Ei ole enoni keissi, sehän oli jo koskas... 97-98. Enoni oli 80 vee ja "lapsi" 47 vee. Sekin perustui aiempaan ennakkotapaukseen, juurikin Orimattilassa, jossa oikeasti teini-ikäinen skidi oli saanut ajaa isyysjutun myöhästyneenäkin tuosta viiden vuoden määräajasta. Perusteluna ettei ollut tiennyt mahdolisesta isyydestä.
Eli ei mitään uutta tuossa, paitsi että enoni ei yrittänyt hovioikeudesta ylöspäin.
Isyytensähän oli varmaan kiistatonta, mutta näissä on mielenkiintoista se, että mikään isyysjuttu ei käsittelyajaltaan enää vanhene, JOS "lapsi" millainen harmajapää itse onkin.. vain ymmärtää kertoa ettei ole asiasta mitään kuullutkaan aiemmin. Riippuu siitä onko kuullut vai ei. Milläs sen todistaa että olisi?
Tässä meidänkin tapauksessa suhtaudun hieman epäillen. Virallisen selityksen mukaan tämän uusioserkkuni äiti oli vasta kuolinvuoteellaan paljastanut uusioserkkuni viralliselle isälle, että enonihan se siitälsi. Mutta vannottanut miestään olemaan kertomatta pojalle. Lupauksensa sitten rikkoi sopivasti Orimattilan ennakkotapauksen jälkeen.
Kumminkin jopa minäkin olin kuullut huhut että enolla on avioton poika, vaikka en kenen kanssa saati nimeään. Sitten isyysoikeudenkäynnissä oli vastapuolen todistajana vanha täti, joka kertoi pyytäneensä enolta rahaa sille pojalle, kun poika oli nuori. Eno kieltäytyi, kun ei muutenkaan tunnustanut. Sitten uusioserkkkuni aikaisempi virallinen isä (kaikkein innokkain koko jutussa) esiintyi oikeudessa vihaisesti ja kuvaili riitaansa morsiammensa kanssa enon jäätyä kutakuinkin housut kintuissa kiinni. Hirveä sukuviha hänellä, mutta, vittu, ei se ole minun vikani, ihan eri sukupolvi eikä minulla ole meisseliä kenenkään rouvan pillussa. Enkä minä, ei enoni tai muu suku ole mitään niskavuorelaisia.
Että jotenkin vaikea uskoa, ettei uusioserkkunikin olisi aiemmin kuullut vanhempiensa riitelyä tästä tai tullut koulussa kiusatuksi jos tuollainen huhu liikkuu.
Eli siis vinkkinä: vaikka kunka vanhoja olette: jos vaan löytyy suvusta perittäviä saati isäukko, kertokaa ettette ole asiasta kuullletkaan ja siten peritte. Jos kumminkin valehtelivat tuon, niin en tiiä moraalisesti mutta ainakin juridisesti ihan rosvousta ja kaikeen viattomalta minultahan tuo olisi rosvousta jo lakiosansa ottamisessa (se vain enon kuollessaan omistamasta pankkitilistä) saati vieläkin korkeimmassa oikeudessa vaatimansa täydennys eli puolet kaikesta.. oman laskutapansa mukaan..
Tuntematon äijä koko suvulle, enoonikin ensimmäinen yhteytensä oli haastemiehen tulo, oikeudessa kertoi sen jälkeen soittaneensa kerran ja lähettäneensä yhden isänpäiväkortin. Ja hänellä siis jo oli virallinen isä ja toimeentulokin ainakin paremmin kuin minulla. Ei koskaan tilalla käynytkään, kun taas minä kaikki elämäni kesät, jopa töitäkin tehden.
