Jokelan yläasteella Tuusulassa ammuttu

[EveryWoman]

Minä kohtaan työssäni usein ihmisiä, jotka kertovat ongelmiensa syyksi liiallisen työn.

Mitä voin tehdä? En ole potilaan työnantaja. Kehoitan potilasta keskustelemaan asiasta esimiehensä kanssa.

Jos potilas vaikuttaa masentuneelta, kirjoitan hänelle masennuksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Jos hän ei saa unta, kirjoitan hänelle unilääkettä.

Usein kirjoitan myös/tai sairaslomaa.

Psykiatrian poliklinikalle on tällaisessa tapauksessa turha tehdä lähetettä. Kokemuksesta tiedän, että lähete palautuu, ellei ihminen ole todella sairas.

Pyydän potilaan kontrolliin ja pyrin pitämään hoitosuhdetta yllä. Annan sellaista terapiaa kuin osaan (en ole psykiatri), eli lähinnä kuuntelen ihmistä.

Kuulostaa hyvältä ja välittävältä. Propsit Davelle!

Nykyisin kun yhä useampaa ihmistä ei voisi vähempää kiinnostaa, pitäisikö työuupumusta tai masennusta jotenkin häpeillä ja peitellä, voisi kenties harkita jonkinlaisen Lääkärin terveiset työnantajalle -tyyppisen palvelumuodon käyttöönottoa. Potilaalle voisi sairauslomatodistuksen ohessa kirjoittaa lyhyen viestin, jossa työnantajaa kehotetaan ottamaan tilanne vakavasti ja korostetaan pallon olevan hänellä kunnes tilanne pahentuu niin paljon, että potilaasta tulee työkyvytön. Näkymättömiä ongelmiahan työnantajan on helppo väistellä, mutta jos ne tehtäisiin edes kirjeen muodossa näkyvämmiksi, jokin vaikutus sillä saattaisi olla.

[NuoriDaavid]

Jos potilas vaikuttaa masentuneelta, kirjoitan hänelle masennuksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Jos hän ei saa unta, kirjoitan hänelle unilääkettä.

Etkö koskaan kirjoita ystäviä, läheisiä, harrastuksia, vapaa-aikaa, liikuntaa, naimista, lukemista, rankamettää, kasvimaata tai mattojen tamppausta?

No ilman muuta kirjoittaisin, jos noita voisi määrätä reseptillä. Usko pois, jos minä pystyisin noita järkkäämään, niin olisin maailman rikkain mies.

Eli totta munassa kaikki nuo ovat hyviä asioita. Lääkäri ei vain niitä pysty tarjoamaan. Totta kai yritän antaa hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta en pysty järjestämään kenellekään esim. ystäviä tai rakastavaa puolisoa.

[Quarter]

Hauskaa miten jokainen maallikko on yhtäkkiä lääketieteen lisensiaatti. Kun onhan kaikki tuo nyt terveellä järjellä korjattavissa. Siis daah?

[Haemaeraemies]

SSRI ja väkivaltaisen käytöksen yhteydestä on ollut jonginverran puhetta alan ammattilaisten kesken. Mikä yhteys väkivaltaisella/itsetuhoisella käytöksellä ja SSRI:llä on, siitä ei ole varmaa tietoa. Arvailuja taas kyllä löytyy:

Paroxetine and Aggression

In the trials posted on the GlaxoSmithKline (GSK) website, the authors note, “hostile events are found to excess in both adults and children on paroxetine compared with placebo, and are found across indications, and both on therapy and during withdrawal"

The authors suggest that, perhaps the most significant evidence for drug-induced violence probably comes from healthy volunteer studies: hostile events occurred in three of 271 (1.1%) volunteers taking paroxetine, compared with zero in 138 taking placebo.

By 2003, the UK Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency (MHRA) received 121 cases of aggression on paroxetine, and by January 2006 that number had risen to 211. Note, that estimates for such physician adverse drug effect reporting systems range between 1% and 10% of actual adverse effects on treatment.

Sitten tapauskohtaista tutkistelua,joskin mahdollisesti puolueelliselta taholta: http://tinyurl.com/ysc5vc

Antidepressants and Violence: Problems at the Interface of Medicine and Law

Lainaus Summary-osiosta: Both clinical trial and pharmacovigilance data point to possible links between these drugs and violent behaviours. The legal cases outlined returned a variety of verdicts that may in part have stemmed from different judicial processes. Many jurisdictions appear not to have considered the possibility that a prescription drug may induce violence.
---

Eli eli, ei ole ilmeisesti ihan itsestään selvää ettei SSRI-lääkitys voisi olla myös yksi syy väkivaltaiseen käytökseen.

[masa]

No ilman muuta kirjoittaisin, jos noita voisi määrätä reseptillä. Usko pois, jos minä pystyisin noita järkkäämään,
Eli totta munassa kaikki nuo ovat hyviä asioita..

Niin. On olemassa muitakin konsteja, kuin lääkkeet.

[NuoriDaavid]

Minä kohtaan työssäni usein ihmisiä, jotka kertovat ongelmiensa syyksi liiallisen työn.

Mitä voin tehdä? En ole potilaan työnantaja. Kehoitan potilasta keskustelemaan asiasta esimiehensä kanssa.

Tuleeko koskaan mieleen neuvoa harkitsemaan työnantajan tai alan vaihtoa, jos näyttää siltä että tilanne on huono?

Kyllä. Ajoittain annan sellaisen neuvon.

Toki tässä on erilaisia koulukuntia. Itse olen saanut sellaisen opetuksen psykiatriassa, että lääkärin ei pitäisi antaa potilaalle konkreettisia neuvoja (esim. eroa hakkaavasta miehestäsi tai liian raskaasta duunistasi), vaan potilaan pitäisi itsenäisesti tehdä ko. päätökset. Ilmeisesti tässä on kuitenkin viime vuosina hiukan viisari heilahtanut sinne suuntaan, että konkreettisiakin neuvoja on hyvä joskus antaa ja itse niitä kyllä joskus annan.

[NuoriDaavid]

No ilman muuta kirjoittaisin, jos noita voisi määrätä reseptillä. Usko pois, jos minä pystyisin noita järkkäämään,
Eli totta munassa kaikki nuo ovat hyviä asioita..

Niin. On olemassa muitakin konsteja, kuin lääkkeet.

Onko joku kiistänyt tämän? Totta kai esim. välittävä lähimmäinen on äärimmäisen hieno, terapeuttinen ja hyödyllinen asia. Lääkäri ei kuitenkaan voi ihmiselle sellaista järjestää.

[NuoriDaavid]

SSRI ja väkivaltaisen käytöksen yhteydestä on ollut jonginverran puhetta alan ammattilaisten kesken. Mikä yhteys väkivaltaisella/itsetuhoisella käytöksellä ja SSRI:llä on, siitä ei ole varmaa tietoa. Arvailuja taas kyllä löytyy:

Paroxetine and Aggression

In the trials posted on the GlaxoSmithKline (GSK) website, the authors note, “hostile events are found to excess in both adults and children on paroxetine compared with placebo, and are found across indications, and both on therapy and during withdrawal"

The authors suggest that, perhaps the most significant evidence for drug-induced violence probably comes from healthy volunteer studies: hostile events occurred in three of 271 (1.1%) volunteers taking paroxetine, compared with zero in 138 taking placebo.

By 2003, the UK Medicines and Healthcare Products Regulatory Agency (MHRA) received 121 cases of aggression on paroxetine, and by January 2006 that number had risen to 211. Note, that estimates for such physician adverse drug effect reporting systems range between 1% and 10% of actual adverse effects on treatment.

Sitten tapauskohtaista tutkistelua,joskin mahdollisesti puolueelliselta taholta: http://tinyurl.com/ysc5vc

Antidepressants and Violence: Problems at the Interface of Medicine and Law

Lainaus Summary-osiosta: Both clinical trial and pharmacovigilance data point to possible links between these drugs and violent behaviours. The legal cases outlined returned a variety of verdicts that may in part have stemmed from different judicial processes. Many jurisdictions appear not to have considered the possibility that a prescription drug may induce violence.
---

Eli eli, ei ole ilmeisesti ihan itsestään selvää ettei SSRI-lääkitys voisi olla myös yksi syy väkivaltaiseen käytökseen.

Tiedät varmaankin, että ssri-lääkkeet useimmiten kuitenkin vähentävät ärsyyntymistä ja aggressivisuuttä. Toki yksittäisten ihmisten kohdalla saattaa olla paradoksaalisia vaikutuksia.

[masa]

Onko joku kiistänyt tämän? .

Nykyään vain saa sellaisen kuvan, että lääkkeet ovat ylivoimainen ratkaisu kaikkiin ihmismielen ongelmiin.

[Geetz]

Totta kai esim. välittävä lähimmäinen on äärimmäisen hieno, terapeuttinen ja hyödyllinen asia. Lääkäri ei kuitenkaan voi ihmiselle sellaista järjestää.

Pitäisihän sen mennä niin, että jokainen pääsisi juttelemaan noista asioista psykologille ja lääkäri hoitaisi sitten sen droppipuolen... Jos asiakas tulee yksityiselle lääkärivastaanotolle niin miksi ei menisi yksityiselle psykologille? Voisiko droppipuolen lääkäri kehdata jopa hieman patistaa?

[Haemaeraemies]

Eli eli, ei ole ilmeisesti ihan itsestään selvää ettei SSRI-lääkitys voisi olla myös yksi syy väkivaltaiseen käytökseen.

Tiedät varmaankin, että ssri-lääkkeet useimmiten kuitenkin vähentävät ärsyyntymistä ja aggressivisuuttä. Toki yksittäisten ihmisten kohdalla saattaa olla paradoksaalisia vaikutuksia.

Kyllä tiedän, mutta mielestäni on aiheellista tuoda esiin tuokin mahdollisuus, jos kerta puhutaan tapahtuneen ja mielialalääkkeiden/mielenterveysongelmien yhteydestä.

[Tix]

Minä kohtaan työssäni usein ihmisiä, jotka kertovat ongelmiensa syyksi liiallisen työn.

Mitä voin tehdä? En ole potilaan työnantaja. Kehoitan potilasta keskustelemaan asiasta esimiehensä kanssa.

Tuleeko koskaan mieleen neuvoa harkitsemaan työnantajan tai alan vaihtoa, jos näyttää siltä että tilanne on huono?

Kyllä. Ajoittain annan sellaisen neuvon.

Toki tässä on erilaisia koulukuntia. Itse olen saanut sellaisen opetuksen psykiatriassa, että lääkärin ei pitäisi antaa potilaalle konkreettisia neuvoja (esim. eroa hakkaavasta miehestäsi tai liian raskaasta duunistasi), vaan potilaan pitäisi itsenäisesti tehdä ko. päätökset. Ilmeisesti tässä on kuitenkin viime vuosina hiukan viisari heilahtanut sinne suuntaan, että konkreettisiakin neuvoja on hyvä joskus antaa ja itse niitä kyllä joskus annan.

Joskus vain tuntuu, että kun sama asia tulee läheisiltä, se menee ohi, mutta kun ulkopuolinen tarkkailija, kuten lääkäri sanoo, että tuo sinun duunisi kuullostaa ihan perseestä olevalta, niin silloin oikeaan johtopäätökseen voi päätyä ihan itsekin kun silmät aukeavat. Itse menettelen työssäni usein juuri siten, että totean että lain mukaan asia on niin ja noin, mutta yleisen elämänkokemuksen valossa jokin ratkaisu johtaa yleensä huonoihin lopputuloksiin vaikka olisi oikeassa. Kovin usein samanmielisyys aiheesta löytyy n. 5 minuutin keskustelussa.

[BettyB.]

Kuuntelen tässä samalla radiosta, kuinka joku soittaja on sitä mieltä, että tälläiset tapaukset voitaisiin estää, kun kouluihin tulisi pakolliseksi oppiaineeksi meditaatio. Voi reps.

[safi]

Voi miten saisinkaan upotettua täältä Kitinästäkin (haemiksen sormista joskus) lukemani faktat ja hän jopa saattaisi kokeilla jotain yhdistettä... Ehkäpä ihan vain jotain rauhoittamaan elämää, poistamaan stressiä ja jatkuvaa työahdistusta, koska kyllähän se olis upeeta kun sais nauttia eläkkeellä miljoonistaan eikä kaikki jäis meille jo-menetetyille-tapauksille...

Suosittele toki vapaasti isille jotain kivoja ja hyvää tekeviä pillereitä oikotienä onneen ja pitkään? elämään, mutta älä vahingossakaan pyydä sitä vähentämään työn määrää. Muista toki samalla työntää pennuillesi lääkkeitä kaurapuuroon, kun tuntevat surua lemmikkimarsun kuoleman johdosta. Oppivathan sitten jo pienestä pitäen oikeille tavoille. Onnea valitsemallasi tiellä ja osanotto lapsille, koska vanhempiaan ei ikävä kyllä voi valita.

[Otto von Pickelhaube]

Suosittele toki vapaasti isille jotain kivoja ja hyvää tekeviä pillereitä oikotienä onneen ja pitkään? elämään, mutta älä vahingossakaan pyydä sitä vähentämään työn määrää. Muista toki samalla työntää pennuillesi lääkkeitä kaurapuuroon, kun tuntevat surua lemmikkimarsun kuoleman johdosta. Oppivathan sitten jo pienestä pitäen oikeille tavoille. Onnea valitsemallasi tiellä ja osanotto lapsille, koska vanhempiaan ei ikävä kyllä voi valita.

No mutta hei, tee sinä asialle jotain?
Siirry paskanjauhajista toteuttajien joukkoon ja tee sille selkärangattomalle 94%:lle Auviset.

[EveryWoman]

Kuuntelen tässä samalla radiosta, kuinka joku soittaja on sitä mieltä, että tälläiset tapaukset voitaisiin estää, kun kouluihin tulisi pakolliseksi oppiaineeksi meditaatio. Voi reps.

Ei toi ihan puskasta reväistyltäkään kuulosta, joskin toki on liian pitkälle viety kärjistys. Mutta kyllä opetussuunnitelmiin oikeasti kipeästi kaivattaisiin sellaisia oppiaineita, joiden puitteissa oppilaiden olisi pakko kohdata itsestään muutakin kuin peilikuva ja sosiaalisten suosiopisteiden määrä. Tai no pakottaa tuohon ei ketään voi, mutta tietyntyyppisen oppiaineen puitteissa sen voi ottaa tavoitteeksi.

En ole itse varsinaista meditaatiota kokeillut, mutta ei se kuulemma juuri eroa sellaisesta rauhoittumisesta, jota tulen joka tapauksessa harjoittaneeksi kotona harva se päivä ja jota ilman pääni olisi räjähtänyt jo vuosia sitten.

[Haemaeraemies]

JES! Suomi viimeinkin listalla sijalla 27!
ENÄÄ EI HÄVETÄ!

http://www.spreekillers.org/

[Geetz]

Suosittele toki vapaasti isille jotain kivoja ja hyvää tekeviä pillereitä oikotienä onneen ja pitkään? elämään, mutta älä vahingossakaan pyydä sitä vähentämään työn määrää. Muista toki samalla työntää pennuillesi lääkkeitä kaurapuuroon, kun tuntevat surua lemmikkimarsun kuoleman johdosta. Oppivathan sitten jo pienestä pitäen oikeille tavoille. Onnea valitsemallasi tiellä ja osanotto lapsille, koska vanhempiaan ei ikävä kyllä voi valita.

Turhaan yrität nyt vääntämällä vääntää senkin pieni apina. Ei sillä, että olisin mitenkään velvollinen avautumaan täällä asioistani mutta kun nyt kiinnostunut olet niin paljastan, että lähipiiri kyllä on yrittänyt puhua esim. töiden vähentämisestä vuosikaudet. Paljon on muutosta tapahtunutkin; liikunta, yöunet, ajan järjestäminen lasten lapsille ja jopa lomille... Joskus se vaan puhuu miten vieläkin paremmin pitäisi oppia rentoutumaan ja vähentämään, ja ehkä joku mömmö voisi toimiakin. Verenpainelääkkeet ja lääkärillä kontrollissa käynti nekin mukana arjessaan.

En ymmärrä mistä revit juttusi. Minä jos kuka NAUTIN surussa rypemisessä. Nautin jopa niin paljon, että suosittelen sitä satunnaisesti muillekin kasvattavana puuhana, vaikka oikeasti minua on kehotettu sitä jo välttelemäänkin. Ei surua pidä jemmata happy-pilsujen alle, se pitää elää ja kokea ja siitä on hyvä oppia mutta en minä nyt Pelkän Surun alle laita sitä kaikkea epätoivoa, ahdistuneisuutta ja suoranaista tuskaa, joiden takia osa tuntemistanikin ihmisistä masennuslääkkeitä syö. Yksikään ei ole muuten tullut ONNELLISEKSI pillerien avulla, on vain kyennyt näkemään hyvää paskan seassa ja selviytynyt pahoista ajoista. Päässyt eteenpäin, avannut silmät. Pillerit ovat ehkä auttaneet voimien palautumisessa. Tai jos syynä onnistumiselle onkin ollut joku muu, niin ainakaan pillerit eivät ole sitä kumonneet.

Ajattelitko itse muuten lisääntyä?

[Storia]

Kuuntelen tässä samalla radiosta, kuinka joku soittaja on sitä mieltä, että tälläiset tapaukset voitaisiin estää, kun kouluihin tulisi pakolliseksi oppiaineeksi meditaatio. Voi reps.

Ei toi ihan puskasta reväistyltäkään kuulosta, joskin toki on liian pitkälle viety kärjistys..

Parempi idis meditaatio on, kuin se, että täällä maalla jokatoinen turaukko on tänään ollut sitä mieltä, jotta suljetaan koko intternetti niin ehkäistään kaikki maailman pahuudet top tykkänään. Aika huonoa arviointia mielestäni myös STT:ltä vetää valtakunnan sähkeuutisiin otsake: Jokelan tapaus herättää keskustelua internetin puutteellisesta valvonnasta. I mean wtf, niin päätön ja kaukaa haettu ajatus, että voidaan kuoliaaksi kuopata jo heti syntyessään.

[Chap]

The Times analysoi case Jokelaa tarkasti kuin kirurgi:
http://www.timesonline.co.uk/tol/commen ... 828084.ece

[NuoriDaavid]

Potilaalle voisi sairauslomatodistuksen ohessa kirjoittaa lyhyen viestin, jossa työnantajaa kehotetaan ottamaan tilanne vakavasti ja korostetaan pallon olevan hänellä kunnes tilanne pahentuu niin paljon, että potilaasta tulee työkyvytön. Näkymättömiä ongelmiahan työnantajan on helppo väistellä, mutta jos ne tehtäisiin edes kirjeen muodossa näkyvämmiksi, jokin vaikutus sillä saattaisi olla.

Ei tuo mikään huono ajatus ole. Itse suhtaudun kyllä varsin kyynisesti työnantajan kiinnostukseen työntekijöiden hyvinvoinnin suhteen.

Minulla on läheistä kokemusta kahden pörssiyhtiön työntekijöiden hoitamisesta. Oma näkemykseni on, että suurin osa lähiesimiehistä ei välitä (tai pysty välittämään) työntekijöiden jaksamisesta niin kauan, kuin homma toimii. Siinä vaiheessa, kun alkaa tulla sairaslomia, alkaa kiinnostus herätä siitä yksinkertaisesta syystä, että homma ei enää toimi.

Lähiesimiehet voivat olla aivan yhtä kovassa puristuksessa kuin alaisensa. Lisää resursseja ei myönnetä niin kauan kuin homma vielä pyörii nykyisillä. Sitten kun ei enää pyöri (=sairaslomat lisääntyvät liikaa) myönnetään rekrytointilupa.

[EveryWoman]

Ei tuo mikään huono ajatus ole. Itse suhtaudun kyllä varsin kyynisesti työnantajan kiinnostukseen työntekijöiden hyvinvoinnin suhteen.

Minulla on läheistä kokemusta kahden pörssiyhtiön työntekijöiden hoitamisesta. Oma näkemykseni on, että suurin osa lähiesimiehistä ei välitä (tai pysty välittämään) työntekijöiden jaksamisesta niin kauan, kuin homma toimii. Siinä vaiheessa, kun alkaa tulla sairaslomia, alkaa kiinnostus herätä siitä yksinkertaisesta syystä, että homma ei enää toimi.

Lähiesimiehet voivat olla aivan yhtä kovassa puristuksessa kuin alaisensa. Lisää resursseja ei myönnetä niin kauan kuin homma vielä pyörii nykyisillä. Sitten kun ei enää pyöri (=sairaslomat lisääntyvät liikaa) myönnetään rekrytointilupa.

Aivan, kiinnostus herää ensimmäisen kerran sairaslomailun yhteydessä, joten siinä yhteydessä tuollainen tiedote saattaisi joissakin tapauksissa aiheuttaa toimenpiteitäkin. Työnantajat eivät nimittäin ole tyhmiä ja osaavat kyllä ennakoida, mitä sairaslomalle joutuneelle tapahtuu jatkossa jos mikään ei muutu - etenkin jos homma selvennetään heille sinänsä puolueettomalta asiantuntijataholta kirjallisesti. Nykyisin on paljonkin tehtäviä, joihin perehdyttäminen maksaa ja/tai syö muilla tavoin resursseja niin paljon, että tehtävässä pidetään mieluummin vanha, jo perehdytetty työntekijä maltillisen kustannusten kasvun uhallakin kuin rekrytään tietyin väliajoin aina uusi. Lääkärin kirjalliseen yhteydenottoon olisi myös esimiehen helppo vedota neuvotteluissa omien pomojensa kanssa.

(Tietenkään tuo ei ratkaisisi kaikkia ongelmia kaikkien työuupuneiden osalta, se on selvää.)

[NuoriDaavid]

Ei tuo mikään huono ajatus ole. Itse suhtaudun kyllä varsin kyynisesti työnantajan kiinnostukseen työntekijöiden hyvinvoinnin suhteen.

Minulla on läheistä kokemusta kahden pörssiyhtiön työntekijöiden hoitamisesta. Oma näkemykseni on, että suurin osa lähiesimiehistä ei välitä (tai pysty välittämään) työntekijöiden jaksamisesta niin kauan, kuin homma toimii. Siinä vaiheessa, kun alkaa tulla sairaslomia, alkaa kiinnostus herätä siitä yksinkertaisesta syystä, että homma ei enää toimi.

Lähiesimiehet voivat olla aivan yhtä kovassa puristuksessa kuin alaisensa. Lisää resursseja ei myönnetä niin kauan kuin homma vielä pyörii nykyisillä. Sitten kun ei enää pyöri (=sairaslomat lisääntyvät liikaa) myönnetään rekrytointilupa.

Aivan, kiinnostus herää ensimmäisen kerran sairaslomailun yhteydessä, joten siinä yhteydessä tuollainen tiedote saattaisi joissakin tapauksissa aiheuttaa toimenpiteitäkin. Työnantajat eivät nimittäin ole tyhmiä ja osaavat kyllä ennakoida, mitä sairaslomalle joutuneelle tapahtuu jatkossa jos mikään ei muutu - etenkin jos homma selvennetään heille sinänsä puolueettomalta asiantuntijataholta kirjallisesti. Nykyisin on paljonkin tehtäviä, joihin perehdyttäminen maksaa ja/tai syö muilla tavoin resursseja niin paljon, että tehtävässä pidetään mieluummin vanha, jo perehdytetty työntekijä maltillisen kustannusten kasvun uhallakin kuin rekrytään tietyin väliajoin aina uusi. Lääkärin kirjalliseen yhteydenottoon olisi myös esimiehen helppo vedota neuvotteluissa omien pomojensa kanssa.

(Tietenkään tuo ei ratkaisisi kaikkia ongelmia kaikkien työuupuneiden osalta, se on selvää.)

Joo, ei työnantaja ole tyhmä. Kyllä tuo voisi toimia.

Hyvin usein järjestetään kolmikantapalavereja, joissa on mukana potilas, esimies ja työterveyshuolto ja niistä minulla on myönteinen käsitys.

Perusasetelma on kuitenkin se, että työntekijä on investointi, josta pyritään saamaan mahdollisimman paljon ulos.

[safi]

No mutta hei, tee sinä asialle jotain?
Siirry paskanjauhajista toteuttajien joukkoon ja tee sille selkärangattomalle 94%:lle Auviset.

Ehkä seuraavassa elämässä. Nyt olen jo niin vanha, että pahin elämisen tuska on mennyttä aikaa.

[Vadim]

The Times analysoi case Jokelaa tarkasti kuin kirurgi:
http://www.timesonline.co.uk/tol/commen ... 828084.ece

En kyllä antaisi tämän kirurgin silpoa itseäni.