NuoriD kirjoitti:Epic Fail!
Miksi jatkat "korostetun asiallisella linjalla, äänensävy ja volyymi tasaisena", jos kerran pinnasi palaa ja ko. linja ei tehoa.
Tästäpä muistuikin mieleeni tilanne tästä muutaman viikon takaa. Mukelo on jo pitkään käyttänyt vessanpyttyä supistimella varustettuna, mutta minä en ole vielä silti uskaltanut/halunnut kokonaan luopua vaipoista, koska vahinkoja kuitenkin sattuisi. No, mies oli jossain yhdistyksen peli-illassa, ja tietenkin juuri silloin mukelo päätti yllättäen kakata vaippaan. Minulla kun on sektion takia painavien asioiden nostokielto, joka hankalaa kyllä koskee myös mukeloa, ei pyllynpesu oikein luonnistu millään turvallisella tavalla, etenkään kun kakka vaipassa leviää joka puolelle. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin soittaa miehelle, jonka kotiinpaluun olisi pitänyt kestää puolisen tuntia. Kerroin tilanteen ja mies lupasi tulla nopeasti. <- FAIL!
Puhelun jälkeen rääpäle puolestaan oksensi itsensä ja minun päälleni, eli meidän molempien vaatteet menivät pesukuntoon. Se ei ollut mikään puklu, vaan kunnon kokkarepiimäoksennus, joka haisi oksennukselle. Ryntäsin rääpäle kainalossa vessaan, missä kauhukseni huomasin mukelon päättäneen omatoimisesti hoitaa vaippaongelman. Vaippa oli riisuttu ja pudotettu lattialle, supistaja oli laitettu pytylle ja mukelo oli kiivennyt siihen istumaan. Lopputuloksena niin lattia, pari seinää, vessanpytty, supistaja ja lavuaari olivat kaikki kakassa.
No, juoksutin mukelon kylpyammeeseen, jonka reuna tietenkin sotkeutui myös kakkaan mukelon kiivetessä sen yli. Sitten riisuin omat ja rääpäleen oksennuksiset vaatteet ja menin vessaan kylvettämään rääpäleen. Sinä aikana mukelo oli avannut kylpyammeen hanan ja sai ammeeseen aikaiseksi kuravelliä, jota hän sotki itseensä, ympäri ammetta ja seinään. Tässä vaiheessa puhelin soi, ja koska luulin, että soittaja oli mies, ja että hänellä oli jotain ongelmia miksi hän ei ollut jo tullut kotiin, oli pakko mennä tarkistamaan puhelin. En voinut muuta kuin jättää edelleen likaisen ja märän rääpäleen tyhjään lavuaariin odottamaan. Puhelimessa oli kuitenkin joku ihan muu, joten ryntäsin takaisin vessaan vastaamatta.
Kylmästä hytiseminen tyhjässä lavuaarissa oli kuitenkin jo polttanut rääpäleenkin hermot, joten vaikka ohi juostessani näin mitä kylppärissä oli ehtinyt tapahtua, oli minun pakko keskittyä rääpäleen rauhoittamiseen ja lämmittelyyn. Kun sitten lopulta olin saanut rääpäleen rauhalliseksi, aloin ihmetellä missä mies oikein viipyy. Siihen puolen tunnin matkaan kun oli jo ehtinyt kulua puolitoista tuntia. Sen verran hiiltynyt olin, että istuuduin eteiseen odottamaan, enkä edes siivonnut vessaa. Silloin puhelin soi.
- Olen nyt täällä keskustassa metroasemalla. Tulenko suoraan vai tarvitseeko käydä kaupassakin?
Siinä vaiheessa minulla hiukan keitti. Purskahdin itkuun ja sain joten kuten sanottua, että kotona oli siitä aiemmasta puhelusta lähtien ollut tilanne päällä, joten olisi todellakin parasta tulla suoraan kotiin.
Sitten kokosin itseni, siivosin vessan putipuhtaaksi, pesin mukelon, kylpyhuoneen ja itseni, sekä avasin kaikki ikkunat. Miestä jouduin vielä senkin jälkeen odottamaan kymmenisen minuuttia. Hänen tullessaan kaikki oli kunnossa, joten kun hän ensi töikseen kysyi mitä hänen pitää tehdä, totesin vain lakonisesti, että ei enää yhtään mitään.
Sen jälkeen kerroin tapahtumista juuri "korostetun asiallisella linjalla, äänensävy ja volyymi tasaisena". Minkä jälkeen totesin samalla sävyllä haluavani pois täältä. Tarkoitin kaipaavani raitista ilmaa tuon sirkuksen jälkeen, mutta ilmeisesti juuri korostettu asiallisuuteni pelästytti hänet oikein kunnolla. En varmaan koskaan ole kuullut kenenkään äänessä samaa epätoivoa kuin hänellä hänen sanoessaan "älä sano noin".
Tuossa vaiheessa en kuitenkaan ollut enää yhtään vihainen, vaan lähinnä hämmentynyt. Tuollainen toiminta kun ei ole ollenkaan hänen tapaistaan, eikä hän itsekään osannut selittää motiivejaan toimintaansa mitenkään. Yleensä minä hahmotan melko hyvin ihmisten motiiveja, mutta tuo on itselleni vieläkin vähän epäselvää. Ilmeisesti asiaan liittyy ainakin jotenkin se, että yleensä lähden siitä, ettei perusteltuja asioita tarvitse korostaa painokkaalla äänellä, vaan perustelujen itsensä pitäisi riittää. Yleensä ihmisillä taitaa olla taipumusta asioiden tärkeyden painottamiseen, jolloin puheen painokkuus ratkaisee, kuinka tarkkaan ihmistä kuunnellaan. Totesinkin, että niin harvoin kun minä soitan perään, niin silloin kun soitan on tosi kyseessä, olipa äänensävyni miten kepeä hyvänsä. Lisäksi tilanne ei olisi ollenkaan kulminoitunut tuollaiseksi, jos mies vain olisi sanonut, ettei hän ole vielä aikeissa lähteä, koska silloinhan minä olisin joutunut pesemään mukelon itse, sektiohaavasta piittaamatta.
Vielä nukkumaan mennessä mies jostain syystä keksi kysyä, että pitäisikö hänen nyt nukkua sohvalla. Ehkä hän yritti pilailla, mutta en ollut sillä tuulella, että olisin vaivautunut sanomaan muuta, kuin ettei se käsittääkseni hyödyttäisi yhtään mitään.
Tavallaan on kyllä epäreilua kirjoittaa tätä tarinaa tänne, vaikka se tragikoomisuudessaan vetoaakin kirjailijaan minussa, kun mieheni kuitenkin normaalisti on enemmän kuin täydellinen. Yhden virheen tuominen esiin näin korostetusti on vain väärin, ja alunperin aioinkin jättää tämän tarinan kertomatta. Valitettavasti kuitenkin kirjailija minussa voitti oikeudenmukaisuuden, joten tässä tämä nyt on.
