Kitinä

Paha Keisari kirjoitti:Kärsiikö pertti kysyä, että miksi kyselet?

En tietä, tarkoititko, että ei saisi kysysyä, mutta minun puolestani saa kysyä.

Olen kertonutkin. Olin ahdistunut, vaikka objektiivista syytä ei ollut. Koin taloudelliseen tilanteeseeni kohdistuvaa tarpeetonta huolta.

Jatkuvasti kelasin esim. verotuksellisia uhkia, vaikka tiesin, että objektiivista syytä ei ollut.

Esimerkkejä:

Kävin pienimuotoista, harvoin tapahtuvaa osakauppaa. Silti pelkäsin, että verottaja saattaisi tulkita osakekaupan elinkeinotuloksi, jolloin sitä ei verotettaisi pääomatulona vaan elinkeinotulona (vuosituhannen vaiheessa tästä oli jonkin verran tulkintaepäselvyyttä, sittemmin ennakkopäätöksen jälkeen ei.) Ennakkopäätöksen jälkeenkin kelasin asiaa, vaikka monta kertaluokkaa omaani aktiivisempaa kauppaa ei katsottu elinkeinotuloksi.

Ostettuani uuden auton koin tarpeetonta ahdistusta siitä, että siinä olisi jotain vialla. Ensimmäisenä herätessäni saatoin miettiä tuulen suhinaa auton ikkunatiivisteessä.

Lääkityksen aloittaminen auttoi näihin oireisiin hyvin.

exPertti kirjoitti:

milli kirjoitti:...en tiedä miten reagoin jos alan uudelleen käsitellä noita asioita.

Ammattimaisena sohvapsykologina ei ajatus tiettyjen asioitten muistelemattomuudestakaan hyvältä kuulosta.

Juu ei. Mulla on ilmiömäinen tapa heittää asiat taka-alalle, tahtomattanikin. Kerran tuli monen vuoden shitit ulos, ja aika heikossa hapessa olin. Harmi, että tuo tapa tai "ongelma" antaa aika kylmän kuvan. Ihan kun en välittäisi.

Mulla on kyllä jotain ihme "pakkomielteitä" tai tyhmiä ahdistusjuttuja. Raskausaikana paheni tai tuli selvemmin esiin. Esim. kun sain vauvanvaatteita ja muutamassa oli tahroja enkä niitä halunnut pitää. No mies totesi että säästetään kuitenkin. Mä en oikein tiennyt haluanko. Kolme päivää ja yötä pyöri mielessä tahraiset vauvanvaatteet, kun vihdoin heitin ne roskiin niin se "ahdistus" oli ohi. Tuo oli vain esimerkki, muissakin asioissa samanlaisia "ahdistuksia", pienissä ja isoissa jutskissa. Kuulostaa tosi pölöltä ja ehkä hauskaltakin, mutta musta tuntuu et se ei ole ihan "normaalia" :)

Hei pliis, mitä väliä tollakin vaatejutulla oli. Ison ongelman ja unettomuuden sain silläkin aikaan :o

Minua alkaa usein ahdistaa jos havaitsen itsessäni jotain samoja ajatusmalleja tai lauseita mitä olen usein äidiltäni kuullut. Usein on ollut hilkulla, että sisäinen "äitini" olisi päässyt karkuun. Minua ahdistaa suunnattomasti, että huomaan itsessäni noita piirteitä, sillä niillä pystyy saamaan toisen lannistettua aivan täysin. En halua ikimaailmassa aiheuttaa noilla samoilla asioilla kenellekään samanlaista huonoa mieltä ja lannistaa toista täysin... mutta sitten kun en avaa suutani, niin .. asiat jäävät vellomaan piiitkiksi ajoiksi päähäni ja ahdistun suunnattomasti.. ja juuri niillä hetkillä tekisi mieli ryhtyä erakoksi...

Rouva Pupu kirjoitti:Juu ei. Mulla on ilmiömäinen tapa heittää asiat taka-alalle, tahtomattanikin. Kerran tuli monen vuoden shitit ulos, ja aika heikossa hapessa olin. Harmi, että tuo tapa tai "ongelma" antaa aika kylmän kuvan. Ihan kun en välittäisi.

Mä olen ihan samis. Käyn edelleen kovaa koulua itseni kanssa tavoitteena saada ne paskat puhutuksi ulos mitä pikimmiten. Se kuitenkin toimii paremmin ainakin minulle, vaikka se sillä hetkellä kun ne paskat ulos päästää, saattaakin kirpaista muitakin kuin vain itseäni. Mä olen huono hilloamaan muitakin asioita, niin en joskus ymmärrä itsessäni sitä miksi hilloan paskaa. Peruja kaiketi lapsuudesta, jossa asiat ratkottiin muita keinoja käyttäen ja puhuminen oli mitättömässä asemassa.

Tai siis, paskan purkaminen ihmisille, jotka eivät ole tärkeitä, on helppoa, mutta purkaminen niille ihmisille jotka ovat tärkeitä, ei tule luonnollisen helposti. Siinä on sellaista toisen ihmisen loukkaamisen pelkoa yms... Ja olen käynyt puhumassa ammatti-ihmisille, mutta viimekädessä nämä asiat on itse saatava kuntoon.

Joo-o, tunnistan omassa käyttäytymismallissa omaa isääni. Ei sen puoleen, etteikö isä osoittaisi tunteitaan ym., mutta se tapa padota osa niistä asioista on molemmilla olemassa. Nyt sen oikeastaan tajusin kun isän vaimon kuolemasta on alle kuukausi ja koko prosessi (sairauden toteaminen - kuolema) kesti vain kolme kuukautta. Nii-i. Iskä käy tansseissa, matkustelee ympäriinsä jne. No ei se mitään, oon täällä sitten vastassa kun tulee pakollinen alastulo ja asioiden käsittely. Mutjuu, voin hyvin arvata miltä tuo saattaa ulkopuolisten silmissä näyttää.

Rouva Pupu kirjoitti:Mutjuu, voin hyvin arvata miltä tuo saattaa ulkopuolisten silmissä näyttää.

Läheisten kanssa tässä on vain sellainen ongelma, että jos ne asiat jää tonne takaraivoon, kertyy ja kasautuu, niin kun ne purkautuvat yhdellä isolla rykäyksellä kerrallaan, niin sen vaikutus siihen toiseen ihmiseen on sama kuin vetäisi maton jalkojen alta tai löisi voimalla ilmat pihalle jne... Ja jos on patoamisessan kehittynyt riittävän taitavaksi, niin se läheinen ei huomaa minkään olevan huonosti, ja silloin se purkautuminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja se nyt ei vaan ole reilua.

Miksi meihin ihmisiin ei saa versiopäivityksiä? Haluaisin oikotien onneen, vapaalipun, kiitos.

Eilen en ottanut cipralexia enää. Vointi on tällä hetkellä mielestäni normaali.

Ehkä alakulo oli vieroitusoireita. Aika näyttää.

exPertti kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Eilen en ottanut cipralexia enää. Vointi on tällä hetkellä mielestäni normaali.

Ehkä alakulo oli vieroitusoireita. Aika näyttää.

Miten sanoisit ko. lääkkeen vaikuttavan sinuun henkilökohtaisesti? Oliko niistä apua minusta melko normaaleilta vaikuttaviin oireisiin (tietämättä niitten voimakkuutta, ymmärtääkseni sinua harmitti se kun märehdit elämäsi asioita liikaa)?

Oli siitä apua. Näillä tiedoilla aloittaisin lääkkeen uudelleen.

Mikä on normaalia, on määritelmäkysymys. 13.05.2009 11:38 kirjoitetussa viestissä kuvatut oireet aiheuttivat minulle tarpeetonta kärsimystä. Ei ollut kivaa, kun ensimmäinen tunne aamulla herätessä on ahdistus.

exPertti kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Oli siitä apua. Näillä tiedoilla aloittaisin lääkkeen uudelleen.

Mikä on normaalia, on määritelmäkysymys. 13.05.2009 11:38 kirjoitetussa viestissä kuvatut oireet aiheuttivat minulle tarpeetonta kärsimystä. Ei ollut kivaa, kun ensimmäinen tunne aamulla herätessä on ahdistus.

Ok.

Erikoisen voimakkaita nuo tunteet olivat. Saitko selvitettyä niitten alkuperän vai jäikö se avoimeksi?

Oireiden syy oli nuppivika

Tarkempaa syytä en osaa sanoa.

Asuin serotoniini johdannaisia syövän ihmisen kanssa 10 vuotta, lääkkeitä popsi viimeiset viisi, nykyään on terapiassa ja ei syö lääkkeitä..
Minusta päälääkitys on aina todella huono merkki, en ole edes harkinnut moista. Vain todella sairaat ihmiset popsii päälääkkeitä, itsellä ei ole tullut edes mieleen alkaa moisia napsimaan. Kyllä se pitää löytyä lääkäri lääkärillekin! Itselääkintä on kaikissa muodoissaan aika hölmöä.
Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Niba kirjoitti:Minusta päälääkitys on aina todella huono merkki, en ole edes harkinnut moista. Vain todella sairaat ihmiset popsii päälääkkeitä, itsellä ei ole tullut edes mieleen alkaa moisia napsimaan. Kyllä se pitää löytyä lääkäri lääkärillekin! Itselääkintä on kaikissa muodoissaan aika hölmöä.
Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Mä todella toivon että sä et ole tosissas! Onhan toi läppää, onhan?

Stinky kirjoitti:

Niba kirjoitti:Minusta päälääkitys on aina todella huono merkki, en ole edes harkinnut moista. Vain todella sairaat ihmiset popsii päälääkkeitä, itsellä ei ole tullut edes mieleen alkaa moisia napsimaan. Kyllä se pitää löytyä lääkäri lääkärillekin! Itselääkintä on kaikissa muodoissaan aika hölmöä.
Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Mä todella toivon että sä et ole tosissas! Onhan toi läppää, onhan?

No ainakin siitä että lääkäri ei saisi itseään lääkitä olen ihan sata varma! Toivon tietysti ettei tarvitsisi koskaan syödä em. lääkkeitä.

NuoriD kirjoitti:Eilen en ottanut cipralexia enää. Vointi on tällä hetkellä mielestäni normaali.

Ehkä alakulo oli vieroitusoireita. Aika näyttää.

Mulla on selkeitä vieroitusoireita. Tuntuu, että reagoin asioihin tavallista herkemmin, tulee välillä takautumia... ja viimeksi eilen sain jälleen paniikkikohtauksen, sen jälkeen kun olin pitkän tovin tuijotellut pöytää ja miettinyt pääni iskemistä siihen.
Nyt tuntuu taasen, että happi loppuu kesken, meinaa iskeä paniikki/pakokauhu, mutta pitää yrittää tsempata, pitää tehdä kuitenkin töitä.

Niba kirjoitti:Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Mietippä vähän mitä näppikseltäs päästät.. Todella typerä heitto!

Niba kirjoitti:Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Ja alkoholismi nibaa varten?

Niba kirjoitti:
No ainakin siitä että lääkäri ei saisi itseään lääkitä olen ihan sata varma!

Mikä lääkärin itselääkinnässä on mielestäsi ongelma? Se, että lääkäri saa huonompaa vai parempaa hoitoa, kuin ilman itselääkintää?

Vai oletko huolissasi kelan lääkekustannuksista? Cipralex on peruskorvattava lääke, eli kela maksoi lääkityksestäni 42%. Toisaalta olisin tod. näk. saanut vastaavaa lääkettä joltain toiseltakin lääkäriltä, eli tästä ei syntynyt lisäkustannuksia.

Yhteiskunta säästi usean lääkärinkäynnin hinnan.

Itse uskon, että itselääkinnässä hoito saattaa olla huonompaa, kuin toisen lääkitsemänä, koska itseään kohtaan on vaikea olla objektiivinen. Toisaalta tästähän kärsii vain lääkäri itse.

exPertti kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Niba kirjoitti:Masennukset ovat vain heikkoja ihmisiä varten.

Ja alkoholismi nibaa varten?

Tässä on viisauden siemen. Ymmärtääkseni siitä on ihan tutkittuakin tietoa, että moni ihminen enemmän tai vähemmän tietoisesti "lääkitsee" masennusoireitaan alkoholilla. Ei ilmeisesti kovin pitkätehoinen lääke, mutta laajalti käytetty.

Onneksi olen saanut peiteltyä alkoholismiani olutharrastuksen ja makkaraharrastuksen savuverhoon. Nyt sitten tiedätte tarkasti mikä on alkoholismia? Teidän ainakin pitäisi, kun olette nyt asian päättäneet! Mikä alkomaholismin raja virallisesti on? Yli 20 annosta viikossa?
Lääkkeetkään eivät paranna ihmistä ne vain lieventävät oireita näissä asioissa? Voihan se olla että kiinalainen lääketiede voi tulla ja parantaa meidät erilaisista mielenjärkytyksistä tiikerin terskoja ja sammakonkutua syöttämällä?

NuoriD kirjoitti: Itse uskon, että itselääkinnässä hoito saattaa olla huonompaa, kuin toisen lääkitsemänä, koska itseään kohtaan on vaikea olla objektiivinen. Toisaalta tästähän kärsii vain lääkäri itse.

Mahdollisesti myös nuppivikaisen itselääkityn lääkärin potilaat?

bliss kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Itse uskon, että itselääkinnässä hoito saattaa olla huonompaa, kuin toisen lääkitsemänä, koska itseään kohtaan on vaikea olla objektiivinen. Toisaalta tästähän kärsii vain lääkäri itse.

Mahdollisesti myös nuppivikaisen itselääkityn lääkärin potilaat?

Bliss puhuu totuuden sanoja, sellainen joka vastaa muitten terveydestä tai hengestä ei voi olla alentuneessa tilassa arvioimaan päätöstensä seurauksia, menisitkö kännisen lantokapteenin kyytiin? Toisaalta lääkäreitten arviot ja hoitopäätökset voivat mennä metsään ihan täyspäisenäkin ollessaan. sori vaan.

Niba kirjoitti:

exPertti kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Ja alkoholismi nibaa varten?

Tässä on viisauden siemen. Ymmärtääkseni siitä on ihan tutkittuakin tietoa, että moni ihminen enemmän tai vähemmän tietoisesti "lääkitsee" masennusoireitaan alkoholilla. Ei ilmeisesti kovin pitkätehoinen lääke, mutta laajalti käytetty.

Onneksi olen saanut peiteltyä alkoholismiani olutharrastuksen ja makkaraharrastuksen savuverhoon. Nyt sitten tiedätte tarkasti mikä on alkoholismia? Teidän ainakin pitäisi, kun olette nyt asian päättäneet! Mikä alkomaholismin raja virallisesti on? Yli 20 annosta viikossa?
Lääkkeetkään eivät paranna ihmistä ne vain lieventävät oireita näissä asioissa? Voihan se olla että kiinalainen lääketiede voi tulla ja parantaa meidät erilaisista mielenjärkytyksistä tiikerin terskoja ja sammakonkutua syöttämällä?

Nuo oli ilmeisesti ihan retorisia kysymyksiä mutta eihän alkoholismille ole viikkoannosrajaa

Kuules, jos päässä menee kemia epätasapainoon, niin miten se pitäis sinun mielestä korjata? Mulla meni, siitä seurasi masennus (tai masennuksesta epätasapaino, miten vaan) ja epätasapaino korjattiin lääkkeillä. Olinko heikko kun en voinut vaikuttaa aivojen kemiaan? Mielestäni olin kyllä vahva koska hain hoitoa. Sen jälkeen olen ollut entistä vahvempi JA EMPAATTISEMPI.

annepa kirjoitti:

Niba kirjoitti:

exPertti kirjoitti:
Tässä on viisauden siemen. Ymmärtääkseni siitä on ihan tutkittuakin tietoa, että moni ihminen enemmän tai vähemmän tietoisesti "lääkitsee" masennusoireitaan alkoholilla. Ei ilmeisesti kovin pitkätehoinen lääke, mutta laajalti käytetty.

Onneksi olen saanut peiteltyä alkoholismiani olutharrastuksen ja makkaraharrastuksen savuverhoon. Nyt sitten tiedätte tarkasti mikä on alkoholismia? Teidän ainakin pitäisi, kun olette nyt asian päättäneet! Mikä alkomaholismin raja virallisesti on? Yli 20 annosta viikossa?
Lääkkeetkään eivät paranna ihmistä ne vain lieventävät oireita näissä asioissa? Voihan se olla että kiinalainen lääketiede voi tulla ja parantaa meidät erilaisista mielenjärkytyksistä tiikerin terskoja ja sammakonkutua syöttämällä?

Nuo oli ilmeisesti ihan retorisia kysymyksiä mutta eihän alkoholismille ole viikkoannosrajaa

Kuules, jos päässä menee kemia epätasapainoon, niin miten se pitäis sinun mielestä korjata? Mulla meni, siitä seurasi masennus (tai masennuksesta epätasapaino, miten vaan) ja epätasapaino korjattiin lääkkeillä. Olinko heikko kun en voinut vaikuttaa aivojen kemiaan? Mielestäni olin kyllä vahva koska hain hoitoa. Sen jälkeen olen ollut entistä vahvempi JA EMPAATTISEMPI.

Olen onnellinen puolestasi! On mukavaa että joillekin lääkkeet auttavat ja jotkut pääsevät niistä kokonaan eroonkin. Yksi hullu nainen minusta valitettavasti muotoili tällaisen, joskus nyrkillä. Valitettavasti olen ollut sillä lailla mukava ihminen etten aina ole ajatellut riittävästi omaa etuani. Vaikka hän on jo aika paljon parantunut lääkityksen ja terapian avulla niin.. Sen takia olen vieläkin hiukan vittuuntunut naisiin, eikä pari naista hänen jälkeensä ole mitenkään riittänyt vielä korjaamaan käsityksiä, joten syy ei ole teidän, ainoastaan seuraukset.

Niba kirjoitti:

annepa kirjoitti: Kuules, jos päässä menee kemia epätasapainoon, niin miten se pitäis sinun mielestä korjata? Mulla meni, siitä seurasi masennus (tai masennuksesta epätasapaino, miten vaan) ja epätasapaino korjattiin lääkkeillä. Olinko heikko kun en voinut vaikuttaa aivojen kemiaan? Mielestäni olin kyllä vahva koska hain hoitoa. Sen jälkeen olen ollut entistä vahvempi JA EMPAATTISEMPI.

Olen onnellinen puolestasi! On mukavaa että joillekin lääkkeet auttavat ja jotkut pääsevät niistä kokonaan eroonkin.

Niin minäkin. Käsittääkseni niissä lääkkeissä ei kuitenkaan ollut mitään "eroon pääsemistä". Ainakaan en kokenut vieroitusoireita. Btw lääkkeiden lisäksi kävin terapoimassa.

Niba kirjoitti: Yksi hullu nainen minusta valitettavasti muotoili tällaisen, joskus nyrkillä. Valitettavasti olen ollut sillä lailla mukava ihminen etten aina ole ajatellut riittävästi omaa etuani. Vaikka hän on jo aika paljon parantunut lääkityksen ja terapian avulla niin.. Sen takia olen vieläkin hiukan vittuuntunut naisiin, eikä pari naista hänen jälkeensä ole mitenkään riittänyt vielä korjaamaan käsityksiä, joten syy ei ole teidän, ainoastaan seuraukset.

Okei, siis jos yksi nainen on väkivaltainen niin ei kai se koko kesää tee (vai miten se meni). Vaikka ois miten pää sekasin niin toiseen ei tartuta.

Et kuitenkaan vastannut kysymykseeni. Miten kemiallinen epätasapaino korjataan jos ei lääkkeillä? Joo, joo, joillakin korjaantuu itsestään ja joillakin ruokavaliolla ja liikunnalla, mutta entäs ne joille nämä ei-lääkkeitä-metodit ei riitä? Kärsitään lyhyesti ja sitten hirteen tai junan eteen, vai?

Niba kirjoitti: Yksi hullu nainen minusta valitettavasti muotoili tällaisen, joskus nyrkillä. Valitettavasti olen ollut sillä lailla mukava ihminen etten aina ole ajatellut riittävästi omaa etuani. Vaikka hän on jo aika paljon parantunut lääkityksen ja terapian avulla niin.. Sen takia olen vieläkin hiukan vittuuntunut naisiin, eikä pari naista hänen jälkeensä ole mitenkään riittänyt vielä korjaamaan käsityksiä, joten syy ei ole teidän, ainoastaan seuraukset.

En oikein ymmärrä, miten naiskokemuksesi liittyy keskustelun aiheeseen.

bliss kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Itse uskon, että itselääkinnässä hoito saattaa olla huonompaa, kuin toisen lääkitsemänä, koska itseään kohtaan on vaikea olla objektiivinen. Toisaalta tästähän kärsii vain lääkäri itse.

Mahdollisesti myös nuppivikaisen itselääkityn lääkärin potilaat?

Tuollainen mahdollisuus on tosiaan olemassa. Riippuu tietysti siitä, millä tavalla itseään lääkitsee. Nykyaikaiset masennnuksen hoitoon käytetyt lääkkeet eivät heikennä toimintakykyä.

Rauhoittavat lääkkeet (bentsot) liian suurina annnoksina ovat haitaksi em. tavalla.

Itse en ole bentsoja ("pameja") koskaan ottanut yhtään annosta.

Mutta toki lääkäreissä on lääkkeiden väärinkäyttäjiä, kuten kaikissa ammattiryhmissä.

Niba kirjoitti:Toisaalta lääkäreitten arviot ja hoitopäätökset voivat mennä metsään ihan täyspäisenäkin ollessaan. sori vaan.

Niin. Onko maailmassa jokin ammattiryhmä, joka ei tee virheitä?