meni todella nätisti, vaikka puudutteet aiheuttivatkin sellaisen horkkavapinan, että mies oli niin huolissaan minusta, ettei uskaltanut kääntää katsettaan minusta pois edes pojan synnyttyä, ennen kuin henkilökunta sai hänet rauhoitettua sen suhteen, että vapina kyllä lakkaa ja olen ihan kunnossa kunhan synnytyksen jälkeen laitettavat lääkkeet tehoavat, niitä kun ei haluta siinä sivussa lykätä myös syntymättömän vauvan verenkiertoon, joten ne tulevat jälkitoimituksena. Lisäksi saksalaissyntyinen lääkärisetä antoi sellaisen taidonnäytteen haavan ompelusta, että olisin kipujen osalta melko vaivatta selviytynyt synnytystä seuraavista päivistä kokonaan ilman kivunlievitystä. Aivan uskomatonta kun vertaa edellisen synnytyksen jälkeisiin kipuihin, jotka vaativat tyjyä morfiinilääkitystä lähes viikon ajan.
Tuon lääkäritädin haluaisin kyllä tavata silloin 25.3. ja kysyä joko hän nyt ymmärtää, miksi silloin vuorokautta ennen synnytystä olin osastolla.
