Kitinä

Kyllä IMHO lapsettomallakin saa olla lapsenhoitoon liittyviä mielipiteitä.

Minulla ainakin on mielipide joka asiasta. Kysykää mitä tahansa. Mielipide löytyy kansantansseista (OK) sukurutsaukseen (not OK).

Toki lapsellisten ihmisten mielipiteillä on enemmän arvoa.

Kyllä taas on elämää suurempi asia kyseessä

Millä raskausviikolla saa alkaa ilmaisemaan vakavasti otettavia mielipiteitä? Onko aika sama miehille?
Ja jos vasta vanhemmuus valmistaa oikeisiin mielipiteisiin, niin kertokaa lapselliset mitä vääriä mielipiteitä teilla oli ennen lapsensaantia, vai oletteko olleet alusta asti oikeassa?

Mielipideasioista kiisteleminen on jo itsessään niin turhaa ja typerää, että kiisteleminen siitä kuka saa sanoa mielipiteensä.... Naurattaa.

Rouva Pupu kirjoitti:Kuin pitkä hän on? Haluun hiukka jotain osviittaa miten nopsaan nuo yleensä kasvaa.

Kuukausi sitten neuvolassa taisivat sanoa, että 74.3 cm ja paino n. 9.5 kg. Arvioisin et nyt on reilu 75cm ja kymppi lienee jo rikki.
Molemmat vanhemmat ovat yli 180 cm eikä vuoden vanhalle tarkoitettu lenkkari mahdu enää jalkaan, joten tuskin tuo kitukasvuiseksi jää..

Jos fyysiset mitat askarruttavat, niin kasvuhormonia vain kehiin ja pitkä ja menestyvä jälkikasvu on selviö.

MGandhi kirjoitti:"lapseni konttasi tänään ensimäisen kerran" ei VAAN VOI kiinnostaa ketään.

Ei nyt ihan noinkaan. En väitä että itse pomppisin yläpystyä, kun Masan skidi konttaa ekan kerran. Asiasta lukeminen voi silti palauttaa mieleen miltä tuntui kun oma teki saman ensimmäisen kerran -> positiivinen tunne-elämys -> postaus oli ns. """oikeutettu""". Ja ihan samalla tavalla pystyn ymmärtämään kuinka innoissaan Masa oli asiasta kirjoittaessaan.

Tämä on yksi niitä asioita, jotka pitää kokea itse ymmärtääkseen tunteet joita se herättää. Mielipiteet ovat sitten asia erikseen.

Eikä minusta tässä ketjussa ole ollut juurikaan pätemistä. Yksi harvoista ketjuista koko v*tun palstalla, jossa kukaan ei yritä päteä

Riemumieli kirjoitti:Jos fyysiset mitat askarruttavat, niin kasvuhormonia vain kehiin ja pitkä ja menestyvä jälkikasvu on selviö.

Eikös netistä saa halvalla erilaisia Grow How -pillereitä?

*lasken sekunteja, koska nääsvillen vihainen tulee polkemaan jalkaa offtopikoinnista*

*polkee jalkaa offtopikoinnista*

Kauanks oli viive?

Jeh, mä luovutan.

Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä onko mun mielipiteilläni teille mitään painoarvoa vai ei.

daddykillkill kirjoitti:*polkee jalkaa offtopikoinnista*

Kauanks oli viive?

Jotain 60 sek. Hyvä tulos.

Lolita kirjoitti:
Ja jos vasta vanhemmuus valmistaa oikeisiin mielipiteisiin, niin kertokaa lapselliset mitä vääriä mielipiteitä teilla oli ennen lapsensaantia, vai oletteko olleet alusta asti oikeassa?
.

Ennen lapsia mulla oli ajatus, että lapset ovat kuin koirat; periaatteessa ihan kivoja, mutta parempi, jos eivät tule liian lähelle.

Kun sain oman lapsen, niin mielipide muuttui lasten suhteen ja kun sain koiran, niin mielipide muuttui koirien suhteen.

Mielipide ei toki aiemminkaan ollut väärä, mutta nyt se on muuttunut.

exPertti kirjoitti:

MGandhi kirjoitti:Lähinnä siitä, mitä suloisia asioita päässäni tapahtuu oman lapsen synnyttyä, en voi varmuudella sanoa yhtään mitään.

Hienoa, tajusit.

Tähän vielä pakko kuitenkin puuttua.

Sinä kuitenkaan et tajunnut pointtiani. Vaikka en katselekaan maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi, voi minulla silti olla validi mielipide lasten kasvattamisesta.

Jos pelkkä vanhemmuus olisi riittävä ja ainoa keino kasvattaa lapsensa 'oikein', olisi maapallo täynnä täysipainoisia ja onnellisia lapsia. Näin ei kuitenkaan ole, joten pelkästään se että olet vanhempi, ei takaa yhtään mitään. Kääntäen verrannollisesti voisinkin väittää, ettei lapsettomuus tee sinusta yhtään sen huonompaa lapsen kasvattajaa.

Mutta jos teille lapsellisille tulee siitä parempi mieli, sovitaan että teidän mielipiteittenne painoarvo on 1.4 ja meidän lapsettomien vain 0.6. Näin voidaan sitten tarkasti mitata miten lapsi tulee kasvattaa.

Minusta suurin ero on siinä, onko niitä yleviä periaatteita testattu käytännössä vai ei. Voi helposti suunnitella, etten tule ikinä huutamaan lapselleni, luen hänelle joka ilta vähintään vartin iltasadun ja jaksan peuhata joka samperin lauantai ulkona vähintään kaksi tuntia, koska se on muksulle hyväksi. Käytännössä moni vanhempi joutuu luopumaan suuresta osasta yleviä periaatteitaan, säilyen silti ihan hyvänä vanhempana. Tämmöisille lapsettomien toiveille tai lupauksille moni vanhempi tuhahtelee, että sittenpäs näet.. Enkä toki tarkoita sitä, etteikö mikään periaate toteutuisi.

MGandhi kirjoitti:Näin ei kuitenkaan ole, joten pelkästään se että olet vanhempi, ei takaa yhtään mitään. Kääntäen verrannollisesti voisinkin väittää, ettei lapsettomuus tee sinusta yhtään sen huonompaa lapsen kasvattajaa.

Näin lähtökohtaisesti. Mutta et kai sitä kiistä, että vanhemmuus sinällään mahdollistaa kehityksen kasvattajana niin, että kasvattajalla on paremmat resurssit muodostaa mielipide ja toimia kuin lapsettomalla. Useimmiten tuo kehitys tapahtuu.

Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.

Kyllä sain kuulla miten kaikki muuttuu kun raskaudun, ihan listaa lueteltiin. Onhan se noille aika kova pala kun niin ei raskautumisesta huolimatta kuitenkaan käynyt. Noh, nyt ne jutut on sitten ihan pakkomust käydä kun pikkuinen syntyy. Epäilen, todellakin. Mutta eiköhän niillä ole joku kolmas kortti, jonka heittää jos tuokaan ei toteudu.

Mitä nyt tätä keskustelua luin, niin en todellakaan ole yksi "teistä vanhemmista". Luojan kiitos siitä.

Ei kannata olla niin vahvasti puolustuskannalla, tai suoralta kädeltä pitää tyhminä kaikkia "neuvoja". Jollain saman kokeneella voi olla hyvinkin just sun muksuun toimiva konsti. Eikä se tarkoita että ois jotenkin huonompi, jos ei sitä ekana itse keksinyt. Toisin kuin ehkä mammapalstojen perusteella saattaa luulla, ei vanhemmuus ole mikään kilpailu. Helpointa se on silloin, kun on muita jokseensakin samassa elämäntilanteessa olevia jakamassa niitä iloja ja suruja, ja vertaamassa kokemuksia ja pohtimassa että "mitä ihmettä mä ton kanssa tekisin."

Rouva Pupu kirjoitti: Mitä nyt tätä keskustelua luin, niin en todellakaan ole yksi "teistä vanhemmista". Luojan kiitos siitä.

Pakko sanoa: Kiitos. Vaikka en tiedä miksi...

Rouva Pupu kirjoitti:Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.
.

Toki saat kieltäytyä aivan vapaasti kaikkien neuvojen kuuntelulta, mutta en tajua miksi. Sinä, puolisosi ja lapsesi ette varmaankaan ole kuitenkaan niiiin ihmeellisen ainutlaatuisia, että kenenkään muun aiemmin kokema ei voisi olla avuksi.

En tosin muista, olenko koskaan kuullut ainoataan itseäni hyödyttävää kasvatusneuvoa (juurikin siksi, että uskon aina tietäväni parhaiten), mutta pidän silti mahdollisena, että niin kävisi.

nowaysis kirjoitti:Ei kannata olla niin vahvasti puolustuskannalla, tai suoralta kädeltä pitää tyhminä kaikkia "neuvoja". Jollain saman kokeneella voi olla hyvinkin just sun muksuun toimiva konsti. Eikä se tarkoita että ois jotenkin huonompi, jos ei sitä ekana itse keksinyt. Toisin kuin ehkä mammapalstojen perusteella saattaa luulla, ei vanhemmuus ole mikään kilpailu. Helpointa se on silloin, kun on muita jokseensakin samassa elämäntilanteessa olevia jakamassa niitä iloja ja suruja, ja vertaamassa kokemuksia ja pohtimassa että "mitä ihmettä mä ton kanssa tekisin."

Tuli jo aikaisemmin mieleen, että vanhempien ei kannattaisi olla niin puolustuskannalla jos lapsettomalla on mielipide. Mielestäni sanomasi pätee täydellisesti myös toisin päin.

NuoriDaavid kirjoitti:

Rouva Pupu kirjoitti:Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.
.

Toki saat kieltäytyä aivan vapaasti kaikkien neuvojen kuuntelulta, mutta en tajua miksi. Sinä, puolisosi ja lapsesi ette varmaankaan ole kuitenkaan niiiin ihmeellisen ainutlaatuisia, että kenenkään muun aiemmin kokema ei voisi olla avuksi.

Kysymys on siitä, että kysyn sitten kun niitä neuvoja tarvitsen. Saavat sitten vastata jos mielivät tai olla vastaamatta. En jaksa kuunnella neuvoja silloin kun ne eivät ole ajankohtaisia tai kiinnostusta ei vain löydy kuuntelemiseen.

Minähän juuri totesin, ettei ammattikasvattajana lapseton ole sen huonompi kuin lapsellinenkaan. Miten tämän muuten voi sanoa? On teoriaa, ja on käytäntöä. Sitä en toki suostu myöntämään, että ihmisellä olisi kokemusta asiasta, josta hänellä ei ole kokemusta. Sitä et varmaan tosin halunnutkaan. Jos esimerkiksi sanoisit minulle, että veljesi teki kiukkuavan viisivuotiaansa kanssa näin ja näin, ja kiukuttelu väheni, pitäisin sitä ihan saman arvoisena neuvona kuin tarhantädiltä saatua. Samoin, jos itse ehdottaisit jotain vastaavaa. Melkein kaikissa meissähän on se sama kasvatuspotentiaali(vanhemman rooli) sisäsyntyisenä, mutta turha sitäkään on väittää etteikö kokemus(oman tai muiden lasten osalta) toisi siihen omaa lisäänsä. Joskus parhaat ideat voivat tullakin ihmiseltä, joka ei ole "urautunut kasvattaja", vaikkapa teini-ikäinen hevariserkkupoika.

Rouva Pupu kirjoitti: Mitä nyt tätä keskustelua luin, niin en todellakaan ole yksi "teistä vanhemmista". Luojan kiitos siitä.

Hah. Sinustahan on tullut yksi palstan kovimmista vauvahössöttäjistä

Onslow kirjoitti: Hah. Sinustahan on tullut yksi palstan kovimmista vauvahössöttäjistä :D

Perustele väittämäsi.

Rouva Pupu kirjoitti: Perustele väittämäsi.

Sähän olet pehmennyt matkan varrella kuin helteeseen joutunut jäätelötötterö. Kyyninen lapsia inhoava uranainen on löytänyt itsestään rakastavan ja hössöttövän äidin.

Ei tuo minusta ole lainkaan huono asia, vaikka kovasti sitä vastan yritätkin taistella.

^Aijaa. Tuo on mulle uutta tietoa, oikeasti. Juuri juhlin matkustuskieltoa koska vältyn näin matkustamasta kummilapsen synttärijuhliin jossa on iso lapsijoukko vaikka on niissä kahdessakin liikaa koko viikonlopuksi, uhmaikäinen kun sattuu olemaan. Laulan mieluummin ystäväni kanssa singstaria ja kokkaan hyvää ruokaa. Tietääkseni en edelleenkään pidä lapsista, omastani kyllä. Tai ainakaan oletettu lapsimyönteisyyteni ei ole konkreettisesti näkynyt normielämässäni.

Uranainen? Jään kotiäidiksi kolmeksi vuodeksi siitä syystä että pystyn kehittelemään bisnesideaani yksityisyrittäjyyden puolella. Toki opiskelen samalla. Muuten lähtisin äippäloman jälkeen töihin vanhaan firmaani.

Rouva Pupu kirjoitti:Kasvatusneuvoista: Mä en kyllä kuuntele lapsettomien mutta en vanhempienkaan "kasvatusneuvoja", niitä nyt on joka lähtöön jokaisesta vinkkelistä. Yhtä tyhjän kanssa. Tämä ei silti estä niitä jakelemasta hyväntahtoisia "neuvoja" . Onneksi omistan valikoivan kuulon.

Hassua, tuon jälkeen minulle tuli heti pakottava tarve neuvoa, vaikka yleensä vältän moista niin pitkään kuin vain mahdollista. Minä suosittelisin lukemaan kirjan 'Maria Montessori: Lapsen salaisuus', jo ennen lapsen syntymää. Se on kirjoitettu jo vuonna 1936, joten aika paljon siitä löytyy poissuodatettavaa, mutta paikoitellen se on aivan nerokas. Siinä kuvaillut tilannekuvaukset jäävät takaraivoon niin hyvin, että ne tunnistaa väkisinkin kun niihin oman lapsen käyttäytymisessä törmää. Ne ovat asioita, jotka helposti jäävät kokonaan huomaamatta, ellei joku ole kertonut niistä jo etukäteen. Montessori näki lapset jotenkin paljon tarkemmin kuin tavan tallaajat. Kirja ei ole kasvatusopas, vaan kuvaus lasten tavasta nähdä maailma.