Rahkapussi kirjoitti:Allekirjoitan sen lauseen (NuoriDaavid), jossa meitä simpsakan oloisia sinkkunaisia- ja miehiä moitittiin uskalluksen puutteesta ja heittäytymisen pelosta. Se on niin totta!
Helpointahan on ns. jäädä peiton alle - ei tapahdu mitään pahaa muttei toisaalta hyvääkään. Yhtä lailla kaikkeen tottuu, paitsi se jääpuikkojudanssi.
Sitten, täytyyhän välillä olla sitä yksinoloa, jossa tavallaan ladataan akkuja, jotta jaksaa alkaa tutustumisrumban. Siis, että jaksaa altistua sille varauksetta. On hemmetin tervehdyttävää välillä kalibroida mielensä siitä, kuinka kivaa ja minkälaista se yksinolo onkaan. Samalla saa turvallisuudentunnetta mutta myös perspektiiviä.
Uskalluksen puute ja heittäytymisen pelko ovat defenssimekanismeja, joilla suojelemme itseämme liialliselta kuormalta. Ne ovat pysyviä mekanismejamme, joita vastaa ei tule hyökätä, vaan joita kannattaa kuunnella ja tulkita.
Mulla on menossa jakso, nyt jo puoli vuotta, jolloin mun mieli ei ole ollut avoin ihmissuhteelle. Joku pikku systeemi olis voinut olla mahdollinen, mut tällöin olisin kyllä informoinut vastapuolta suhtautumisestani. Läheisyys, läsnäolo ja seksi kyllä vieläkin kelpaavat, mutta eivät ollenkaan varauksetta.
Tuli tällä kertaa tämmöstä ajatusvirtaa, jolla ehkä lähinnä jäsentelen ajatuksiani
