Mutta mutta, pitäen mielessä tämän ketjun alkuperäisidean, eräs kuuma peruna on jäänyt paljolti sivuun:
EveryWoman kirjoitti:NATO-keskustelu on minusta sen verran päivänpolttava kysymys, että sen olisi voinut sisällyttää pisteytyksiin vaikka muita poliittisia kysymyksiä ei käsiteltäisikään. Jätin kuitenkin NATO-kannat pisteyttämättä, koska en tiedä asiasta tarpeeksi voidakseni tuomaroida ehdokkaita sen suhteen. Toivon, että joku muu tekisi sen minun puolestani.
Enpä minäkään tässä Nato-asiassa uskalla alkaa esiintyä minään tuomarina, mutta mitä nyt vähän ääneen ajattelen.
Ylen vaalikoneen väittämään ”Sotilaallisen liittoutumattomuuden sijaan Suomen pitää liittyä Natoon” sekä Sauli että Tarja vastasivat olevansa ”jokseenkin eri mieltä”. Tarja perusteli: "Jäsenyys NATO:ssa on Suomen turvallisuuspolitiikan mahdollisuus myös tulevaisuudessa". Sauli puolestaan: "On syytä seurata eurooppalaista kehitystä."
Sauli on kuitenkin sanonut kannattavansa “eurooppalaista Natoa”, mikä kaiketi tarkoittaisi (tai siis miten tästä termistä on puhuttu muissa yhteyksissä), että EU:n puolustusta jossain määrin yhtenäistettäisiin eräänlaiseksi Naton puolustukselliseksi ja varsin passiiviseksi siiveksi. Kriiseissä jäsenmaat osoittaisivat solidaarisuutta toisilleen, mutta Euroopan ulkopuolella tapahtuviin operaatioihin osallistumisesta ne päättäisivät itsenäisesti (kuten Nato-maat Ranska ja Saksa eivät koskeneet tikullakaan Irakiin, vaikka Bushin mukaan se oli osa terrorisminvastaista sotaa; tosin tässä tapauksessa oli turha puhua edes siitä solidaarisuudesta). Eurooppalaisuus-varauksellaan Sauli ilmeisesti yrittää hälventää niitä pelkoja, että suomalaisia lähetettäisiin maailman ääriin kuolemaan “amerikkalaisten sotiin”. Oma vaikutelmani on, että jos Suomen hallitus jäsenyyttä päättäisi hakea, Saulilla ei olisi juurikaan mitään sitä vastaan.
Tarjan asenne on vähän kinkkisempi.. Presidentti on hallituksen tavoin vedonnut yhdessä laadittuun turvallisuuspoliittiseen selontekoon sanoessaan, että “asia ei ole ajankohtainen”. Vasemmistossa ja eritoten siinä Tarjan edustamassa Chile-Nicaragua-jne-suuntauksessa on perinteisesti ollut amerikkalais- ja Nato-vastaisuutta, mikä lienee syynä, ettei Tarjaa huvita ääneen pohtia Naton roolia Euroopassa (jolloin ainoita kuviteltavissa olevia uhkia olisivat kuohunta Venäjällä tai muslimimaailmassa), vaan hän on ylevämmin halunnut puhua maailman kriisipesäkkeisiin rauhaa tuomaan lähetettävistä EU:n nopean toiminnan joukoista, joiden noin niin kuin käytännön syistä on oltava Nato-yhteensopivia..
Ja sitten kysymys, josta valtiojohdon piirissä on varmasti keskusteltu, mutta josta ei puhuta julkisesti: Oletetaan, että EU:ssa nousee laaja vastarinta Turkin EU-jäsenyyttä vastaan -voi hyvin kuvitella, että liittoutumattomat Itävalta, Ruotsi ja Suomi ovat tällöin vastustajina näkyvässä roolissa - ja tästä kostoksi Nato-maa Turkki puolestaan itse estää veto-oikeudellaan sotilasliiton laajenemisen. Jolloin se siitä “Nato-optiosta“. Tämä on ihan reaalinen vaihtoehto, sillä turkkilaiset tosiaan kuvittelevat pääsevänsä unioniin mukaan ja niiden hallitus on panostanut jäsenyyteen niin paljon, että sen epääminen olisi verinen nöyryytys. Voisikin kuvitella, että Suomen päättäjissä on pikku hiljaa kypsynyt ajatus hoitaa asia varmuuden vuoksi pois päiväjärjestyksestä yksinkertaisesti siksi, että “tuskinpa siitä nyt kummemmin haittaakaan olisi olla samassa porukassa kuin jo on 95 % EU-maiden asukkaista”.
Tarjaa on jossain puheissa sanottu viimeiseksi lukoksi ennen Nato-jäsenyyttä, mutta asiaa hieman kelailemalla ja varsinkin tämän kampanjan puheiden perusteella se kyllä korvaani kuulostaa jo aika tyhjältä läpältä. Jos olisin Naton vastustaja, mitä en tosin ole, niin asteikolla -1 -- +1, antaisin pisteitä Saulille -1 ja Tarjalle 0 tai -0,5. Vastaväitteitä?