On se hienoa kun yhteen iltaan voi sisällyttää kaikki tunnetilat suunnattomasta rakkaudenhuuruisesta riemusta silmittömään kuolemanpelkoon. Näin siis tapahtuu kun lähtee 3 kk kouvolalaistelun jälkeen Helsinkiin baariin...
Lähdin siis onnellisesti sixpäckin kanssa etkoille, tosin eksyimme jonnekin Haagaan ennen kuin löysimme Tikkurilaan. Vasta matkalla sain tietää että olimme menossa juuri Suurelle Ihastukselleni.
Ihania lemmikkejä, ihana kämppä, pidämme samoista taiteilijoista ja taiteesta... uuh. 
Jonnekin hävisi koko kuusikko kaljaa ja röytäilin mahansisäisesti
Sitten baariin. Kesti tasan minuutin kun olin luovuttanut takkini narikkaan ja odottanut kahta kaveria vessasta, entinen ihastukseni, gorgeous as ever, tuli luokseni ja alkoi jutella
Tässä vaiheessa emotionaalisuuskännivaihe kicks in ja olen taas suunnattoman kiinnostunut ja iloinen ja ystävällinen. Kujerran kuinka olisi kiva nähdä useammin ja vaikka uutenavuotena ja odotan vastakaikua. Sitten hän meni vessaan, seurasin hiljaittain perässä (eri vessaan). Sen jälkeen en enää löytänyt häntä.Sitten etsin varsinaiset kaverini, jotka tanssivat korokkeella olematonta musiikkia, lähdin mukaan, mutta horjahdin ja kaaduin suoraan vasemman nilkan päälle ja kaaduin komeasti maahan. Totesin että on sopiva aika lähteä ja häivyin baarista epäuskoisena kaikesta.
Kävelin siis revähtäneellä nilkalla ensin molempiin suuntiin Iso-robalta, lopulta rautatieasemalle. Yritin hartaasti olla nukahtamatta ja kuunnella vierustoverin armeijapullisteluja. Hyvinkään taksijonossa oli parikymmentä ihmistä. Siksi päätinkin kävellä kotiin
Ennen tätä päivää en uskonut että kipuun voi pyörtyä. Mutta kun yritän kävellä muodottomaksi turvonneella nilkalla jossa nivelsiteet ovat paskana, ei kestä kun metri tai pari niin muija märisee ja silmissä sumenee.
Se on sitten lasta/kipsielämää joulunajat. Ei vituta.
Perjantaina pitäisi lähteä uudelleen baariin svengaamaan
Ehkä kainalosauvojen kanssa on tunnelmallisempaa vetää alkoomaholia nurkassa.
Vaikka kävi noin ikävästi, mä näen teidät mielessäni ennen tuota ikävää tapahtumaa kotoisasti leipomispuuhissa.