Suhdekarikot

[EveryWoman]

"KaiN" Mut, turvallisuus oli EW:n sana. "tervetullut" oli kai alkuperäinen.

Sanoin "eivät tunne oloaan turvalliseksi", eli yhdeksi sanaksi tiivistettynä "turvallisuudentunne". Eri asia kuin turvallisuus.

Jos ei tunne itseään tervetulleeksi oman vanhempansa luokse, kyseessä on turvallisuudentunteen vaurioituminen. Se ei ole mikään pieni juttu.

[EveryWoman]

Kumpikaan vioista ei korjaannu asuntoa vaihtamalla. Siitä tulee vaan uusia vikoja, joita ei ehkä sitten korjatakaan.

Kyllä minäkin uskon, että ongelma olisi mahdollista ratkaista myös ilman asunnonvaihtoa, mutta vaikeampaa se olisi. Ilman muuta sille lapsista, jonka koti se on ollut, paikalla on erilainen merkitys ja se on hänen luontevaa "reviiriään", kun taas vaimon lapsille se ei sitä ole. Ja tämä tietenkin vaikuttaa siihen, miten kukin siinä talossa käydessään käyttäytyy. Ja vaimon ikävät fiilikset lapsistaan vaikuttavat ennen pitkää myös parisuhteen onnistumiseen, halusi hän sitä tai ei.

Pelkkä asunnonvaihto ei välttämättä ongelmaa ratkaise kokonaan, mutta voi auttaa siinä merkitsevästi. Tilanteen tulisi olla lähtökohtaisesti mahdollisimman tasapainoinen. "Kotikenttäedun" antaminen osalle porukasta vain hankaloittaa tasapainon löytämistä. Siksi tekisin tuossa tilanteessa kaikki mahdolliset ulkoisetkin muutokset, jotka ratkaisua edistävät. Etenkin kun martza itsekin sanoi, ettei enää välitä edes omakotitalossa asua.

[Jenny Daa-aah! ling]

No höh teidän kanssanne. Itsehän te niissä omissa suhteissanne elätte - ette kai tosissanne ajattele, että joku kitisijä voisi kommenteillaan muuttaa suhdetta jotekin olennaisesti erilaiseksi?

Sun listaa katellessa teki mieli luetella se kaikki, mistä edes suunnilleen on meillä selvitty... Ei taida olla hyvä hetki moiseen.

Ja seriously... Mun ongelma nettiin kirjottelussa on se, että annan poikkeuksetta väärän ja kovin puutteellisen kuvan, enkä vaan voi sietää sitä. Vaikkei muita juuri edes häiritsisi! Vituttaa saada vain osa kaikesta muiden silmille, vituttaa ne väärät mielikuvat, jotka ovat aina mielestäni ihan vääriä tasan siks, että mielipiteen muodostajalle ei ole tarjottu lähellekään kaikkea siitä matskusta, mitä pitäis.

Tietenkään mun ei pitäis välittää yhtään mitä ajatuksia tekstit muissa herättää vaan käyttää itsekkäästi muita hyödyks, repiä jotain erilaisia näkökulmia ongelmiini... Mut kaikki antaa ihan vääriä jos jaan väärin. Diuh! :p

[EveryWoman]

Sun listaa katellessa teki mieli luetella se kaikki, mistä edes suunnilleen on meillä selvitty... Ei taida olla hyvä hetki moiseen.

Sen verran tiedän, että teillä lienee ollut moninkertaisesti paskemmat nakit tähän mennessä.

Mutta sitä en ihan hiffannut, miksei "näistä selvitty" -luettelon kirjoittaminen olisi hyvä idea? Eikö siitä saa voimaa ja virtaa? Itse ainakin saan kun ajattelen kuinka paljon paremmin kaikki on nyt (elän kuin eri maailmassa ja eri suhteessa, eri henkilön kanssa). Vai johtuuko se siitä, että pelkää etteivät ne jutut olisikaan vielä takana päin?

Ja seriously... Mun ongelma nettiin kirjottelussa on se, että annan poikkeuksetta väärän ja kovin puutteellisen kuvan, enkä vaan voi sietää sitä. Vaikkei muita juuri edes häiritsisi! Vituttaa saada vain osa kaikesta muiden silmille, vituttaa ne väärät mielikuvat, jotka ovat aina mielestäni ihan vääriä tasan siks, että mielipiteen muodostajalle ei ole tarjottu lähellekään kaikkea siitä matskusta, mitä pitäis.

Tietenkään mun ei pitäis välittää yhtään mitä ajatuksia tekstit muissa herättää vaan käyttää itsekkäästi muita hyödyks, repiä jotain erilaisia näkökulmia ongelmiini... Mut kaikki antaa ihan vääriä jos jaan väärin. Diuh! :p

No miksi annat väärän ja puutteellisen kuvan? Tulisiko kokonaiskuvasta liian pitkä kirjoitus vai onko enemmän kyse siitä, että kokonaisuus ei oikein hahmotu?

[Elppis]

Näistä selvitty- lista vois olla ihan kiva:

1. Mun mustasukkaisuus - miehen sosiaalisuus ei vaan suhteen alussa tuntunut mun mielestä korrektilta, vaadin saada kaiken huomion.

2. Valkoiset valheet - miehellä oli tapana valehdella tyhmimmistäkin asioista päin naamaa. Onneksi on paska valehtelija.

3. Siitä mitä halutaa; sekavaa mutta suunnilleen samansuuntaista. Nyt tiedetään. Ja tiedetään mitä ei haluta.

[MGandhi]

Ei yhtään täysjärkistä rivarinaapurustoa ole elämän aikana vastaan kävellyt.

Mikä on Pertsa yhdistävä tekijä sulla ja kaikilla sun naapureillas?

Sun juttujas lukeneena ja mielipiteitäs ihmetelleenä, en todellakaan ihmettele, että koet kaikki naapurisi (ja muut elämääsi koskettavat ihmiset, vaimosi mukaanlukien) hulluiksi/mielipuoliksi/idiooteiksi. Sä et vaan tajua niitä... niin tai sitten ne ei tajua sua.

[Vesper]

Apua, mun orastava parisuhde Yllätysmiehen kanssa saattaa kariutua siihen, että se tuntuis olevan vähän turhankin tarkkanäköinen mun suhteen. Iik!

[Jenny Daa-aah! ling]

Mutta sitä en ihan hiffannut, miksei "näistä selvitty" -luettelon kirjoittaminen olisi hyvä idea? Eikö siitä saa voimaa ja virtaa? Itse ainakin saan kun ajattelen kuinka paljon paremmin kaikki on nyt (elän kuin eri maailmassa ja eri suhteessa, eri henkilön kanssa). Vai johtuuko se siitä, että pelkää etteivät ne jutut olisikaan vielä takana päin?

Onhan niitäkin asioita tosiaan, mitä ajattelemalla huomaan vain hymyileväni. Niistä muodostuu tää nykyhetken iloisempi osuus, niistä saa virtaa ja järkyttävän tarpeellista uskoa. Mut kaikki ei oo takana päin, läheskään kaikki. Joidenkin asioiden vuoksi kaikki on melkein paremmin nyt kuin ennen, mutta sieltä ne tietyt pirut nousee aina vaan uudelleen häiritsemään ja tottakai ne nousee silloin kun ei ihan oikeasti enää jaksaisi. Olen kyllä tajunnut, ettei kaikesta tietysti edes pääse yli, tai siis ne eivät unohdu ja ovat aina läsnä mutta jotenkin "tossa käsiteltyinä vieressä", eikä ole enää mitään anteeksi annettavaa tai pyydettävää, jotkut asiat vaan on. Sinänsä nekin kuuluisi sille "näistä selvitty" -listalle...

No miksi annat väärän ja puutteellisen kuvan? Tulisiko kokonaiskuvasta liian pitkä kirjoitus vai onko enemmän kyse siitä, että kokonaisuus ei oikein hahmotu?

Tuntuu, etten osaa muodostaa ymmärrettäviä lauseita. Ranskalaisin viivoin (terapeutillekin) kasattu "ongelmalista" on liian karun näköinen, sieltä puuttuu ne tärkeät mutta, silti, vaikka jne jne. tekijät, joita jotenkin tartten ymmärtääkseni miks me edes ollaan yhdessä.

... Mies totes, etten kirjota listaa koska en kestä niitä sinä senkin hyväuskoinen hölmö nainen!! -heittoja enää yhtään. Jaa-a. Mä oon aika hauras nykyään.

[MGandhi]

Onko tosirakkautta vain se että kärvistelee suhteessa vaikka ei saa siitä mitään itselleen?

Mitään itselleen? Kuten nykyisen lapsen.

Ja miksi sekoitat seksuaalisten halujen tyydyttämisen lasten tekoon?

[EveryWoman]

Apua, mun orastava parisuhde Yllätysmiehen kanssa saattaa kariutua siihen, että se tuntuis olevan vähän turhankin tarkkanäköinen mun suhteen. Iik!

Ainoa oikea tilanne lähteä suhteeseen imho.

Oishan sitä niin kiva ohjailla toista ja sitä suhdetta mielin määrin niin kuin itse haluaa, ja kurja fiilis kun toinen näkeekin niistä yrityksistä läpi. Mutta se itsen läpi näkevä kumppani on ainakin mulle merkinnyt pakkoa kohdata omia virheitä ja ongelmia, joilta on yksin eläessä liian helppo sulkea silmänsä (tai liian hyväuskoisen ja kritiikittömän kumppanin kanssa eläessä). Ja kun niitä on kohdannut, niin yllättäen omasta elämästä on tullut itsellekin kivempaa. Sen kun vielä pystyy jakamaan toisen kanssa ja tarjoamaan samaa vastapalvelukseksi, niin.. Siksi mä elän parisuhteessa. Jos tuo puuttuisi, eläisin ennemmin yksin.

[elco]

Kyllä vittu kuulkaa kun teidän juttuja lukee niin en yhtään ihmettele, että vähän karikot napsuu.

Minusta on ällistyttävää, että kukaan teistä on koskaan saanut kenetkään.

[Jenny Daa-aah! ling]

Pitää vaan osata pitää turpansa joskus kiinni, tai hiljaa auki, ei se sen vaikeampaa ole. Pitää kiinni saamastaan siis. Saamiseen saatto riittää joskus pelkkä reikä!

[RP]

Apua, mun orastava parisuhde Yllätysmiehen kanssa saattaa kariutua siihen, että se tuntuis olevan vähän turhankin tarkkanäköinen mun suhteen. Iik!

Just hyvä.

[SikaMika]

Ei sviddusaatanajoo. Toi Martzan talokytkykauppajuttu ja sen puiminen saa vedet silmiin huvituksesta. Se on selvä, että EW:ltä löytyy täysin pölhö teoria tähänkin, mutta että aikuiset ihmiset komppaavat perässä, huh huh!

Mä muutin ainoinani lapsuudenkodistani pois. Aina siellä käydessäni olo oli kotoisa. Sitten vanhempani erosivat ja äitini muutti omaan asuntoonsa. Siellä käydessäni olo ei ollut järin kotoisa, koska tilaa oli liian vähän ja ilmeisesti mieli vielä haikaili lapsuudenkotiin. Sittemmin äitini on muuttanut "uuden" avomiehensä kanssa tämän asuntoon. Siellä käydessäni olo ei aluksi ollut kotoisa, koska en tuntenut äitini miesystävää kovin hyvin ja olo oli kuin vieraalla ihmisellä vieraalla maalla. Nyt kun tunnen hänet paremmin, tunnen myös heillä käydessäni oloni kotoisaksi; meininki on leppoisaa ja tilaa riittää taas kaikille.

Kyllä se kotoisa tunne lähtee siitä talossa vallitsevasta ilmapiiristä ja omasta suhtautumisestaan talon asukkeihin. Ei tilanne muutu mihinkään taloa vaihtamalla, jos muuttuisikin niin muuttuisi niin vähän että koko projekti on aivan vitullinen ylilyönti. Ymmärsin, että koska Martza on laittanut omat kakaransa maailmalle ko. talosta, on siellä tällä hetkellä tarpeeksi tilaa leasing-kakaroillekin. Eli joko Martzan eukon mukulat vierastaa Martzaa tai eivät ole vielä vieroittautuneet äitin tissistä&lapsuudenkodistaan. Jos olisin Martzan saappaissa, mitä en onneksi ole, passittaisin eukon ennemmin laitoshoitoon kuin suostuisin muuttamaan silkan hulluuden takia kotoani.

EDIT: lisätään nyt vielä, että olen siinä käsityksessä etteivät M:n eukon muksut asu ko. talossa. Jos ovat alaikäisiä ja asuvat, niin silloin ymmärtäisin heidän itkuaan paremmin ja sitä, että äitinsä saattaisi harkita muualle muuttamista.

[EveryWoman]

^Martzahan on muuttamassa joka tapauksessa. Kyse oli vain siitä, suostuuko hänen ylhäisyytensä muuttamaan rivitaloon, jotta vaimo saa puutarhan, vai pakottaako perheen kerrostaloon omien mielitekojensa mukaisesti.

Mun mielestä suhde kannattaa pyrkiä pitämään tasapainossa. On ilmeistä, että vaimo ja lapsensa ovat olleet altavastaajan asemassa tähän asti, joten rakastava henkilö antaisi heille nyt vuorostaan vähän valinnanvapautta.

[elco]

Eiköhän martzan parisuhde toimi 100%:sti riippumatta siitä asutaanko kerrostalossa vai puutarhassa.

[EveryWoman]

Sittemmin äitini on muuttanut "uuden" avomiehensä kanssa tämän asuntoon. Siellä käydessäni olo ei aluksi ollut kotoisa, koska en tuntenut äitini miesystävää kovin hyvin ja olo oli kuin vieraalla ihmisellä vieraalla maalla. Nyt kun tunnen hänet paremmin, tunnen myös heillä käydessäni oloni kotoisaksi; meininki on leppoisaa ja tilaa riittää taas kaikille.

Minkä ikäinen olet? Onko miesystävällä sinun ikäisesi "lapsi", joka myös satunnaisesti asuu heidän kodissaan (siis omassa lapsuudenkodissaan)? Entä jos olisitte intti-ikäisiä? Pystytkö kuvittelemaan, miltä sinusta silloin tuntuisi?

[EveryWoman]

Minusta on ällistyttävää, että kukaan teistä on koskaan saanut kenetkään.

Vakka kantensa..

[martza]

Ei sviddusaatanajoo. Toi Martzan talokytkykauppajuttu ja sen puiminen saa vedet silmiin huvituksesta. Se on selvä, että EW:ltä löytyy täysin pölhö teoria tähänkin, mutta että aikuiset ihmiset komppaavat perässä, huh huh!

Mä muutin ainoinani lapsuudenkodistani pois. Aina siellä käydessäni olo oli kotoisa. Sitten vanhempani erosivat ja äitini muutti omaan asuntoonsa. Siellä käydessäni olo ei ollut järin kotoisa, koska tilaa oli liian vähän ja ilmeisesti mieli vielä haikaili lapsuudenkotiin. Sittemmin äitini on muuttanut "uuden" avomiehensä kanssa tämän asuntoon. Siellä käydessäni olo ei aluksi ollut kotoisa, koska en tuntenut äitini miesystävää kovin hyvin ja olo oli kuin vieraalla ihmisellä vieraalla maalla. Nyt kun tunnen hänet paremmin, tunnen myös heillä käydessäni oloni kotoisaksi; meininki on leppoisaa ja tilaa riittää taas kaikille.

Kyllä se kotoisa tunne lähtee siitä talossa vallitsevasta ilmapiiristä ja omasta suhtautumisestaan talon asukkeihin. Ei tilanne muutu mihinkään taloa vaihtamalla, jos muuttuisikin niin muuttuisi niin vähän että koko projekti on aivan vitullinen ylilyönti. Ymmärsin, että koska Martza on laittanut omat kakaransa maailmalle ko. talosta, on siellä tällä hetkellä tarpeeksi tilaa leasing-kakaroillekin. Eli joko Martzan eukon mukulat vierastaa Martzaa tai eivät ole vielä vieroittautuneet äitin tissistä&lapsuudenkodistaan. Jos olisin Martzan saappaissa, mitä en onneksi ole, passittaisin eukon ennemmin laitoshoitoon kuin suostuisin muuttamaan silkan hulluuden takia kotoani.

Olet oikeassa, että kotoisa tunne lähtee talossa vallitsevasta ilmapiiristä. Hyvä se on tähän saakka ollutkin ja omat lapseni ovat viihtyneet erittäin hyvin vanhassa kodissaan aina siellä käydessään, mutta vaimolle se on kova paikka, koska hänen lapsensa ei ole asunut tässä kodissa. En tiedä miksi hän näin ajattelee, koska mielestäni tämä on tämän hetken tosiasia, että mun lapset ovat varttuneet ja asuneet suurimman osan iästään tässä talossa ja heidän kotinsa tämä on ollut ja on edelleenkin. Jos hän ottaa tämän näin itseensä niin vaimon korvien välissä ei kaikki ole ihan OK. Hän muutti luokseni ja tiesi tämän ja nyt kolmen vuoden asumisen jälkeen alkaa vaivaamaan häntä.
Hänellä kieltämättä on kova ikävä aikuisia lapsiaan (21/25) ja on monesti itkenyt heidän peräänsä. Olen sanonut, että miksi hän ottaa näin raskaasti sen, että omat lapsensa ovat olleet jo pitkään maailmalla, kun heillä on asiat kuitenkin erittäin hyvin ja he ovat onnellisia meidän puolesta.
Onko tämä jonkinlaista mustasukkaisuutta mun lapsista, että heillä on vanha kotiymäpristö, missä käydä vierailemassa ja katsomassa vanhoja kavereitaan. Hän on moneen otteeseen sanonut mulle, että kun hänen lapsillaan ei ole tällaista "etua". Ei tähän muuta ole voinut sanoa, että tämä ei ole mun syyni eikä mun lapsieni syytä ja että hän itse halusi muuttaa meille.
Tämä on aika hankala asia, mutta toivon, kun poika lähtee Lappeenrantaan niin hänenkin ilkeilynsä minua ja lapsiani kohtaan sitten vähenisi.

Olen miettinyt,

[elco]

Minkä ikäinen olet? Onko miesystävällä sinun ikäisesi "lapsi", joka myös satunnaisesti asuu heidän kodissaan (siis omassa lapsuudenkodissaan)? Entä jos olisitte intti-ikäisiä? Pystytkö kuvittelemaan, miltä sinusta silloin tuntuisi?

Mika on neljätoistavuotias nelikymppisen kropassa. Mikasta on tehty leffa Big, jota tähditti Tom Hanks.

[Bluntly]

Vakka kantensa..

Ällistyttävän hyvin tuo pitää paikkansa.

[SikaMika]

^Martzahan on muuttamassa joka tapauksessa.

Niin kai, jos sä olet niin kerran päättänyt. Martza on tolsin tätä mieltä:

Yksi ratkaisu olisi, että muuttaisimmme uuteen kotiin, jossa kummankaan lapset sitten eivät tuntisi itseään ulkopuolisiksi. Olisi kummankin lapsille neutraali koti. Olen hyvin valmis tähän, mutta ongelmaksi tulee se, että mulle riittää nyt OK taloasuminen ja mulle riittäisi hyvin tilava kerrostaloasunto. Rivari ei käy mulle. Vaimo on taasen puutarhahullu ja hän ei halua missään nimessä muuttaa kerrostaloon.

Kyse oli vain siitä, suostuuko hänen ylhäisyytensä muuttamaan rivitaloon, jotta vaimo saa puutarhan, vai pakottaako perheen kerrostaloon omien mielitekojensa mukaisesti.

Viimeksi muuttokehoitusta perusteltiin myös aikuisten lasten viihtymisellä. Miksi kaikki pitäisi tehdä vaimon mielitekojen mukaan? Tottakai hänen mielipiteensä tulee ottaa huomioon, mutta luuletko homman toimivan paremmin niin että Mattza menee kuin pässi narussa vaimonsa perässä? Kompromissia tähän nyt kaivataan. Ja miksei sitä puutarhaa saa omakotitalotontille? Harvemmin ne rivareissa sen isompia on. Äskeiseen voisi Martza vastata itse.

[EveryWoman]

^Tulkitsin ehkä väärin tuon "mulle riittää nyt omakotitaloasuminen".

Suositan vaimon mielipiteen kuuntelemista siksi, että tähän asti on menty enemmän martzan mielipiteen mukaan. Disclaimasin jo, että tämä näillä tunnetuilla tiedoilla, muusta elämästäänhän en tiedä yhtikäs mitään.

Edit: Vaimon puutarha ja lasten viihtyminen eivät minulle ole täysin erillisiä asioita. Vaimo saattaa haluta puutarhaa tehdäkseen lapsilleen kodin. Tosin nyt kun lasten ikä selvisi, niin sanoisin ettei tilanne varmaan ole niin ikävä heille kuin aluksi kuvittelin.

[martza]

^Martzahan on muuttamassa joka tapauksessa.

Niin kai, jos sä olet niin kerran päättänyt. Martza on tolsin tätä mieltä:

Yksi ratkaisu olisi, että muuttaisimmme uuteen kotiin, jossa kummankaan lapset sitten eivät tuntisi itseään ulkopuolisiksi. Olisi kummankin lapsille neutraali koti. Olen hyvin valmis tähän, mutta ongelmaksi tulee se, että mulle riittää nyt OK taloasuminen ja mulle riittäisi hyvin tilava kerrostaloasunto. Rivari ei käy mulle. Vaimo on taasen puutarhahullu ja hän ei halua missään nimessä muuttaa kerrostaloon.

Kyse oli vain siitä, suostuuko hänen ylhäisyytensä muuttamaan rivitaloon, jotta vaimo saa puutarhan, vai pakottaako perheen kerrostaloon omien mielitekojensa mukaisesti.

Viimeksi muuttokehoitusta perusteltiin myös aikuisten lasten viihtymisellä. Miksi kaikki pitäisi tehdä vaimon mielitekojen mukaan? Tottakai hänen mielipiteensä tulee ottaa huomioon, mutta luuletko homman toimivan paremmin niin että Mattza menee kuin pässi narussa vaimonsa perässä? Kompromissia tähän nyt kaivataan. Ja miksei sitä puutarhaa saa omakotitalotontille? Harvemmin ne rivareissa sen isompia on. Äskeiseen voisi Martza vastata itse.

Mä jotenkin vierastan tuota rivitaloasumismuotoa, koska olen kuulut niin paljon sen haitoista. Ennen OK talooon muuttamista, olen koko ikäni asunut kerrotaloissa huonomissa ja paremissa sellaisissa jote kokemusta on näistä.
Mikäli olen oikein tulkinnut vaimoani niin hänelle kelpaa vain OK asumismuoto vaikka pieneenkin sellaiseen. Hän on aikoinaan asunut rivitaloissa ja ei itse tykkää myöskään niistä, joten tuntuu, että vaihtoehdoiksi jää kerrostalo. En tiedä.

Pitänee nyt katsoa mitä homma etenee ja luulen, että hänellä taitaapi olla nuita naisten ikävaivoja myös. On tullut ajan myötä äkkipikaiseksi ja välillä talossa on liian kuuma ja välillä taas palelee ja kaikki on talon syytä. Ei voi muuta kuin ihmetellä.

[SikaMika]

Minkä ikäinen olet? Onko miesystävällä sinun ikäisesi "lapsi", joka myös satunnaisesti asuu heidän kodissaan (siis omassa lapsuudenkodissaan)? Entä jos olisitte intti-ikäisiä? Pystytkö kuvittelemaan, miltä sinusta silloin tuntuisi?

34v. Ei. Täh?

Mitä vittua? Miten Martzan lapsen intti-ikäisyys liittyy siihen, että vaimo tai vaimon lapset eivät viihdy Martzan talossa? Tai kaikkein tärkein kysymys: mitä väliä sillä on, kuinka kotoa poismuuttanut, intti-ikäinen minä viihtyisi äidin avokin ja tämän mahdollisen kotoa poismuuttaneen intti-ikäisen jonkunmuun huushollissa noin niinq talonmyymiskontekstissa? Jos mä menisin sanomaan, että teidän täytyy myydä toi sukutila pois ja muuttaa rivitaloon, koska intti-ikäinen minä ei viihdy täällä kuin kotonaan muutaman kerran vuodessa käydessään, niin valkotakkisten setien mukana haalareissa lähtisin maisemista, ja ihan ansaitusti.