Masentuneena halusin että paha olo loppu, huolehdin siitä että tapanko itseni vai en ja olin koko ajan surullinen. Että en sanoisi ihan noinkaan.aasi kirjoitti:Onnellisuuden ja vakavan masennuksen raja taitaa olla aika häilyvä.annepa kirjoitti:Onnellisuus isona asiana on sitä että ei halua mitään, ei huolehdi mistään eikä ole surullinen. En ole siellä vielä.
Mulla on aika lailla nytku-elämäänowaysis kirjoitti: Pahin este onnelle on sitku -elämä, johon huomaan itsekin toisinaan lipsuvani. Sitkua ei välttis tule koskaan. Osatapa arvostaa sitä mitä on, kun asiat voisivat aina olla huonomminkin.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
Ovat nuo molemmat aika yleisesti käytössä, googlaa vaikka 
Ainakin naistenlehdissä ja kaikessa "älä suorita elämääsi/läsnäolohöpinöissä" Bollocks! Mä näen tulevaisuuteni juuri tällä hetkellä suurena mahdollisuutena, a land of opportunities ja neljäkymmentä paukahtaa mittariin syksyllä. Se oli alunperinkin se rajapyykki jonka asetin sille, että kaikki paska pyyhitään pois ja aletaan elämään uudestaan. Matka on vielä kesken, mutta kesäksi kuntoon!NuoriD kirjoitti:Ihminenhän on onnettomimmillaan hiukan päälle nelikymppisenä ja sitten taas alkaa helpottaa.
Eli kaikki alle 40-vuotiaat: pahin on edessä
On, ajatuksen tasolla, mut noita sanoja en oo ennen kuullu. Ehkä oon ollu tynnyrissä O_onowaysis kirjoitti:Heh
Tosin keski-ikäiset ilmoittautuvat hitusen onnettomammiksi kuin nuoret ja vanhat. Tilastollisesti syvin notkahdus näyttää osuvan 44. ikävuoden tienoille.Asie Payton kirjoitti:Bollocks! Mä näen tulevaisuuteni juuri tällä hetkellä suurena mahdollisuutena, a land of opportunities ja neljäkymmentä paukahtaa mittariin syksyllä. Se oli alunperinkin se rajapyykki jonka asetin sille, että kaikki paska pyyhitään pois ja aletaan elämään uudestaan. Matka on vielä kesken, mutta kesäksi kuntoon!NuoriD kirjoitti:Ihminenhän on onnettomimmillaan hiukan päälle nelikymppisenä ja sitten taas alkaa helpottaa.
Eli kaikki alle 40-vuotiaat: pahin on edessä
Tee jotain ennen sitä. Suosittelen. Toimii.NuoriD kirjoitti: Tämän mukaan mulla vielä kaksi vuotta allaanpohjaan
Vaikka ostit jo moottoripyörän! Kyllä se on nyt alettava nuoren isotissisen blondisairaanhoitajan kanssa salasuhteeseen, että keski-iän kriisit menevät niinkuin pitää.NuoriD kirjoitti:Tämän mukaan mulla vielä kaksi vuotta allaanpohjaan
No tähän ajatusmalliin minä en suostunut enää tyytymään. Voishan sitä olla vaikka kuollut, mutta uskoisin että musta on terveenä ja hyvinvoivana ihmisenä paljon enemmän iloa lapsilleni, kuin sellaisena ihmisenä joka on jatkuvasti kuin myrkyn niellyt siitäkin huolimatta, että asiat voisivat olla huonomminkin.nowaysis kirjoitti:Niin, kuten jo totesin: Asiat voisivat aina olla myös huonommin!11
Vaikka asiat ovat tänään huonommin kuin eilen, niin kuitenkin paremmin kuin huomennanowaysis kirjoitti:Niin, kuten jo totesin: Asiat voisivat aina olla myös huonommin!11
No vähän (tai oikeastaan: täsmälleen) samaa kysymystä virittelin, eksplisiittisellä vastauksella että en oikein tiedä vastausta, kun kirjoitin sinunkin lainaamasi kohdan:NuoriD kirjoitti:Mitä hyötyä olisi siitä, että EW olisi käyttänyt ko. prosessin vaatiman ajan ja energian kuvaamallasi tavalla? Ehkä de Mello ei sitten uppoaisi, mutta mitä sitten?urpiainen kirjoitti:. Ei, oikeasti syvän ajattelun näistä asioista edes alustava ymmärtäminen vaatii vuosien todella raskaan opiskelu-urakan, mielellään ryhmässä. Siksi kai ne (siis humanistit ja yhteiskuntateoreetikot), jotka ovat tämän tehneet, ovat toisaalta pudonneet teknis-kaupallisesta kelkasta, mutta toisaalta ovat saavuttaneet immuniteetin EW:n fanittamalle puurolle. Onko se sitten sen arvoista olla köyhä mutta sivistynyt, en tiedä.
Joka tapauksessa, EW:stä tulee (ja mutatis mutandis prosessi) toistuvasti mieleen, että jos hän olisi opiskellut osaavassa ohjauksessa oikeita asioita, tulos olisi voinut olla loistava. Mutta kun koettaa tehdä kaiken itse, saattaa joutua helppoheikkien pauloihin.
Kuten totesit, näitä kysymyksiä ovat todella fiksut pohtineet tuhansia vuosia. Varsin epätodennäköistä, että mitään uutta validia pystyy helpolla keksimään. Ja mikä olisi siitä (opiskelusta) saatava subjektiivinen hyöty? Panos-tuotos suhde kuulostaa mielestäni erittäin huonolta.
IMNHO paljon parempi käyttää vastaava aika vaatesuunnitelluun tai kaupallis-tieteellis-teknisen koulutuksen hankkimiseen.
Ja minä EN siis halveksu tai vähättele kuvaamaasi asiaa, vaan kysyn, missä subjektiivinen tai objektiivinen hyöty vs. panostus?
urpiainen kirjoitti:Onko se sitten sen arvoista olla köyhä mutta sivistynyt, en tiedä.
Tällä hetkellä en ole onneton, vaan ajoittain ahdistunut. Onneton olin viime kesänä, kun lopetin ssri-lääkityksen. Kuten jo "kirkas hetki" ketjussa kirjoitin, en ole varma, olenko mitenkään tavallista ahdistuneempikaan (verrattuna muihin). Ehkä pidän vain enemmän ääntä kuin muut.nowaysis kirjoitti: Olitko, Dave, aiemmin elämässäsi onnellisempi? Miksi?
OK. Minä väitän, että se ei olisi sen arvoista (tai mistäs minä tiedän, mutta niin väitän).urpiainen kirjoitti:No vähän (tai oikeastaan: täsmälleen) samaa kysymystä virittelin, eksplisiittisellä vastauksella että en oikein tiedä vastausta, kun kirjoitin sinunkin lainaamasi kohdan:NuoriD kirjoitti:Mitä hyötyä olisi siitä, että EW olisi käyttänyt ko. prosessin vaatiman ajan ja energian kuvaamallasi tavalla? Ehkä de Mello ei sitten uppoaisi, mutta mitä sitten?urpiainen kirjoitti:. Ei, oikeasti syvän ajattelun näistä asioista edes alustava ymmärtäminen vaatii vuosien todella raskaan opiskelu-urakan, mielellään ryhmässä. Siksi kai ne (siis humanistit ja yhteiskuntateoreetikot), jotka ovat tämän tehneet, ovat toisaalta pudonneet teknis-kaupallisesta kelkasta, mutta toisaalta ovat saavuttaneet immuniteetin EW:n fanittamalle puurolle. Onko se sitten sen arvoista olla köyhä mutta sivistynyt, en tiedä.
Joka tapauksessa, EW:stä tulee (ja mutatis mutandis prosessi) toistuvasti mieleen, että jos hän olisi opiskellut osaavassa ohjauksessa oikeita asioita, tulos olisi voinut olla loistava. Mutta kun koettaa tehdä kaiken itse, saattaa joutua helppoheikkien pauloihin.
Kuten totesit, näitä kysymyksiä ovat todella fiksut pohtineet tuhansia vuosia. Varsin epätodennäköistä, että mitään uutta validia pystyy helpolla keksimään. Ja mikä olisi siitä (opiskelusta) saatava subjektiivinen hyöty? Panos-tuotos suhde kuulostaa mielestäni erittäin huonolta.
IMNHO paljon parempi käyttää vastaava aika vaatesuunnitelluun tai kaupallis-tieteellis-teknisen koulutuksen hankkimiseen.
Ja minä EN siis halveksu tai vähättele kuvaamaasi asiaa, vaan kysyn, missä subjektiivinen tai objektiivinen hyöty vs. panostus?urpiainen kirjoitti:Onko se sitten sen arvoista olla köyhä mutta sivistynyt, en tiedä.
Onko pitkäkin kiireinen jakso? Pakko sanoa, että meillä se puolen vuoden jakso oli kyllä niin perseestä, rajoittui lähinnä yhdessä nukkumiseen se yhdessä olo, viikonloputkin töissä. Nyt kun loppui, niin oli todella todella vaikea taas sopeutua siihen, että nyt on yhteistä aikaa vaikka muille jakaa. Oikeastaan, toivottavasti ei ihan vähään aikaan tule noin pitkää putkea kummallekaan. Tai koskaan.elco kirjoitti:Viime aikoina omaa onnellisuuttani on vähentänyt lähinnä se, että avokin työkiireet sallivat meille hyvin vähän yhteistä aikaa - ehkä yhden viikonlopun kuukaudessa.
8kk takana ja jatkuu kunnes työpaikka vaihtuu - siis avokin, ei minun. Vappuna jäädään onneksi kuukaudeksi yhteiselle lomalle, minkä luulisi merkittävästi parantavan onnellisuuttani: olen reissussa ja pari kuukautta reissun jälkeen onnellisimmillani; lisäksi matkustaminen yhdessä on toiminut vallan mainiosti.RP kirjoitti: Onko pitkäkin kiireinen jakso?
Niinkö usein? Me ollaan vietetty yksi yhteinen laatuyö viimeisen 16 kuukauden aikanaelco kirjoitti: että avokin työkiireet sallivat meille hyvin vähän yhteistä aikaa - ehkä yhden viikonlopun kuukaudessa.
Kai Nalo kirjoitti:Niinkö usein? Me ollaan vietetty yksi yhteinen laatuyö viimeisen 16 kuukauden aikanaelco kirjoitti: että avokin työkiireet sallivat meille hyvin vähän yhteistä aikaa - ehkä yhden viikonlopun kuukaudessa.
Siis miten tuo on mahdollista Tuntuu, että lapsen tulon jälkeen ei muuta ole kuin yhteistä aikaa, verrattuna siihen mitä oli kun kummatkin olivat työelämässä. Siis ilman lasta.RP kirjoitti:
Jeh, tän takia mä muistelen viime vuoden loppukesän Oslon matkaa.Kai Nalo kirjoitti:Siis ilman lasta.RP kirjoitti:
Elppis kirjoitti:
Jeh, tän takia mä muistelen viime vuoden loppukesän Oslon matkaa.
"What kind of room would you like?"
"One with a bed and a shower, that's all we need"
