Manaaja kirjoitti:masa kirjoitti:Koville ottaa ymmärtää että Geetä ei enää ole. Jotenkin totuus tuntuu kestämättömältä ja mahdottomalta, kuin näkisi pahaa unta ja toivoisi aamun jo tulevan herättämään.
Äläpä muuta viserrä. Ei vain mene hyväksyntään.
Ei mene ei.
Geetzu oli erityinen. Minulla oli häneen iloinen yhteys. Haluaisin totisesti, että hän olisi toiminut toisin. Jotenkin aavistan, että tempperamenttisena hän teki kokemassaan pattitilanteessa nopean ratkaisun.
On niin helppoa olla jälkiviisas. Jenniä, kuten ketään ei saa syyttää tästä ratkaisusta. On aivan varma, että hän ei kestänyt omaa tilannettaan. Silloin on aina täysin kohtuutonta miettiä muuta kuin surua asiassa. On huomattava, että hän varmasti koki myös voimattomuutta huolehtia yhtään mistään, ei myöskään lapsista. Silloin ei osaa arvostaa itseään. Meistä kaikista tämä tuntuu aivan väärältä. Niin se sinänsä onkin. Jenni, kuuletko : Minä ja varmaan me kaikki haluaisimme nähdä kirjoituksiasi, hauskoja juttujasi.
Miten me voimmekaan tietää varmasti, että Jennin pitäisi olla meidän kanssamme! Me vain tiedämme. Olemme oikeassa. Jennille se olisi pitänyt vielä voimallisemmin kertoa. Osoittaa. Rakastaa. Tukea. Silittää.
Kuitenkin ihmisen kyvyt ovat rajalliset. Niin Jennin kestää tilannettaan ja meidän ymmärtää tilanne.
Maailma vain on tällainen. Maailma on rakennettu suruista ja iloista, kuolemista ja syntymistä.
Silti perin yksinkertainen huuto syöksyy minunkin huuliltani: JenniGeetzu
. Siinä se on tiivistetysti. Katson maahan, voimattomana.
Geetzu, omistan tulevia rantareissujani Larussa sinulle ja kerron sinulle silloin taas kuinka tunnen hyvän tuoksusi. Lämmin huumorisi siis elää edelleen. Se lohduttaa minua. Ja mielessäni toivon, että se hauskuttaisi sinua siellä jossain...
SA