Mitä vedätte suruun?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Yönmustaritari kirjoitti:Minusta tuommoinen kuitenkin tosi paskiaista. Ei periaatteessa edes anneta toisen selvitä.
Sitäpä juuri. Kaikkein alhaisinta toimintaa mitä voi koskaan tehdä. Olisi edes paneskellut sivussa salaa minun tietämättäni, mutta kun piti tehdä juurikin päinvastoin.


Mä en kyllä ikinä jaksa lakata ihmettelemästä ihmisiä, jotka pystyvät yhden suhteen loputtua, siirtymään suunnilleen viikon sisään uuteen ja jatkamaan siitä kuin entisen kanssa. Kerrassaan käsittämätöntä toimintaa.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

SingleMalt kirjoitti:
Yönmustaritari kirjoitti:Minusta tuommoinen kuitenkin tosi paskiaista. Ei periaatteessa edes anneta toisen selvitä.
Sitäpä juuri. Kaikkein alhaisinta toimintaa mitä voi koskaan tehdä. Olisi edes paneskellut sivussa salaa, minun tietämättäni, mutta kun piti tehdä juurikin päinvastoin.


Mä en kyllä ikinä jaksa lakata ihmettelemästä ihmisiä, jotka pystyvät yhden suhteen loputtua, siirtymään suunnilleen viikon sisään uuteen ja jatkamaan siitä kuin entisen kanssa. Kerrassaan käsittämätöntä toimintaa.
Masa on sittenkin mun sankari. Luulin aiemmin ketjussa ihan toista.

Arvaa vaan viitsiikö kuitenkaan olla entiseen heilaan paljon yhteydessä, kun tietää itse olevansa parannussuhde ja sellainen, joka on alkanut lyhyessä ajassa toisen edellisen suhteen päätyttyä. Vittu! Nih.

Kehoitan tuntemaan sitten sympatiaa sitä tyyppiä kohtaan myös, joka sun akkas otti perkele.
So Easy

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

elco kirjoitti:Yritän nyt uudestaan irtiottoa tästä ketjusta. En takaa mitään.
Ihan hyvällä alulla jo olet, kun et yhteenkään kysymykseeni vastannut. Onnea yritykseen!
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Yönmustaritari kirjoitti:Kehoitan tuntemaan sitten sympatiaa sitä tyyppiä kohtaan myös, joka sun akkas otti perkele.

Hehe. Se mimmi on nykyään kihloissa silloisen hyvän ystäni kanssa nykyään. Soitellaan vieläkin jannun kanssa silloin tällöin, mut mimmistä ei kyl puhuta sanallakaan koskaan.

No mimmi sai kyllä todella erikoisen miehen itselleen, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Toivottavasti Tapsakin on tyytyväinen.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

SingleMalt kirjoitti: Toivottavasti Tapsakin on tyytyväinen.
Tapsat yleensä on. Niiku martit ja tuomaksetkin.

:on:

Luin toisaalla SainJohnPerseen lausuntoja samankaltaisesta "hyväksikäytöstä", joka allekirjoittanutta on kohdannut.

Täytynee tosiaan sanoa, että naisen hakee ehkä ylimenovaiheeseensa, jos ei suoraa isä-/ veli hahmoa niin ainakin semmoista könsikästä, josta varmasti saa riittävän turvan.

Nii ja ylimenovaiheessahan ei heti se seksi kuitenkaan ole se tärkeä juttu vaan enemmän läheisyys ja hellyys. Mahdollisesti elossa olemisen todisteluun saatetaan liittää paljon ja jopa hiukan rohkeampiakin seksikokemuksia.

Kaikki riippuu tietty riippuu henkilöstä mutta minusta kukaan ei ole koskaan kiistänyt sitä, että eronnut ei olisi varma nakki. Tämä taitaa kuitenkin päteä vain naisiin, koska eron jälkeen naiset useimmiten valitsee seksin kun taas miehet rakkauden. (Fisher:jälleenrakennus)
Viimeksi muokannut Yönmustaritari, 23.11.2006 22:51. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
huima

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja huima »

elco kirjoitti:Seuraavan kerran kun teillä on Ongelma, mikä eittämättä on pian, ajatelkaa minua ja sitä, mitä minä tekisin!
Tampio!

Toi on The Ohje, joka pitää antaa vasta kahden päivän seminaarin lopuksi.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

SingleMalt kirjoitti:
Ashmamies kirjoitti: 3,5 vuoden jälkeen vaimo lähti. Viimeinen suudelma viimelauantaina. Eilen viesti että olen päässyt jo sinusta yli. Että turha yrittää tavoittaa. .
Sorry off topic, mutta kertokaahan. Tekeekö miehet yhtä vittumaisia temppuja, vai onko kyseisenlainen puukotus vain naisten ominaisuus?
Ei todellakaan tee. Kaikki miehet on aina ihania ja ne rakastaa just niin pitkään kuin on tarpeellista ja vähän pidempäänkin, jos pyytää.

Ethän sä nyt ihan tosissasi kysynyt? Jos kysyit, suosittelisin toistamaan muutaman lauseen tyyliin "kukaan ei ole täydellinen" ja niin edelleen. Kehottaisin myös välttämään lauseita, jotka ovat muotoa "Ne aina sitä ja tätä" ja "Kaikki ne tekee sitä ja tätä.", koska ne eivät useinkaan vastaa todellisuutta. Yritän itsekin. :wink: Sitten kannattaa vaikka miettiä kaikkia niitä sikamiehiä, joista olet kuullut juttuja, niin tajuat, että ei ne miehet ole naisia parempia tai huonompia. Äänestätkö mut nyt tasa-arvovaltuutetuksi?
Kikkelis kokkelis.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Ashmamies kirjoitti:Annan nyt sitä vertaistukea. 3,5 vuoden jälkeen vaimo lähti. Viimeinen suudelma viimelauantaina. Eilen viesti että olen päässyt jo sinusta yli. Että turha yrittää tavoittaa.

Elämäni paskimmat päivät takana. Antabusta vedän että jos olutta valitsen niin nahoissa tuntuu hetken. Mistään ei tuu mitään. Kiva on ollut lukea tätä aihetta. Helpottaa etten ole ainut rypijä. Tää on eka viestini kitinään. Kaveri suositteli ja siks tulin tsekkaa.

Punttiksel oon käyny. Kantaaaris oon käyny limulla, katsomas pahempia tapauksia. Nukkumiset ja syömiset kaikki vinksallaan. Huomen eka terapiasessio. Elämäni paskimmat päivät rehellisesti meneillään. Ikää 29 ni jotain paskaa jo aiemminkin kokenut.
Sympatiani sinulle. Hyvä, että kuntoilet ja juot vain limua, niin sitä pitää! Ja terapia on piste iin päälle!

Saattaapi olla, että naisesi kuuluu siihen ihmisryhmään, joka keskustelun ja ongelman ratkaisun sijasta päätti häipyä. Tosin jotkut miehetkin (en tiedä sinusta, kun en sinua tunne) välttelevät keskustelua ja ongelmanratkaisutilanteita ja jos kaksi tällaista ihmistä on yhdessä, niin voi mennä vähän vaikeaksi. No, voit olla varma, että samat ongelmat hänellä tulevat vastaan seuraavassakin suhteessa, jos näin on. Ei hän nyt varmaan vielä ole oikeasti päässyt sinusta yli, mutta vaikuttaa siltä, että hän on tehnyt eroa sinusta ja kauan eli olette etääntyneet toisistanne jo aikoja sitten.
Kikkelis kokkelis.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Miksi eilen vitutti, minähän olen viha vaiheeni jo käsitellyt? Ei ei ei. Olin nelosessa, lähes vitosessa. En perkele lähde koluamaan enää noita polkuja takaisinpäin.

Voi kuitenkin olla, että vasta nyt pystyi kunnolla käsittelemään toisen "vapaalennon" verrattuna omaan "vakavoituneeseen" tyyliin. Verrattuna siis, että toinen sanoo kylmästi ettei aio kauaa katsella jos ei julkisia hellyyden osoituksia tule(kerrottu aiemmilla sivuilla). Tästähän olisi pitänyt tuumata, että no onkohan se nyt tuommoisesta kiinni. Tai kyllähän minä sen puolentoista tunnin mietintäpaussin aikana ajattelinkin, että pitääkö tässä nyt sitten sanoa, että kerää sitten luusi jos noin löyhämielisellä asenteella olet aikonut sitoutua mutta sen sijaan aloinkin vaan pussaamaan kaupan jonossa.

Muistin myös ensimmäisen ristiriidan, jolloin taisin pienessä tumussa sanoa, etten minä eronneisiin voi koskea. Siitähän sitten poru pääsi ja lopuksi pienen käsittelyn jälkeen sekin kaikki unohtui.

Sapettaa. Tämä on siis selkeästi viha vaihe mutta eri viha vaihe. Tai ehkä enemmänkin itsekritiikkiä, kun itse antoi kaiken tapahtua. Noh. Tapahtui paljon hyvääkin ja kenties se oli vaivan väärti....Tuntuu siltä nyt mutta enpä uskalla selata ketjua taaksepäin.

Avaudu vähän? Uskalla rakastua? Meillä on mukavaa yhdessä. Just just kuule haista paska.

--
Kolmas yö putkeen painajaisia. Ei nyt mitään pahoja silmä-veri-puukkohippa-ninja-mössöä vaan tragediaa, mihin jossain vaiheessa herää eikä meinaa uudestaan nukahtaa vaan jää vain meittimään, että olikohan se nyt unta vai ei. Unien tulkintaa voisi varmaan jatkaa johonkin kohtaan jos ne ensi viikolla vielä jatkuu.

Aamut ei edelleenkään ole herkkua mutta tuntuu, että jokaisen päivän aamukäsittely vie aina vähemmän aikaa. Kohta ehkä pääsen jo alle minuutin itsesääli osuuteen hampaita harjatessa.

Nyt jo vähän jännittää, koska tänään on ninjatumu-vkonloppu. Ilmaista viinaa(toivottavasti) niin paljon, kuin sielu sietää. Juon kaikki pöydän alle kahdesti ellei kolmesti, sillä tätä on nyt koko viikko odotettu. Tai sitten enemmän. On siis puntaroitu ja kärvistelty ties kuinka kauan. Vaivattu toverit ja tuntemattomat tämän aiheen parissa ja nyt on aika ottaa henkilökohtainen palkinto eli perskänni. Se on töistä suoraan saunaan ja sieltä ties minne, joten jäädään odottelemaan lauantaiaamun valitusvirren pituutta.
NuoriDaavid

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

huima kirjoitti:
elco kirjoitti:Seuraavan kerran kun teillä on Ongelma, mikä eittämättä on pian, ajatelkaa minua ja sitä, mitä minä tekisin!
Tampio!

Toi on The Ohje, joka pitää antaa vasta kahden päivän seminaarin lopuksi.
Tsot tsot, elcolla on vain yksi agentti ja se olen minä! Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, ettei rahanarvoisia neuvoja pidä antaa ilmaiseksi.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Yönmustaritari kirjoitti:Miksi eilen vitutti, minähän olen viha vaiheeni jo käsitellyt? Ei ei ei. Olin nelosessa, lähes vitosessa. En perkele lähde koluamaan enää noita polkuja takaisinpäin.
No aika nopeasti sä tunnut edistyvän joka tapauksessa. Pienet takapakit ja sahaukset kuulostaa ihan normaaleilta, kysymyksessä on kuitenkin tunteet, jotka syntyvät ajatuksista, joita taas olet ajatellut pitkän aikaa. Ei ne nyt ihan päivässä toisiksi vaihdu, epäilisin. Joillain varmaan nopeammin kuin toisilla ja toisilla hitaammin.
Kikkelis kokkelis.
CandyMan

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Ashmamies kirjoitti:Tää on eka viestini kitinään. Kaveri suositteli ja siks tulin tsekkaa.
Anteeksi offtopic, mutta suositteli mihin tarkoitukseen? "Vaimo lähti? Voi sun. Sun kannattaisi varmaan käväistä Kitinässä, se helpotti ainakin omaa oloani."
Hellu
Kitinän uhri
Viestit: 594
Liittynyt: 24.08.2005 16:25

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Hellu »

SingleMalt kirjoitti:Ihan tasaisesti menevä seurustelu päättyi kuin seinään, ja syyksi ilmoitettiin etten ollut tarpeeksi eroikoinen persoona hänelle. No ei siinä mitään, mutta kun seuraavana viikonloppuna mimmi oli jo toisen miehen punkassa vailla omatuntoa.. Kaunista.
Mikä se oikea tapa sitten olisi?

Mulle on ihan sama kuinka suhde päättyy jos on päättyäkseen, toisaaltahan se on parempi että toinen on täysi kusipää niin tunteet vaihtuu vihaksi nopeammin.
Nuorempana yritin erota poikaystävästäni sillä "oikealla" tavalla, eli keskustellaan asiasta ja olen tukenasi blaablaa, joka johti siihen ettei varsinaista loppua suhteelle meinannut tulla.
Hänen mielestään olin velkaa ainakin sen että kuuntelen kun soittaa, lohdutan jne.
Edellisen suhteen lopetin seinään, juuri silloin kun toinen luuli että nyt menee paremmin.
Mulla ei mennyt, se ei sitä tiennyt koska oli tuhansien kilometrien päässä.
Asia on keskusteltu läpi myöhemmin ja ollaan hyvissä väleissä nykyään vaikka erottiin koska löysin uuden miehen.

Luulen että jokainen on tehnyt siat jollekulle jos sitä oikein miettii,
ero on aina vaikea vaikka sen koittais kuinka inhimillisesti hoitaa...
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Hellu kirjoitti:Mikä se oikea tapa sitten olisi?
Joku muu kuin hypätä lähes seuraavana päivänä silmien alla toisen punkkaan. Sellainen tapa sopii ainoastaa 15 vuotiaille pissaliisoille.
Hellu
Kitinän uhri
Viestit: 594
Liittynyt: 24.08.2005 16:25

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Hellu »

SingleMalt kirjoitti:Joku muu kuin hypätä lähes seuraavana päivänä silmien alla toisen punkkaan. Sellainen tapa sopii ainoastaa 15 vuotiaille pissaliisoille.
Juuei silmien alla sais, se on törkeetä.
Mutku täällä nyt jauhetaan siitä kuinka sikoja naiset on kun noin vaan lähtevät ilman varotusta, niin olis kiinnostavaa kuulla mikä se oikea tapa sit olis.
Tai miten itse olette suhteesta lähteneet, ja onko se sitten loukannut toista vähemmän?
silsis

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja silsis »

Hellu kirjoitti:Tai miten itse olette suhteesta lähteneet, ja onko se sitten loukannut toista vähemmän?
Turhaa. Kitinäläinen ei petä ja lopettaa suhteetkin tyylillä 8)
Avatar
par-sky
Kitisijä
Viestit: 2445
Liittynyt: 14.09.2005 17:11
Paikkakunta: Hämpton

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja par-sky »

kerran olen sillisen poikaystävän jättänyt kuin seinään (ainakin sen mielestä) tosiasiassa olin pohtinut eroa jo pitempään, ja kun tulin ratkaisuun oli se rovajärvellä armeijan leirillä. päätin sitten olla tekemättä puhelua "onko kylmä? vituttaako? se on muuten loppu nyt" ja odottaa että se palautuu ihmisten ilmoille ennen eroilmoitusta, jonka tein kasvokkain vaikka asuin 400 kilometrin päässä.

mitä olisi pitänyt tehdä? lähettää kannustavia sähköposteja ja tekstiviestejä jälkeenpäin?
Me transmitte sursum, Caledoni!
Elukka

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Elukka »

par-sky kirjoitti:kerran olen sillisen poikaystävän jättänyt kuin seinään (ainakin sen mielestä) tosiasiassa olin pohtinut eroa jo pitempään, ja kun tulin ratkaisuun oli se rovajärvellä armeijan leirillä. päätin sitten olla tekemättä puhelua "onko kylmä? vituttaako? se on muuten loppu nyt" ja odottaa että se palautuu ihmisten ilmoille ennen eroilmoitusta, jonka tein kasvokkain vaikka asuin 400 kilometrin päässä.

mitä olisi pitänyt tehdä? lähettää kannustavia sähköposteja ja tekstiviestejä jälkeenpäin?
Kuukauden irtisanomisaika?
Rouva Pupu

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

silsis kirjoitti: Turhaa. Kitinäläinen ei petä ja lopettaa suhteetkin tyylillä 8)
Aijaa, mä kun luulin, ettei täällä ole tyylistä tietoakaan. Normaalin elämän ongelmat ei tähän yhteisöön pure, eikä mistään mitään tiedetä. Poikkeava yhteisö, ilmeisesti.
silsis

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja silsis »

Tästä tyylillä jättämisestä voisi kyllä aluksi kirjoittaa "iijokisarjan". Kuten joku sen suuntaisesti sanoikin, niin ei ole olemassa oikeata tapaa, vain vähiten vääriä. Sivullisen on aina helppoa sanoa miten asia tulisi hoitaa, mutta harvoin asia hoituu tyylillä ja molempia osapuolia, myös heidän jatkoaan, parhaiten palvellen.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

SingleMalt kirjoitti:
Hellu kirjoitti:Mikä se oikea tapa sitten olisi?
Joku muu kuin hypätä lähes seuraavana päivänä silmien alla toisen punkkaan. Sellainen tapa sopii ainoastaa 15 vuotiaille pissaliisoille.
Äh, se on vain sinun tapasi, ei mikään yleisesti parempi tapa. Jos joku tulee onnelliseksi siitä, että tuntee olonsa halutuksi uuden miehen seurassa, niin miksei. Muista, että seksi ja rakkaus on kaksi eri asiaa.

Ehkä sen eksän tunteita ei tarvitse ihan kauheasti ajatella tällaisessa asiassa, kunhan nyt ei ehdoin tahdoin mene hieromaan kenenkään naamaan, että teinpä nyt näin. Jos mamma hieroi sitä sun naamaan, se taisi olla jonkinlainen kosto siitä, ettei tuntenut oloaan hyväksi sinun seurassa.

Toisaalta, se, että pystyy hyppäämään punkkaan aika nopeastikin jonkun uuden kanssa, voi olla merkki esim. siitä, että pakenee tilanteen selvittämistä tai siitä, että tunteet eivät olleet kovin syviä vielä. Toisaalta, tiedän kyllä lähipiiristäni tapauksen, jossa pitkän rakkaussuhteen jälkeen jätetty osapuoli lähti punkkaan toisen kanssa samana päivänä, kun jättö tuli. :wink: Ehkä se oli jonkinlaista eron kieltämistä.
Kikkelis kokkelis.
silsis

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja silsis »

Heti toisen helmoihin hyppäämisen syy voi hyvinkin olla oman markkina-arvon päivitys, etenkin jätetyllä. Pakko saada hyväksyntää heti nyt kaikki tänne!
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

silsis kirjoitti:Heti toisen helmoihin hyppäämisen syy voi hyvinkin olla oman markkina-arvon päivitys, etenkin jätetyllä. Pakko saada hyväksyntää heti nyt kaikki tänne!
Tämä ihminen kyllä vain ajatteli, että kivaa, seksiä uuden ihmisen kanssa. :wink: Ja ikää oli 23. :wink:
Kikkelis kokkelis.
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Keikaus kirjoitti: Jos mamma hieroi sitä sun naamaan, se taisi olla jonkinlainen kosto siitä, ettei tuntenut oloaan hyväksi sinun seurassa.
No niimpä. Mitä sitä muuta voisikaan nuppivikaiselta lutkalta odottaa.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

joku kirjoitti:irtisanomisaika?
Juu. Hyvä jättäjä jättää jämäkästi eikä jää kanniskelemaan ripustuksia. Jättäjän ei kyllä kannata jäädä vähentämään syyllisyyden tuntojaan jätetyn vierelle. Jätetyn reagoiessa viha vaiheeseen vähentää kuitenkin jättäjän mahdollisesti syyllisyyden tuntoja. Huono jättäjä pitkittää eroprosessia ja samalla vähentämällä omia syyllisyyden tuntemuksia. Kyllähän itsekunnioitus jo sanoo, että jos lähdettävä on niin silloin lähdetään.

:on:

Voihan paska. Tunnun olevan eilisissä pikkujoulutumuissa vieläkin. Kunnon ninjatumut taisi olla, koska en muista koko illasta juuri mitään. Kaikki on kirkkaalla tapetilla siihen asti, kun entinen luottamusmies kuorsasi vessassa mutta vöhön sen jälkeen tajoiltu kahvi ja konjakki on kyllä katkaissut muistinauhan. Muistan ainakin yhden fernetin nauttineeni, yleensä se kolmas tai neljäs vasta katkaisee muistin joten luulen kossulla ja vodkalla olevan jokseenkin samoja vaikutuksia. Oksettaa. Vielä pitäisi lähteä Vantaalta asti lähteä autoa hakemaan ja ehkä paikalliseen pöpilään vetämään illalla pari oloa parantavaa. Nih ja näköjään ole itseäni vähän kolhinutkin. Mahtoi olla hyvä reissu. Onpa harmi, että en muista.

Veikkaisin, että itsetutkiskelun vaihe olisi nyt ohi. Näin kävi kerta oli käydäkseen. Tähän lisää aikaa päälle niin kaikki paranee. Kait lopullisen irtautumisen aika olisi käsillä. Sikälimikäli vielä kuitenkin painii mielessä yksi terapeuttin keskustelu kohdehenkiön kanssa mutta tiedä sitten muuttaisiko se mitään käsityksiä. Tuska vaiheiden luulisin olevan jo ohitse ja enää olisi kyse enää vain irtautumisriiteistä. Voi olla turhaa toisen vaivaamista, josta loppujen lopuksi saattaisi olla vain lisävaivaa ja mahdollisesti vielä paluita taaksepäin tai irtautumisen pitkittämistä.

Vielä painin krapuloissa ja pyrin vain parantamaan omaa pahaa oloa mutta luulisin irtautumisriittiin liittyvien pahan olon tunteiden tulevan sen jälkeen.

Kaikki kuitenkin on helpompi käsitellä kun tietää mitä on tulossa ja odotettavissa.
Viimeksi muokannut Yönmustaritari, 25.11.2006 12:58. Yhteensä muokattu 1 kertaa.