aasi kirjoitti:En tiedä mitä olet syönyt, mutta mulle kans!
Löysin databasestani kerran kuvan krematoriossa palavasta ruumiistani. Jotenkin vain tajusin silloin voimakkaasti kuolevani, samoin kuin välillä tajuaa oman nimensä. Liian yksinkertainen asia, jotta sitä useinkaan pysähtyisi miettimään. Jotta sitä ylipäätään koskaan todella tajuaisi. Tuo näky sai tuntemaan suurta hilpeyttä. Aloin vain vahingossa ajatella asioita... Ihmisiä. Itseäni. Parisuhteita...
"Sä oot laittanu tällä viikolla ruokaa vaan kolme kertaa! Mä vien aina roskat!" Hmm. Epätodellista jos mikä.
Pystyn harvoin olemaan ihmisten ilmoilla naureskelematta partaani. Niin kuin eilen: näin piukeisiin farkkuihin pukeutuneen tytön. Hänellä oli myös paksu vyö, joka sai hänen perseensä näyttämään naurettavalta. Tuijotin sitä vyötä. Tuijotin vyötä, tuijotin persettä, vyötä, persettä, vyötä, persettä. Näky toi mieleeni kuvan maapallosta 5 miljoonaa vuotta sitten. Ihanalla tavalla se tyttö manifestoi sitä, että ihminen on oikeastaan aika pikkumaisen naurettava laboratoriohiiri, kun katsoo mitä kaikkea hän tosiaan tekeekään. Niin hassua. Nainen sheivaamassa säärikarvojaan kylpyhuoneessa... Tärkeää? Varmasti. Huvittavaksi sen vain tekee se, että kaikki tosiaan alkoi tästä:
http://tinyurl.com/lh5pf
Hiljaisuudesta, tyhjyydestä. Jonka päälle ihminen rakensi toisen maailman:
http://www.kina.krakow.pl/obrazki_baza/ ... 0_KoY2.jpg
XDD
http://sqd.ru/files/k/oy3.jpg
Tuon kaiken keskellä ihminen kokee olevansa tärkeä, tekevänsä tosi tärkeitä juttuja. Seisoo uupuneena kauppajonossa, kävelee kotiin painavien kassien kanssa, leikkii orgasmeja aviomiehensä kanssa, ujostelee karaokessa ystäviensä keskellä...
"Noku emmie kehtoo!"
Tuon kaiken koomisuuden ja absurdiuden keskellä on vain niin helppo ja huvittavan hauska olla oma itsensä. Se taas ei ole kovin paljon muuta kuin positiiviseksi luotu hyötysuhde itseensä. Jos taas pitää itsestään, on helppo tuntea rauhaa itsensä kanssa. Jolloin kaikki väistämättä tuntuu hyvältä. Lähtökohtaisesti. Olen niin mitätön pikku vässykkä omine ongelmineni, että kun alan miettiä itseäni ulkopuolisen näkökulmasta, en voi kuin nauraa. Ääneen.
Tämä kaikki huvittaa minua niin hemmetisti, että minulla on lähes kaiken aikaa vain ihan euforisen hilpeä olo. So I have problems. Ongelma vain on siinä, etten osaa tuntea tässä maailmassa ongelmia. Stressiä, kyllä. Vitutusta, ehdottomasti. Mutta juuri siksi olen niin onnellinen. Life's a bitch and then you marry one. :)