Manaaja kirjoitti:Kyllä ne parhaat kännireissut oli 15-17 -vuotiaana. Ei saa olla noin julma.
En sitä hetkeäkään epäile, etteikö jälkikasvu onnistuisi kokeilunhaluissaan etenemään suoritusasteelle, sitten kun sen aika tulee. Oon kuiteskin toistaiseksi ollut taipuvainen olemaan sitä mieltä, että vanhempana mun tehtäväni ei ole näyttää niille vihreää valoa tai hyväksyä. TOSIN 15-vuotiaan ja 17-vuotiaan välilläkin on jo melkoinen ero. Mähän asuin jo yksin 17-vuotiaana.
Vaikeinta tuossa tulee varmaankin olemaan se, kuinka pitää välit jälkikasvuun sellaisena että kotiin voi aina tulla ja soittaa, oli tilanne mikä vaan, mutta samalla ilmaista että perseiden vetäminen ei ole hyväksyttävää.
Pakollinen alkometriin puhallus kun tullaan kotiin?
En ole sitä mieltä, että nuo kokeilut aina väistämättä johtavat johonkin paatuneeseen turmiollisuuteen. Aloitin itsekin ~ 15-vuotiaana satunnaiset kokeilut, mutta ne ovat vielä sen verran hyvin takaraivossa ja niitä läheltä piti-tilanteita oli silloin liikaa, joten siitäkin syystä mietin tarkkaan.
Katsotaan nyt, täytynee kaivaa nämä kirjoitukset sitten esiin, kun aika tulee.
Meillä oli semmonen diili noin 15-vuotiaasta, että alkoholia sai ottaa suurempina juhlapyhinä kuten vappuna, jussina ja uutenavuotena, mutta se piti tehdä kotona valvonnan alla, ja juomat tuli kontrolloidusti faijan viinikellarista. Tuntui toimivan ihan hyvin; vanhempien ei tarvinnut pelätä että kakara makaa pusikossa perse jäässä oksennukseen tukehtuneena, eikä tarvinnut itse olla perse jäässä siellä pusikossa "nauttimassa" nuoruudestaan.
Jos joskus siunaantuu lapsia, niin ajattelin kokeilla samanlaista käytäntöä.
Lolita kirjoitti:Isät on. Ei ne oikein osaa jutella ja sanoa mitään nättiä, mutta isien mielestä on ihan parasta kun saa auttaa omaa lasta, vaikka miten aikuista.
Toi hei pätee isien ja niiden lapsien lisäksi myös miehiin ja niiden tyttöystäviinkin.
^Mun ex-anoppi kuorii edelleen perunat UK:lle ruokapöydässä, ja tyttöä oottaessani yllätin sen tutkimasta vaatekaappia, miten viikkaan hänen poikansa vaatteet...mut loistava, räiskyvä juutalainen noin muuten.
Aika jännä. Olen ymmärtänyt, että juutalaisuus periytyy äidin mukaan. Onko mummo itse edes Israelin kansalainen?
Ei. Ikinä ollutkaan. Juu niinhän se periytyy niitten lakien mukaan. Heidän silmissään UK on juutalainen. Mut isänsä halus omaan kirkkoonsa kaikki poikansa.
Hmm, mimmit kirjoitteli tuolla ylempänä asiaa. Miettimisen arvoisia juttuja.
Mullahan ei ole ollenkaan anoppia, joten lapselle tulee vain yksi mummo, mun äiti. Ja koska itse painiskelen tasasin väliajoin äiti-tytär-suhdekysymysten parissa..niin ajattelemisen aihetta tuo se, että en saa/halua vaikeuttaa kuitenkaan äitini ja lapseni välistä suhteen luomista mitenkään.. Äärimmäisen selkeästi selitetty.
Elpalle tsemppiä! Ehkä sun mutsi tuosta vielä "valaistuu" jossakin vaiheessa, ja kiva että anopin kanssa hommat sujuu.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Riemumieli kirjoitti:On teillä kyllä skitsoja anoppeja/äitejä. Täytyy onnitella itseään paremmista valinnoista.
Skitsosta nyt en tiedä.
Anoppi taas on ihan toista maata; tosiaan tossa yhdessä vaiheessa oli vähän meno päällä ja meikäläiset "unohtui", mutta viimeinen vuosi on ollut ihan erilaista. Anoppi, päinvastoin kuin äitini, tulee synttäreille kutsuttaessa, tulee käymään viikolla ihan muuten vaan, KYSYY josko poika haluaisi tulla mumin luona käymään jne.
Äitiä nähdään about silloin kun heittää meille auton lainaan (heillä on 2 autoa, loogisinta kysyä sieltä kun toinen seisoo pihassa) tai hakee multa uusimman Stig Larssonin.
The great club outshines the individual, always and forever.
Itse olen pyrkinyt toteuttaa appi/anoppisuhteissani ole riittävän lähellä mutta riittävän kaukana linjaa. En ole tietoisesti hakenut heistä läheistä suhdetta tai kaveria. Näen liian läheisissä väleissä aikapommin, jonka halua välttää.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Itse olen pyrkinyt toteuttaa appi/anoppisuhteissani ole riittävän lähellä mutta riittävän kaukana linjaa. En ole tietoisesti hakenut heistä läheistä suhdetta tai kaveria. Näen liian läheisissä väleissä aikapommin, jonka halua välttää.
Mulla on ihan sama mitkä mun välit on, mä yritän rakentaa jonkinlaista suhdetta isovanhempiin, tosin mustahan se ei kai ole kiinni.
Nää on näitä asioita joita on vain todella vaikea pukea sanoiksi, varsinkin niin, ettei Riemumieli kommentoi jollain vitun sarkastisella ja lyttäävällä tavalla, mikä saa itsensä tuntemaan tyhmäksi että edes kirjoitti mitään.
BTW, mitä on tapahtunut Shrinkin "tiukalle moderoinnille"?
Piti vielä sanomani, että oma suhteeni äidin vanhempiin oli se, että käytiin kahvilla kun äiti sinne raahasi. Isän äidin kanssa taas olisin vaikka asunut.
The great club outshines the individual, always and forever.
Aika jännä. Olen ymmärtänyt, että juutalaisuus periytyy äidin mukaan.
Olet ymmärtänyt väärin. Juutalaisuus periytyy isän mukaan, mistä on ollut seurauksena mm. yksi Raamatun huvittavimmista ilmiöistä, kaksi erinäköistä sukuluetteloa Jeesukselle, joista toinen on sukupuu Joosefin kautta Daavidiin, toinen taas pitkä lista miehiä myös Daavidiin, mutta Marian kautta. Molemmissa kuitenkin on perustavaa laatua oleva vika, Joosef kun ei tarun mukaan ollut Jeesuksen isä, ja Marian kautta taas tuli tämä sukupuoliongelma. Kiusallista on vielä sekin, että jos molemmat listat olisivat olleet oikeita, Jeesus olisi sukusiitetty...
Elppis kirjoitti:Nää on näitä asioita joita on vain todella vaikea pukea sanoiksi, varsinkin niin, ettei Riemumieli kommentoi jollain vitun sarkastisella ja lyttäävällä tavalla, mikä saa itsensä tuntemaan tyhmäksi että edes kirjoitti mitään.
Pyydän anteeksi, tavaroilla nokittelu kuulosti vain niin tympeältä.
Aika jännä. Olen ymmärtänyt, että juutalaisuus periytyy äidin mukaan.
Olet ymmärtänyt väärin. Juutalaisuus periytyy isän mukaan.
Tjaa. Opetushallituksen opettajille ylläpitämät viralliset tietosivustot ohjaavat kansankynttilöitämme kuitenkin levittämään tällaista sanomaa:
edu.fi kirjoitti:Juutalaisuus on uskonto joka periytyy äidin kautta. Juutalaisen äidin lapsi on automaattisesti juutalainen, juutalaisen isän lapsen on erikseen juutalaiseksi käännyttävä. Juutalaisen käsityksen mukaan juutalainen pysyy juutalaisena vaikka lakkaisi harjoittamasta uskontoaan tai liittyisi jonkin toisen uskonnon jäseneksi.
Viimeksi muokannut urpiainen, 18.08.2010 11:33. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Elppis kirjoitti:Nää on näitä asioita joita on vain todella vaikea pukea sanoiksi, varsinkin niin, ettei Riemumieli kommentoi jollain vitun sarkastisella ja lyttäävällä tavalla, mikä saa itsensä tuntemaan tyhmäksi että edes kirjoitti mitään.
Pyydän anteeksi, tavaroilla nokittelu kuulosti vain niin tympeältä.
No ymmärsit pointin, mun mielestä se on naurettavaa, että rakkautta/välittämistä/yhteydenpitoa mitataan tavaran antamisella. En tajua, kyllä me omat tavarat hankitaan.
Tämä myös siis myös viitaten toiseenkin keskusteluun..
The great club outshines the individual, always and forever.
Kotona en saanut alkoholia, vanhemmat eivät ole juuri lainkaan juoneet sitä itsekään. Ihan siitä syystä etteivät vain tykänneet alholista, joten mitään ideologista vihasuhdetta siihen ei ollut. Ihan avoimesti kerrottiin alkoholista, sen vaikutuksista ja siitä miksi sitä yleensä ihmiset naukkailee. Ei tiukistelua, ei vähättelyä. Normaalia jutustelua.
En juonut alkoholia kovin nuorena juurikaan, 16-vuotiaana muistaakseni tuli naukkailtua. Joskus toki olin maistanut siideriä yms. pullollisen. Vanhempana sitten naukkailin ns. normaalisti. Koskaan en ole kuitenkaan kovin paljoa juonut. Monesti useampi kuukausi välissä. En juo ruoan kanssa, en saunan kanssa jne.
Tupakoinnin aloitin 12-vuotiaana (vanhemmat eivät tupakoineet, eikä moni kaverikaan) ja joskus 15-16-vuotiaana aloin polttamaan myös kotona. Mäkätyksen säestämänä tosin, mutta kuitenkin. Toki "salaa" tupakointi ei ollut niin salaista ja sain aina saarnat haitallisuudesta, ukaaseista puhumattakaan.
Huumeita taas, en ole sitä yhtä täysi-ikäisenä pössittelemääni pilvihenkosta enempää koittanut saati halunnut koittaa. Siihen riitti ihan se rännittämisen päivittäinen seuraaminen kylillä, ja toisaalta se etten ole ollut koskaan lössin mukana menevää tyyppiä.
Tytsän kohdalla en tiedä miten toimia, luulenpa että normaalisti selitän asiat ja keskustelen. Sen tiedän etten silmille hypi ja tee kielletyistä aineista vastustamattoman kiellettyjä. Keskiviivaa siis. Liian lepsu, liian tiukka linja on tuottanut monta kupin kaatajaa ja rännittäjää. Joten luotan keskilinjaan, se on 50/50. Toki tilanteisiin tartutaan asian vaatimalla vakaavuudella kun ja jos sellainen eteen tulee.
Mä sain ekan (ja vikan) kerran vanhemmilta alkoholia ylppäreissä, 0,33 litran roseekuoharipullon. Voi haha sentään! Oli jonkin verran ristiriitaista siihen nähden, että alkoholi oli 14-vuotiaana lakannut kiinnostamasta. 12-vuotiaana jos oisin sen pullon saanut, ois tullut tarpeeseen, mutta toisaalta ei olisi mitenkään vähentävästi vaikuttanut muuhun juomiseeni.
Olen päätellyt tuon 6 vuoden viiveen johtuvan siitä, että äiti piti itseään ja omaa nuoruuttaan mittapuuna päättäessään, mikä milloinkin on minulle soveliasta. On itse harvinaisen myöhään kypsynyt, minä puolestani harvinaisen aikaisin. Ei toiminut kovin hyvin tuo metodi.
Mutta miten välttää tämmöinen omien lasten kanssa? Suhtautuminen omien lasten juomiseen tulee varmasti olemaan mulle vaikeaa. Missään muussa asiassa en usko äityväni nipoksi, ja juomisasiassakin uskon vakaasti, että itse olen oikeassa ja ympäröivä yhteiskunta väärässä. Mutta sen yhteiskunnan paineiden vuoksi lasten on kuitenkin varmaan aika vaikea toimia toivomallani tavalla, ellei heistä tule muutenkin niin friikkejä ja erilaisia että yksi eroavaisuus lisää ei merkitse enää mitään.
^Niinhän se on. Koitan tytsälle opettaa että on ok olla oma itsensä ja ne jotka haluavat hänen olevan jotain muuta, eivät ole niitä todellisia ystäviä.
Yritän välttää lähinnä olettamuksia omassa kasvatuksessani, kokemukseni mukaan ne menevät aina perseellään. Siihen nähden, että vietin koko yläasteen jättikokoisessa ryhmässä jossa virtasi niin alkoholi kuin huumeet, pärjäsin aika hyvin, tosin kukaan koskaan yrittänyt saada niitä käyttämäänkään. Kuuluisa sosiaalinen paine oli pieni, joillekin kuitenkin pelkkä näkeminen loi sitä.
Mä keskityin siinä lomassa johonkin muuhun, oleiluun lähinnä.
Se vaan opetti sen että edes rakastava hyvä perhe ei ole takuu mistään, sinänsä se on aika järkyttävää.
Mulle rupes isani siina taysi-ikaisyyden kynnyksella ihan tuputtamaan alkoholia (olutta kai) etta kun "pitaa oppia juomaan sivistyneesti". Vaitin vastaan etta no ei pida. Ikaa 27 vuotta enka vielakaan juo. Ei vaan kiinnosta.
Oma kokemus kun on niin erilainen kuin mita on tavallista niin on vaikea hahmottaa naita jossain ne juo ne kannit kuitenkin-perusteluja. Omatkin muksut on viela niin pienia, etten ma osaa viela edes kuvitella koko aihetta. Mut oletan, etta lahdetaan informaatiopainotteisesti liikkeelle. Muutoinkin pyritaan pitamaan keskusteluyhteys auki ja kunnioitus siita etta kyse on sen lapsen elamasta ja paatoksista loppujen lopuksi. Etta aiti voi tassakin asiassa lahinna tehda ajoittain painokkaitakin suosituksia, mutta paatokset ja vastuu on tyypeilla ittellaan ja sen mukaan sitten eletaan.
No, sekoittelenhan ma jo tolle esikoiselle kolmiolaakkeita maitokaakaoon kahdesti paivassa. Joskus menee kahtakin kerralla. Jatka on neljavuotias. Elamassa on toisinaan aika kieroja savyja.
Manaaja kirjoitti:Meillä oli semmonen diili noin 15-vuotiaasta, että alkoholia sai ottaa suurempina juhlapyhinä kuten vappuna, jussina ja uutenavuotena, mutta se piti tehdä kotona valvonnan alla, ja juomat tuli kontrolloidusti faijan viinikellarista. Tuntui toimivan ihan hyvin; vanhempien ei tarvinnut pelätä että kakara makaa pusikossa perse jäässä oksennukseen tukehtuneena, eikä tarvinnut itse olla perse jäässä siellä pusikossa "nauttimassa" nuoruudestaan.
Jos joskus siunaantuu lapsia, niin ajattelin kokeilla samanlaista käytäntöä.
Eli et käynyt koskaan sitten muualla ryypiskelemässä? Ainoastaan juhlapyhinä kotona nautit alkomahoolia?
No eipä siinä nyt ollut oikein tarvetta ryypiskellä sen useammin. Lähinnä meininki oli sellasta kotibile-tyylistä siis ja monesti siinä lähiympäristössä käytiin kavereidenkin luona tms. niin että alkoholia oli kohtuullisen pieniä määriä mukana, mutta missään raitilla ei koskaan tuntunut olevan tarvetta tenuttaa, kun kaikki kaverit kuitenkin tuli liberaalin alkoholipolitiikan vuoksi aina meille.
Miettimisen arvoisia juttuja.
