Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:Monet sanovat, että töissä on helpompi olla kuin kotona.

Niin, koska työasiat vievät ajatukset pois varsinaisesta ongelmasta. Ei ne ongelmat silloin minnekään poistu.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Monet sanovat, että töissä on helpompi olla kuin kotona.

Niin, koska työasiat vievät ajatukset pois varsinaisesta ongelmasta. Ei ne ongelmat silloin minnekään poistu.

Ei ne poistu myöskään sillä, että ollaan poissa töistä, jos ne eivät mitenkään liity töissä olemiseen.

Tietenkin, jos henkilö on työkyvytön, ei töissä ole mitään järkeä olla.

Tavallaan olen alkanut ymmärtää Gattacan tuskaa ja vihaa "Nussivaa Maailmaa"-kohtaan paremmin viime viikkoina. Olen yrittänyt hakeutua aktiivisesti semmoisiin sosiaalisiin tilanteisiin, jotka "normaalille" ihmiselle ovat työympäristössä luonnollisia. Juttelua kahvipöydässä, tupakkipaikalla tms. 5-10 min small talk samassa konttorissa työskentevän kanssa virkistää paremmin kuin espressoperäruiske ja saa olon oikeasti tuntumaan v*tun hyvältä

Aikaisemmin koko työpäivä tehtiin yksin "Bat-Cavessa", josta singahdettiin korkeintaan ruokkikselle (tavallisesti 10 min, jonka aikana puhuit 2-3 työpuhelua). Otin ruokkisasian itse esille ja nyt päivystäjälläkin on normaali 30 min ruokkis - jonka aikana ei tarvitse ottaa yhtään puhelua vastaan

Seuraava korjausliike olisi liikunnan lisääminen. Alkoa en tiputa kokonaan, mutta rajoitan roimasti.

Eli ihan pienillä, oma-aloitteisilla jutuilla olen saanut jo pieniä korjausliikkeitä aikaan oman olon ja stressitason suhteen. Siksi olo on varovaisen toiveikas, siksi en marssi hakemaan sairauslomaa ja pitkähihaista paitaa Mutta on tässä vielä asiaa ulkopuolisen ammattilaisen kanssakin selviteltäväksi.

NuoriDaavid kirjoitti: Ei ne poistu myöskään sillä, että ollaan poissa töistä, jos ne eivät mitenkään liity töissä olemiseen.

Typerää ajattelua.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Ei ne poistu myöskään sillä, että ollaan poissa töistä, jos ne eivät mitenkään liity töissä olemiseen.

Typerää ajattelua.

Kiitoksia tästä rakentavasta kommentista.

NuoriDaavid kirjoitti:Kiitoksia tästä rakentavasta kommentista.

Ollaanpas sitä nyt herkkinä. Mikä ihmeen menkkaperjantai kitinässä tänään oikein on?

Mun mielestä on ihan hoopoa väittää, että työssä kulkeminen on hyväksi isojen ongelmien ratkaisuille. Mun mielestä esimerkiksi kuukauden totalinen vapaa duunista, ja sen kuukauden hyväksi käyttäminen harrastuksiin, ulkoiluun, kuntoiluun, relaamisen ja mihin tahansa positiiviseen tuo paremman lopputuloksen kuin pakkopuurtaminen samalla kaavalla hautaan asti.

Yritän vielä selittää; Jos henkilön terveysongelma on esim. vaikea ylipaino, niin voi ajatella, että kirjoitetaan vuosi saikkua, että saa harrastaa liikuntaa ja elää terveellisesti. Ei niin kuitenkaan tehdä.

En mä kait väittänyt, että töissä oleminen erityisesti on hyödyksi ongelmien ratkaisussa. Tilastollisesti tosin töissä olevat ovat terveempiä ja elävät pidempää, kuin samanikäiset työelämän ulkopuolella olevat.

Repeilen täällä mielikuvalle "Jeesuksen ja Hugh Hefnerin apokalyptisesta tappelusta" veikkaillen kumpi voittaa, puputyttöarmeija vai "joukko taivaallista sotaväkeä." Jälkimmäisellä on kiistämättä ilmaherruus mutta ensiksimainitulla isot silikonitykit. Taistelusta tullee tiukka!

Relatkaa, kun minäkin kerran yritän

KKK kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Eikös != ainakin tarkoita "eri suuri kuin"?

Flashin ActionScriptissä muistaakseni "tiukka vastaavuus", mikäli en väärin muista. Luojan kiitos ei sitä tarvitse enää "osata"

Mulla meni syntaksi sekasin tän takia!

Itselläni stressitaso vaikuttaa eniten unen määrään ja laatuun. Tilanteen ollessa ns. Päällä duunipäivä menee sen verta kovilla kierroksilla, etten millään meinaa saada nukahdettua ja tätä ei auta, jos tekee 12+h päivän mistä 2-3 viimeistä tuntia hotellihuoneessa illalla. Tällöin nukun huonolaatuista unta nukahtaen joskus 00-02 ja heräten ennen kelloa joskus 05-06. Väsymys ei auta toimintakykyä duunipaikalla, joten olen viimeisen pari vuotta popsinut zolpidemia, joka on parantanut elämän laatua.

Luulin, että gaffin juominen vaikuttaisi kanssa, mutta nyt kun vetovastuu vaihtui minulta toisaalle ja olin viikon vaan hang aroundina niin nukuin kuin vauva 8h+ yöunia puoli yhdestätoista seitsemään ja heräsin parina aamuna kellon soittoon.

NuoriDaavid kirjoitti:Ei niin kuitenkaan tehdä.

Miksei? Siis jos toimeentulo ei olisi ongelma?

Pyhitin vuonna 2005 6 viikon kesäloman kokonaan kuntoilulle, ulkoilulle ja fiksulle ruokavaliolle viinaksia vältellen. Laihduin 6 viikossa 9 kiloa ja menin takaisin töihin energisempänä, positiivisempana ja paremmalla päällä kuin ikinä ennen. Viettäisin samanlaisen loman riemusta kiljuen koska tahansa uudelleen ihan jo pelkädtään sen takia, että tuona aikana minä pystyin keskittymään tuollaiseen diettiin ja kuntokuuriin 100%sesti. Duunissa ollessa en saa mitenkään itseäni kiinnitettyä vastaavaan tahtotilaan vaan rötväilen ja romahtelen joka toinen päivä mässyille.

NuoriDaavid kirjoitti:Tilastollisesti tosin töissä olevat ovat terveempiä ja elävät pidempää, kuin samanikäiset työelämän ulkopuolella olevat.

Varmasti, koska suuri osa työelämän ulkopuolella on muutenkin sellaista sakkia, joilla ei oma elämä juurikaan ole hallussa.

NuoriDaavid kirjoitti:Yritän vielä selittää; Jos henkilön terveysongelma on esim. vaikea ylipaino, niin voi ajatella, että kirjoitetaan vuosi saikkua, että saa harrastaa liikuntaa ja elää terveellisesti. Ei niin kuitenkaan tehdä.

En mä kait väittänyt, että töissä oleminen erityisesti on hyödyksi ongelmien ratkaisussa. Tilastollisesti tosin töissä olevat ovat terveempiä ja elävät pidempää, kuin samanikäiset työelämän ulkopuolella olevat.

Eikö se ole yksilöllistä että kannattaako sitä saikkua käyttää vai ei? Kyllä mullekin ehotettiin saikkua sillon kun olin masentunut, mutta totesin että se ei ole hvyä idea, koska en tuntenut Helsingistä juuri ketään ja olisin mösöttänyt yksin kaiket päivät siinä 25 neliön kopissa. Kun kävin töissä, piti aamulla nousta ylös, huolehtia hygieniasta, syödä aamupala, mennä töihin, tavata ihmisiä jne. Se toi päivään rakennetta. En minä täysin työkykyinen kyllä ollut, mutta ratkaisu oli mulle oikea.

Tuo mitä Dave sanoi ongelman johtumisesta, eli "jos ongelma ei johdu töistä niin töistä pois oleminen on ihan turhaa". Eli jos katkaisen jalkani vapaa-ajalla (eli ongelma ei johdu töistä) ja jalan pitää olla vedossa, niin en saa saikkua koska en ole työkyvytön? Koska minähän teen töitä käsilläni ja päälläni enkä jaloillani.
Jos taas katkaisen jalkani työpaikalla kompastuessani portaita, saan sakkua koska koska ongelma on työperäinen (eli sattui työmaalla)?

Sanoisin kyllä kaikenkaikkiaan ennemmin että saikun hyöty on tilannekohtaista.

Ja mulla unien muistaminen kertoo suoraan stressitason ja vireystilan. Jos olen stressaantunut ja uupunut tai jopa masentunut, en muista yhtäänunia. Kun polla toimii niin yöt ovat äksöniä täynnä.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Ei niin kuitenkaan tehdä.

Miksei? Siis jos toimeentulo ei olisi ongelma?

Pyhitin vuonna 2005 6 viikon kesäloman kokonaan kuntoilulle, ulkoilulle ja fiksulle ruokavaliolle viinaksia vältellen. Laihduin 6 viikossa 9 kiloa ja menin takaisin töihin energisempänä, positiivisempana ja paremmalla päällä kuin ikinä ennen. Viettäisin samanlaisen loman riemusta kiljuen koska tahansa uudelleen ihan jo pelkädtään sen takia, että tuona aikana minä pystyin keskittymään tuollaiseen diettiin ja kuntokuuriin 100%sesti. Duunissa ollessa en saa mitenkään itseäni kiinnitettyä vastaavaan tahtotilaan vaan rötväilen ja romahtelen joka toinen päivä mässyille.

Niin no. Me olemme yhdessä tällaisen systeemin sopineet. Jos jokainen jäisi vuodeksi pois töistä kuntoillakseen ja muutenkin hoitaakseen itseään, systeemi romahtaisi.

Eli yhteiskunnan toimintamalleissa täytyy ottaa huomioon myös taloudelliset realiteetit

KKK kirjoitti: Eli ihan pienillä, oma-aloitteisilla jutuilla olen saanut jo pieniä korjausliikkeitä aikaan oman olon ja stressitason suhteen. Siksi olo on varovaisen toiveikas, siksi en marssi hakemaan sairauslomaa ja pitkähihaista paitaa Mutta on tässä vielä asiaa ulkopuolisen ammattilaisen kanssakin selviteltäväksi.

Arvostan kovasti tällaisia toimia. Kaikki ei edes pysty itse arvioimaan ja toimimaan näin vaikeassa tilanteessa. Tsemppiä!

NuoriDaavid kirjoitti: Jos jokainen jäisi vuodeksi pois töistä kuntoillakseen ja muutenkin hoitaakseen itseään, systeemi romahtaisi.

Jokainen? Ei kai meistä jokainen sellaista lomaa tarvitsisi?

NuoriDaavid kirjoitti: Eli yhteiskunnan toimintamalleissa täytyy ottaa huomioon myös taloudelliset realiteetit

No se näkyy kyllä yhteiskunnan pahoinvointina joka päivä.

annepa kirjoitti:
Tuo mitä Dave sanoi ongelman johtumisesta, eli "jos ongelma ei johdu töistä niin töistä pois oleminen on ihan turhaa". Eli jos katkaisen jalkani vapaa-ajalla (eli ongelma ei johdu töistä) ja jalan pitää olla vedossa, niin en saa saikkua koska en ole työkyvytön? Koska minähän teen töitä käsilläni ja päälläni enkä jaloillani.
Jos taas katkaisen jalkani työpaikalla kompastuessani portaita, saan sakkua koska koska ongelma on työperäinen (eli sattui työmaalla)?

Seuraavassa postauksessa luki "Tietenkin, jos henkilö on työkyvytön, ei töissä ole mitään järkeä olla." Samaten, jos työ pahentaa sairautta, ei töissä pidä olla, johtui sairaus mistä tahansa.

Itse olin lääkärin työssä 10 päivää sen jälkeen, kun jalkaan oli laitetu titaanilevy, keinoluuta ja vajaa kymmen titaaniruuvia. Sääri ja pohjeluu murtuneet ja sääriluussa nivelpinta paskana. Liikuin kyynärsauvojen kanssa, jalalle ei saanut varata lainkaan. Onneksi oli automaattivaihteinen auto ja vasen jalka. Toki, jos olisin palkkatyössä en olisi vastaavaa tehnyt ja en sitä muilta vaadi. Normipalkansaaja olisi varmaan ollut pari kuukautta saikulla. Tietenkin, jos työni olisi edellyttänyt jatkuvaa seisomista se ei olisi onnistunut.

Mutta tosiaan, jos ihmisellä on kova kehkokuume, eihän hän töihin pysty vaikka vaiva ei töihin liitykään.

No niin, olemme samaa mieltä. Tilanteen mukaan.

NuoriDaavid kirjoitti: Normipalkansaaja olisi varmaan ollut pari kuukautta saikulla..

Ensimmäisen eturistisideleikkaukseni jälkeen olin saikulla 5 päivää ja toisen jälkeen pidin sen kaksi kuukautta vapaata.

masa kirjoitti:

Eli yhteiskunnan toimintamalleissa täytyy ottaa huomioon myös taloudelliset realiteetit

No se näkyy kyllä yhteiskunnan pahoinvointina joka päivä.

Sellaisessa yhteiskunnassa, jossa taloudellisia realiteetteja ei oteta huomioon, voidaan pitkän päälle vielä huonommin. Kyllä suomessa sairaslomaa aina saa, jos työ pahentaa sairautta tai työnteko ei sairauden takia onnistu. Laihduttamista varten Suomessa (ja tuskin missään muuallakaan?) sairaslomaa ei saa. Tietysti joku voi ajatella, että täydellisessä maailmassa saisi. Itse en osaa sanoa. Jos maailmassa olisi rajattomat resurssit, niin ehkä. Toisaalta silloinhan työnteko olisi muutenkin pelkkä harrastus.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Normipalkansaaja olisi varmaan ollut pari kuukautta saikulla..

Ensimmäisen eturistisideleikkaukseni jälkeen olin saikulla 5 päivää ja toisen jälkeen pidin sen kaksi kuukautta vapaata.

Oliko lopputuloksessa eroa?

NuoriDaavid kirjoitti:Oliko lopputuloksessa eroa?

Oli. Eka ristisidekorjaus meni pilalle liiallisen hätäilyn takia. Toisen tajusin jo ottaa rennosti ja paranemis / kuntoutusprosessi meni tuhannesti helpommin.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Oliko lopputuloksessa eroa?

Oli. Eka ristisidekorjaus meni pilalle liiallisen hätäilyn takia. Toisen tajusin jo ottaa rennosti ja paranemis / kuntoutusprosessi meni tuhannesti helpommin.

Ok. Hyvä.

masa kirjoitti: Aseiden kanssa kyllä pärjäisi kännissä maastossa, mutta se 10 kilsan päiväretki huonokulkuisesessa maastossa kamojen ja kahden aseen kanssa ei ole mikään kevyt tepasteluretki. Kuntohan siinä jurriselta loppuu vähintään.

Aseet ja känni ei ole hyvä yhdistelmä. Ei edes aseet ja krapula. Meillä ei metsästyksenjohtaja päästä metsään jos ei pysty ajamaan autoa. Jos lähtee ominpäin niin se on sitten oma juttunsa. Kyllä mekin illalla välillä naukkaillaan, mutta siihen malliin että aamulla pitää nousta klo 6 ja lähteä liikkeelle. Että kyllä ne ryyppyhommat on sitten ihan eri tilanteissa.

Ja kunto-osastosta olen samaa mieltä. En pystyisi lähteen käveleen korpeen krapulassa, kuolisin kun vielä mökki näkyy

Puhelin soi 1-2 krt tunnissa aamuneljään ja jatkui seiskalta. Siitä voi jokainen arvioida unen määrän. Yleensä viikonlopun saldo on n. 8-9 tuntia jaettuna kolmeen yöhön ja aika moneen pätkään.

Ammatin"valinta"kysymyksiä, toki. Juuri nyt eilinen optimismi on hieman hakusessa. Nikki Sixxin lääkekaappi olis kyllä päivystäjälle kätevä. Kofeiinitoleranssit alkaa olla niin korkealla, että tartten kohta uuden pötsin haponkestävästä teräksestä. Tai sitten Lemmy-tyyliin "katsotaan montako vrk ihminen voi pomppia pysähtymättä" eli spiidiä koko vuoro ja sitten crash and burn jossain sivummalla

^Saako noista vapaata korvauksena, vai tehdäänkö noi päivystykset normaalin työajan päälle?