Isyyshuijaus

[sanctus]

Mikäs määrä se on? Montako perinnöllistä sairausta itselläsi on?

Muistaakseni on kartoitettu n. 40 sellaista tautia, jotka voidaan määritellä kuuluvan suomalaiseen tautiperintöön. Omasta geenikartastani en niin tiedä. Tällä hetkellä yksikään ei liene vielä puhjennut.

Ja ketut täällä mitään omanarvontunnon vähättelyä on. Korkeintaan erittäin kuluneiden vitsien tasolla yritetään etsiä ontuvia vastakkainasetteluja. Helvetin hyvin suomalaiset suhtautuvat itseensä. Jo se että on valkoihoinen suomalainen heteromies tarkoittaa kyllä sitä, että jaksaa sekä nauraa itselleen että olla omanarvontuinen vailla isänmaallisen nationalismipaskan vastenmielisimpiä ilmentymiä.

[NomenNescio]

Joku voisi pitää sitäkin kohtuullisena, että isän tapaamisoikeus biologisiin lapsiin voitaisiin purkaa jos joskus käy ilmi, että isä on juoksennellut vieraissa avioliiton aikana. Äidin käyttöönhän kun ei ole siinä tapauksessa ole annettu kaikkea olennaista tietoa kun hän on valinnut lapsilleen isää.

Olkiukkoja liikkeellä.

Isän juoksu vieraissa ei _välttämättä_ ole perheen resursseista juurikaan pois. Joissain tilanteissa se voi olla jopa positiivinen ilmiö, sillä mies saattaa kuluttaa toisen talouden perusresursseja niin ruokatalouden kuin esimerkiksi hygieniatuotteiden suhteen - ja siten parantaa oman perheen taloudellisia edellytyksiä pärjätä. Samaten emotionaalisen kuorman jakaminen - esimerkiksi työstressin suhteen - voi tuottaa positiivisen lopputuloksen.

Heh, entäs kun mies saa siinä vieraassa suhteessa aikaiseksi lapsen? Sehän ei ole mitään pois oman perheen talouden resursseista?

Kaikki lapset ovat jonkun geeneistä lähtöisin, siis jonkun pitäisi siitäkin pitää huolta - eikä kaiketi ole kohtuullista että nainen saa yksin taloudellisen vastuun lapsen huoltamisesta.

Onhan se niin, että jotkut miehet eivät kelpaa kenellekään, jotkut kelpaavat melkein kaikille naisille. Julmaa on kai olla sellainen joka ei ole kelvannut kuin harvalle, eikä silloinkaan voi olla varma että olisi lapsensa isä.
Muuten on tuota ajatusmaailmaa genetiikan ja omien geenien tärkeydestä vaikea ymmärtää. Kyllä isyys on aivan muuta kuin sen DNA:n luovuttamista - vaikka se tuntuu olevan tämän ketjun aloittajille se tärkein asia.

Kuten eräs mies kerran osuvasti ilmaisi.
Moni suhde on kaatunut siihen että potentiaalinen partneri on suunsa aukaissut, ja pilannut mahdollisen aktin todentamalla ettei ole sopivaa materiaalia (edes yhden yön) partneriksi.

[Son House]

Joskus isyyden saamiseksi jopa taistellaan. Tässä tapauksessa ei käsittääkseni kuitenkaan ole kyse tunnesiteestä.

[SmartAss]

Heh, entäs kun mies saa siinä vieraassa suhteessa aikaiseksi lapsen? Sehän ei ole mitään pois oman perheen talouden resursseista?

Kaikki lapset ovat jonkun geeneistä lähtöisin, siis jonkun pitäisi siitäkin pitää huolta - eikä kaiketi ole kohtuullista että nainen saa yksin taloudellisen vastuun lapsen huoltamisesta.

Jos nalli napsahtaa, niin totta kai se on pois oman perheen resursseista kun mies joutuu osallistumaan lapsen elättämiseen. Enhän sitä ollutkaan millään tavalla kiistämässä.

Tietysti jos nainen onnistuu hankkimaan elättäjäksi jonkun muun, ei se olisi perheen resurssivarannosta pois. Päinvastoin.

Muuten on tuota ajatusmaailmaa genetiikan ja omien geenien tärkeydestä vaikea ymmärtää. Kyllä isyys on aivan muuta kuin sen DNA:n luovuttamista - vaikka se tuntuu olevan tämän ketjun aloittajille se tärkein asia.

Aloittajille? Ihanaa henkilöön käyvää hyökkäämistä ja miehisyyden kyseenalaistamista. Nyyh, nyyh! Kuinka kestän tällaisen hyökkäyksen, oih ja voih!

Totta kai isyys on paljon enemmän kuin pelkkä geeniperimän luovuttaminen, mutta jos mies haluaa jatkaa omaa geeniperimäänsä niin annettakoon hänelle oikeus siihen ilman että kyseenalaistetaan kokonaan onko sellainen mies eikä mikään. Äidin kohdalla kun tilanne on lähtökohtaisesti eri.

Mikäli emme ole millään tavalla kiinnostuneita geeniperimästä, niin siinä tapauksessa olisi kai parempi olla synnyttämättä enempää lapsia tänne ja huolehtia niistä jotka huolenpitoa tarvitsevat. Toki synnyttäminen muuttaa toimintoja fysiologisesti äidissä, mutta ehkäpä se voitaisiin saada aikaan kemiallisesti.

Tai jos olemme kiinnostuneita geeniperimästä puhtaan opportunistisesti, niin hankitaan hyvillä perusgeeneillä varustettuja lapsia tänne pohjolaan suoraan jostain kaukaa ja koulitaan niistä lapsista ylivoimainen jalkapallon edustusjoukkue Suomelle. Jos vaikka kerran tulisi MM-voitto.

[EveryWoman]

Muistaakseni kun puhuttiin samaa sukupuolta olevien ja yksinäisten (nais) vanhempien oikeudesta hedelmöityshoitoihin puoltajien pääargumentti oli, että ei lapsi tarvitse molempia vanhempia.

Tätä logiikkaa jatkaenhan tässä tapauksessa "lapsien ajattelu" olisi juuri toimintaa, joka ei vaikuttaisi lasten oloihin. Lähinnä tulee mieleen, että se voisi vaikuttaa lasten äidin taloudellisiin oloihin.

1. Ainakaan minä en siinä keskustelussa puhunut pelkästään naispareista ja yksinäisistä naisvanhemmista, vaan ihan molemmista sukupuolista. (Edit: Nyt vasta tajusin, että puhuit hedelmöityshoidoista, joita tietenkään sattuneesta syystä ei voida miehille järjestää. Itse muistelin taannoista adoptio-oikeuskeskustelua. Kenties jotkut hedelmöityshoitobakkanaalitkin täällä on läpikäyty epäaktiivisena ollessani?)

2. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempia on eri juttu kuin Vanhempien riitely (ja toisen, jo tutuksi tulleen vanhemman yhtäkkinen liukeneminen) heikentää lapsen mahdollisuuksia kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi, joka nyt on pointtina.

1. En ottanut kantaa täällä mahdollisesti käytyyn keskusteluun vaan ihan lainsäädäntökeskusteluun. Lainsäätämisestä päättävät kansanedustajathan toki parhaiten (!) tietävät mikä meille on parasta.

2. Jos miehelle ilmoittaa syntymähetkellä, että EI sinä et ole isä niin eihän hän lapsen näkökulmasta mihinkään liukene. Häntä ei ole ollutkaan, ei ole mitä kaivata. Ja jäähän hänelle se oikea mulkunheiluttaja isäksi. Tämä jos joku on win-win.

Okei, sori Pertti. Luin ja ajattelin huolimattomasti.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kuin moni näyttää olettavan:
1. Pariskunta on rakastunut, vakavassa parisuhteessa/avioliitossa ja saamassa toivottua lasta,
2. mies kuulee, ettei lapsi olekaan hänen,
3. mies haihtuu savuna ilmaan,
4. äiti ja lapsi elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Todennäköisesti kolmoskohdassa kuvattu prosessi alkaa köhiä pahanlaatuisesti.

Kansanedustajien puheita siteeraamalla taas on turha pyrkiä tuomaan esiin minun oletettua kaksinaismoralismiani.

[EveryWoman]

Niin, miksei kannustaa toimiviin ihmissuhteisiin tekemällä isyyden varmistamisesta automaattista? Suljettu kirjekuori isälle mukaan, saa päättää avaako.

Jos ihmissuhde ei ole valmiiksi toimiva, niin tuo varmaan kummasti auttaa tilannetta?

Ehkäpä sitä ihmissuhdetta ei silloin edes synny tai se purkautuu ennen "onnellista" tapahtumaa, jos ei ole edes mahdollisuutta petoksen onnistumiseen.

Tämänkö saavuttaaksemme meidän kannattaa horjuttaa sen suuren enemmistön parisuhteita, jotka ovat saamassa molempien osapuolien aikaansaamaa biologista lasta (puhe siis edelleen "huonosti toimiva parisuhde" -joukosta)?

[PerttiMakimaa]

Okei, sori Pertti. Luin ja ajattelin huolimattomasti.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kuin moni näyttää olettavan:
1. Pariskunta on rakastunut, vakavassa parisuhteessa/avioliitossa ja saamassa toivottua lasta,
2. mies kuulee, ettei lapsi olekaan hänen,
3. mies haihtuu savuna ilmaan,
4. äiti ja lapsi elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Todennäköisesti kolmoskohdassa kuvattu prosessi alkaa köhiä pahanlaatuisesti.

Kansanedustajien puheita siteeraamalla taas on turha pyrkiä tuomaan esiin minun oletettua kaksinaismoralismiani.

luultavasti kohdassa yksi olisi jo tuossa ajatuskuviossa ongelmia. Yleensä pettämisasiat eivät ole kuin lasten likaantuminen mainoksen mukaan, ne "eivät vaan tapahdu".

Joten koetan parhaani mukaan korjata kohdat:
1. Mies on rakastunut, vakavassa parisuhteessa/avioliitossa ja saamassa toivottua lasta,
2. mies kuulee, ettei lapsi olekaan hänen,
3.
a) mies haihtuu savuna ilmaan,
b) mies löytää sisäisen intohimosurmaajansa,
c) mies päättää jäädä tossun alle, kun ei kerran joudukaan maksamaan lapsen elatusta ja vanhemmat piinaavat toisiaan monin eri tavoin
4. äiti ja lapsi elävät elämänsä loppuun asti (paitsi vaihtoehdossa 3b).

Kolmoskohtaan asti minäkin pääsin.

En sinällään sinun moraaliasi ihmetellyt. Lähinnä pohdin, että moraalikysymysten suhde itsekkyyteen saattaakin useilla ihmisillä olla oletettua selvempi.

[Tix]

Tämänkö saavuttaaksemme meidän kannattaa horjuttaa sen suuren enemmistön parisuhteita, jotka ovat saamassa molempien osapuolien aikaansaamaa biologista lasta (puhe siis edelleen "huonosti toimiva parisuhde" -joukosta)?

Miksi suuren enemmistön parisuhteet horjuisivat? Onhan esimerkiksi avioliiton esteiden tutkinta pakollinen, ettei kukaan voi mennä kaksinnaimisiin. En ymmärrä miten käytäntö horjuttaisi parisuhteita. Todennäköinen kiinnijääminen luultavasti eliminoisi lehtolapsi-ilmiön kokonaan. Sukupuolethan ovat siinä määrin epätasa-arvoisessa asemassa, että äiti voi olla aina varma äitiydestään. Miksei sitä samaa turvaa ja varmuutta voisi suoda isillekin? Näkisin ennemin, että tuon tyyppinen järjestely voi olla vain lapsen edun mukainen. Epäluottamuksen alainen parisuhde voisi lujittua, kun taas luottamuksentäyteistä pariskuntaa ei testin tulos kiinnosta.

Mitä enemmistöä siis ajattelet kärsijäryhmäksi?

[EveryWoman]

Mikäli emme ole millään tavalla kiinnostuneita geeniperimästä, niin siinä tapauksessa olisi kai parempi olla synnyttämättä enempää lapsia tänne ja huolehtia niistä jotka huolenpitoa tarvitsevat.

Samaa mieltä.

[Clay]

Kielletään samantien isyystestit, ettei parisuhdeonni turhan takia horju.

[Ann]

Eipä just nyt tule mitään syytä mieleen miksi vastustaisin kaikkien mukeloiden automaatiotestausta.

[NomenNescio]

Muuten on tuota ajatusmaailmaa genetiikan ja omien geenien tärkeydestä vaikea ymmärtää. Kyllä isyys on aivan muuta kuin sen DNA:n luovuttamista - vaikka se tuntuu olevan tämän ketjun aloittajille se tärkein asia.

Aloittajille? Ihanaa henkilöön käyvää hyökkäämistä ja miehisyyden kyseenalaistamista. Nyyh, nyyh! Kuinka kestän tällaisen hyökkäyksen, oih ja voih!

Totta kai isyys on paljon enemmän kuin pelkkä geeniperimän luovuttaminen, mutta jos mies haluaa jatkaa omaa geeniperimäänsä niin annettakoon hänelle oikeus siihen ilman että kyseenalaistetaan kokonaan onko sellainen mies eikä mikään. Äidin kohdalla kun tilanne on lähtökohtaisesti eri.

.

Isyys = mieheys?
Mistä lähtien?

Nooh, kyllä sitä lapseton nainen saa kuulla, ettei ole "aito nainen".
Nauroin.. koska ei moisesta voi edes loukkaantua.
Ei kenenkään naiseus tai mieheys ole muitten mielipiteistä kiinni, eikä siitä että saako tai kykeneekö saamaan lapsia. Kyllä se on korvien välissä, ja jos oma seksuaali identiteetti on niin herkässä, että ottaa palstakeskustelusta itseensä..
Toivon onnea, enhän uskalla sanoa enää muuta, etten vie viimeisiä mieheyden rippeitä =D.

-

Korjattu - yksi epäselvä sana pois, ja hipsukat oikeaan paikkaan.

[PerttiMakimaa]

Tämä keskustelu ei jaksa lopettaa ihmetyttämästä minua.

Mitä mieltä Te olette tästä asiasta? Puhutaan jostakin miesten pettämisistä, lapsen oikeuksista... You name it. Itse asiaa kierrellään kuin kissa kuumaa puuroa. Tuntuu siltä, että tämän ketjun toimintalogiikka on, että suuri osa naisista automaattisesti löytää jotain puolustettavaa tässä naisten ikiaikaisessa perinteessä ja toisaalta (yllättävää kyllä!) miehet ovat eri mieltä.

Minusta tässä, kuten muissakin parisuhteeseen liittyvissä asioissa, rehellisyys on ainoa tie hoitaa asioita. Totuus vapauttaa - totuus on arvovapaa.

En käsitä miten kukaan pystyisi koko elämänsä valehtelemaan toiselle näin isosta asiasta. Hulluksi kai siinä tulisi? Ja kuten sanoin enemmän vielä ihmetyttää, että ilmeisesti tämä on aika yleistä.

Tästä tulee mieleen, että naiset ovat taas kerran rakentaneet tasa-arvoa ottamalla vanhasta yhteiskunnasta itselleen mieluiset osat mukaan tasa-arvoon tähtäävässä yhteiskuntamallissaan. TJEU: Täysi tasa-arvo, mutta armeija ei voi olla meille pakollinen. Täysi tasa-arvo, mutta naiskiintiöt...

[Son House]

Minusta tässä, kuten muissakin parisuhteeseen liittyvissä asioissa, rehellisyys on ainoa tie hoitaa asioita. Totuus vapauttaa - totuus on arvovapaa.

En käsitä miten kukaan pystyisi koko elämänsä valehtelemaan toiselle näin isosta asiasta. Hulluksi kai siinä tulisi? Ja kuten sanoin enemmän vielä ihmetyttää, että ilmeisesti tämä on aika yleistä.

No ei kai tästä asiasta voi olla kuin samaa mieltä. Mutta kuten jo sanoit, niin sitä tapahtuu. Minua taas ihmetyttää se, että jos asiaan havahdutaan sanotaan nyt vaikka kymmenen vuoden päästä, niin edelleen on miehiä jotka ovat valmiit hylkäämään lapsen vain sillä perusteella ettei hän sittenkään ollut omasta siittimestä lähtöisin. Paska tsägä (vai sittenkin paska parinvalinta), mutta ei sen lapsen vika.

Voihan näitä skenaarioita rakennella. Otetaan esimerkiksi raiskaus. Täysin toimiva, avoimuuteen ja rehellisyyteen perustuva pitkäaikainen parisuhde jonka hedelmäksi ollaan yrittämässä lasta. Nainen joutuu raiskatuksi, joutuu shokkiin, panikoi, eikä pysty avautumaan edes miehelleen – saati sitten kenellekään muulle. Syntyy lapsi, raiskaajan. Asia käy ilmi, syystä tai toisesta, vuosien päästä. Mitäs teet?

[PerttiMakimaa]

No ei kai tästä asiasta voi olla kuin samaa mieltä. Mutta kuten jo sanoit, niin sitä tapahtuu. Minua taas ihmetyttää se, että jos asiaan havahdutaan sanotaan nyt vaikka kymmenen vuoden päästä, niin edelleen on miehiä jotka ovat valmiit hylkäämään lapsen vain sillä perusteella ettei hän sittenkään ollut omasta siittimestä lähtöisin. Paska tsägä (vai sittenkin paska parinvalinta), mutta ei sen lapsen vika.

Voihan näitä skenaarioita rakennella. Otetaan esimerkiksi raiskaus. Täysin toimiva, avoimuuteen ja rehellisyyteen perustuva pitkäaikainen parisuhde jonka hedelmäksi ollaan yrittämässä lasta. Nainen joutuu raiskatuksi, joutuu shokkiin, panikoi, eikä pysty avautumaan edes miehelleen – saati sitten kenellekään muulle. Syntyy lapsi, raiskaajan. Asia käy ilmi, syystä tai toisesta, vuosien päästä. Mitäs teet?

Vaikea arvioida olisivatko välit lapseen ihan samanlaiset tuollaisen tiedon jälkeen. Ehkä "asiallisemmat" ja hivenen välinpitämättömämmät jos on pakko veikata. Nainen taas... Jos jätetään nyt nuo yllä maalailemasi erityistilanteet pois ei anteeksiantoon yksi elinikä ehkä riittäisi. Tai kukapa näistä tietää.

[Tix]

Minua taas ihmetyttää se, että jos asiaan havahdutaan sanotaan nyt vaikka kymmenen vuoden päästä, niin edelleen on miehiä jotka ovat valmiit hylkäämään lapsen vain sillä perusteella ettei hän sittenkään ollut omasta siittimestä lähtöisin. Paska tsägä (vai sittenkin paska parinvalinta), mutta ei sen lapsen vika.

Voihan näitä skenaarioita rakennella. Otetaan esimerkiksi raiskaus. Täysin toimiva, avoimuuteen ja rehellisyyteen perustuva pitkäaikainen parisuhde jonka hedelmäksi ollaan yrittämässä lasta. Nainen joutuu raiskatuksi, joutuu shokkiin, panikoi, eikä pysty avautumaan edes miehelleen – saati sitten kenellekään muulle. Syntyy lapsi, raiskaajan. Asia käy ilmi, syystä tai toisesta, vuosien päästä. Mitäs teet?

Täysin epäuskottava skenaario. Ei sellaista parisuhdetta voi olla jossa raiskauksen tasoinen kriisi menisi puolisolta huomaamatta.

Uskoisin, että aika harvalla miehellä suhde lapseen kärsii kriittisesti näistä käenpojista jos side on pitkäaikainen, mutta suhde puolisoon kyllä romuttuu helpommin. Pettäminen + ison asian salaaminen pitkän ajan on aikamoinen pamaus kestää ja luottamus on sen jälkeen varmuudella kortilla.

Mitä enemmän asiaa miettii, sen paremmalta isyyden varmistamisen automatia tuntuu ajatuksena. Lapsen etuhan on, että vanhemmuuskriisejä ei tule ja mahdollisuus saada tietoa oikeasta geenipohjastaan on terveyden kannalta tärkeää. Pakollisuuden elementti tiedon syöttämisessä taas kuullostaa vastenmieliseltä. Meitä on niin moneen junaan - jotkut eivät haluakaan tietää. Täysi varmuus isyydestä voisi kuitenkin toimia monelle lapseen sitoutumista nostavana tekijänä.

Häviäväksi osapuoleksi näkisin oikeastaan vain epärehelliset naiset ja varattuja harrastavat miehet. Jostain kumman syystä näiden kahden ryhmän edut eivät ole lähellä sydäntäni.

[Son House]

Täysin epäuskottava skenaario. Ei sellaista parisuhdetta voi olla jossa raiskauksen tasoinen kriisi menisi puolisolta huomaamatta.

Voin helposti olla samaa mieltä, että kriisi tuskin jää huomaamatta jos miehellä vähänkään on silmät auki ja on ajan hermolla puolisonsa elämän suhteen. Se ei kuitenkaan takaa sitä että syy kriisiin selviäisi. Raiskaus ei välttämättä jätä pinnallisia merkkejä. Jos nyt jätetään skenaariosta tuo kohta suunnitellusta lapsen hankinnasta pois ja ajatellaan parisuhteen syklin olevan lähempänä hyvän päivän tuttavuutta, kuin sitä alkuaikojen kiihkoa ja skenaario toteutuu, niin voi jopa olla että koko kriisi jää huomaamatta. Näitä nyt on loppupeleissä turha maalailla. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, kuin myös Pertin, että pettämisen ja lapsen geenien alkuperän salaamisen anteeksi antaminen pettäjälle on liki mahdotonta, mutta esimerkiksi raiskauksen suhteen tilanne olisi jo hieman toinen. Ainakin omassa ajatusmaailmassani. Saattaisin jopa ymmärtää, tilanteesta riippuen, miksi hän ei ole kyennyt asiasta avautumaan.

Uskoisin, että aika harvalla miehellä suhde lapseen kärsii kriittisesti näistä käenpojista jos side on pitkäaikainen

Tässä se pointti kuitenkin on. Minä itse en ole tästä lainkaan varma. Itse asiassa minun tämän hetkinen uskomus on päinvastainen sinun uskomuksesi kanssa. Mitään kättä pidempää minulla ei ole tämän uskomuksen tueksi.

[Tix]

Tässä se pointti kuitenkin on. Minä itse en ole tästä lainkaan varma. Itse asiassa minun tämän hetkinen uskomus on päinvastainen sinun uskomuksesi kanssa. Mitään kättä pidempää minulla ei ole tämän uskomuksen tueksi.

Ei minullakaan. Haluan kuitenkin huomauttaa, että tätä ilmiötä monta kertaa suurempi ongelma ovat isät (ja äidit) Jotka syystä tai toisesta eivät sitoudu jälkikasvuunsa tai sitoutuminen rapistuu parisuhteen rapistumisen myötä. Jo se osaltaan osoittaa, että tunneside ei ole biologinen side. Vanhemmuus on ennen muuta sosiaalinen ilmiö.

[CandyMan]

No ei kai tästä asiasta voi olla kuin samaa mieltä. Mutta kuten jo sanoit, niin sitä tapahtuu. Minua taas ihmetyttää se, että jos asiaan havahdutaan sanotaan nyt vaikka kymmenen vuoden päästä, niin edelleen on miehiä jotka ovat valmiit hylkäämään lapsen vain sillä perusteella ettei hän sittenkään ollut omasta siittimestä lähtöisin.

Kuinka paljon tuollaista muka tapahtuu, kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen? Olen nähnyt suht läheltä tapauksen jossa miehelle selvisi vasta pari vuotta jälkikäteen ettei se lapsi, jonka tulon vuoksi he aikoinaan menivät kiireellä naimisiin, ollutkaan hänen. Ei lähtenyt mies vaikka jonkinasteinen järkytys olikin, ja ovat edelleen yhdessä.

Kyllä useimmat miehet ovat kuitenkin ihmisiä. Tuskin kovin moni mies osaisi tuosta vain nollata tunteensa useita vuosia läheisesti tuntemaansa pikkuihmistä kohtaan vaikka selviäisikin että hänellä on paska mutsi. Linkitetyssäkään jutussa esimerkkinä käytetty mies ei hylännyt lastaan totuuden paljastuttua. Eri asia on haluaako kyseisessä tilanteessa oleva mies enää elää yhdessä naisen kanssa joka on pettänyt hänen luottamuksensa. Eroavathan ihmiset muutenkin (luottamuksen) pettämisen takia, eikö?

[Rouva Pupu]

Eipä just nyt tule mitään syytä mieleen miksi vastustaisin kaikkien mukeloiden automaatiotestausta.

Ei minullakaan.

[Geetzu]

Kyllä useimmat miehet ovat kuitenkin ihmisiä. Tuskin kovin moni mies osaisi tuosta vain nollata tunteensa useita vuosia läheisesti tuntemaansa pikkuihmistä kohtaan vaikka selviäisikin että hänellä on paska mutsi.

Tähän uskon ja haluan uskoa ihan sataprosenttisesti. Kaikki muu järkyttää ja aikaansaa hillittömän aikuisvihan.

[Son House]

Jo se osaltaan osoittaa, että tunneside ei ole biologinen side. Vanhemmuus on ennen muuta sosiaalinen ilmiö.

Näinhän minäkin totesin jo heti ketjun alussa. Olinkin huolissani tämän oletetun biologisen siteen painoarvosta tilanteessa jossa se osoittautuu valheeksi.

[Son House]

Olen nähnyt suht läheltä tapauksen jossa miehelle selvisi vasta pari vuotta jälkikäteen ettei se lapsi, jonka tulon vuoksi he aikoinaan menivät kiireellä naimisiin, ollutkaan hänen. Ei lähtenyt mies vaikka jonkinasteinen järkytys olikin, ja ovat edelleen yhdessä.

No hyvä näin. Ja vielä parempi jos parisuhde vankistui yhdessä koetun koettelemuksen kautta ja lapsi pääsee nauttimaan onnellisesta perhe-elämästä. Lapsen etu on toteutunut täydellisesti.

Parisuhteem kariutumista en olekaan kritisoinut.

Kuten aikaisemmin sanoin, niin minun uskomus on toisenlainen miten nämä tilanteet lopulta ratkeavat. Olisin huojentunut jos asioiden laita olisikin uskomukseni vastainen. Ehkä minun on syytä siirtyä tämän asian suhteen Geen kerhoon ja totean, että minä haluan uskoa sataprosenttisesti.

[CandyMan]

Olen nähnyt suht läheltä tapauksen jossa miehelle selvisi vasta pari vuotta jälkikäteen ettei se lapsi, jonka tulon vuoksi he aikoinaan menivät kiireellä naimisiin, ollutkaan hänen. Ei lähtenyt mies vaikka jonkinasteinen järkytys olikin, ja ovat edelleen yhdessä.

No hyvä näin. Ja vielä parempi jos parisuhde vankistui yhdessä koetun koettelemuksen kautta

Vankistuu ja vankistui varmaan yhtä todennäköisesti kuin jos jompikumpi olisi käynyt vieraissa ja jäänyt kiinni. Kyseessä on pitkälti samasta asiasta, toisen luottamuksen pettämisestä.

Toisaalta minusta kuulostaa uppo-oudolta ajatus että lapsille pyrittäisiin takaamaan "onnellinen" elämä jekuttamalla heille isähahmo joka luulee lasta omakseen. No, elävät monet toki myös "onnellisessa" parisuhteessa tietämättä että puoliso hyppii jatkuvasti vieraissa. Ilmeisesti jälkimmäisessäkin tapauksessa pitää ajatella että just näinhän sen pitääkin olla, varsinkin jos yhtälöön kuuluu myös lapsia joiden elämään syrjähyppyjen paljastuminen voisi vaikuttaa negatiivisesti. Ignorance is a Bliss.

[Riemumieli]

Jaksamatta ihan kaikkia viestejä lukea, tiedustelen kantaanne isyysolettamaan. Eikö siinä mies ole kaikkein heikoimmilla, kun isyys annetaan kuin Manulle illallinen, täysin riippumatta halusta tunnustaa tai mistään muustakaan? Helppoahan se on kuin heinänteko, kun ei tarvitse ottaa viranomaisiin yhteyttä ja kertoa, milloin siitos tapahtui. Ennen vanhaan kyselivät ilmeisesti myös seksitaipumuksia ja muuta mukavaa, mutta silloin puhuttiinkin äpäristä. No voihan sitä edelleen puhua lehto- ja aviolapsista, jopa väestötietojärjestelmässä avioton lapsi on AU-lapsi ja nimenomaan isoilla kirjaimilla.