Kitinä

Meillä on erikseen keharit ja palkkakeskustelut.

annepa kirjoitti:

Boner kirjoitti:
Joka tapauksessa, keharit ei ole se paikka jossa noista korotuksista keskustellaan.

Kyllä meillä yleensä on.

Niinkö. No kai tossakin on sitten eroja käytännöissä, mutta taidan kuulla ekaa kertaa että IT-alalla toimittaisiin noin.

Pulkannaru kirjoitti:Meillä on erikseen keharit ja palkkakeskustelut.

Näin meilläkin. Keharit kerran vuoteen ja palkkakeskustelut silloin kun lisää palkkaa haluava näkee sille tarvetta. Eri asia on sitten saako sen.

Keharit kerran vuodessa ja palkkakeskustelu kahdesti.

Keharit kahdesti vuodessa ja toinen, ns. vuosikeskustelu, sisältää myös palkkakeskustelun. Mutta kukapa estää siinä välissäkin pyytämästä lisää liksaa/etuja.

Boner kirjoitti: Joka tapauksessa, keharit ei ole se paikka jossa noista korotuksista keskustellaan.

Kokemusta on isosta konsulttitalosta, jossa ei olekaan paikkaa, jossa palkankorotuksista keskustellaan.

Nykyään pienemmässä talossa hoidellaan linjaorganisaation keskustelut koko vuoden tarpeiksi kerralla: viime vuoden tavotteiden toteutuma, palkankorotus ja seuraavan vuoden tavoitteet. Sinänsä kätevää.

V*tun word on koko ajan jossain h*lvetin yhteensopivuustilassa tai vaihtoehtoisesti not responding. V*ttuuuuuuuuuuh!! Menee viiden minuutin hommassa viistoista, eikös näiden uusien härpäkkeiden pitäs toimia entisiä paremmin!??! HÄH!!??

On aika hankalaa keksiä mitään mieltäylentävämpää kuin juosta kuumeisena _KOKO_VITUN_PÄIVÄ_ arvauskeskuksesta ja labrasta toiseen, kertoa lääkärille miten viime yönä tuntui että henki meinaa lähteä ja sanoa ettei ole pystynyt nukkumaan neljään päivään vaan kuullakseen että "nää sun cerppiarvot näyttäis olevan ihan normaalit, joten mä en osaa suositella sulle kuin lepoa".

Kiitos vaan tästäkin. Tyhjän saa saatana pyytämättäkin. Vihaan lääkäreitä.

No eipä tämä töissäistuminen kuumeisena ja nenä kuin Volga, ole mitään herkkua. Varsinkin kun pitää vielä keskittyä numeroihin.

Kunnallisbyrokratia syö tällä hetkellä aika isosti. Päässä sanoo joku iso suoni *poks* pian, siihen malliin puristaa. Sitäpaitsi on jotenkin petetty olo, olenhan normaalisti byrokratian suuri ystävä. Kunnallistoiminta vaan tuntuu olevan hienon järjestelmän väärinkäytön huipentuma.

Luettuani tätä ketjua tajusin ettei mua oikeestaan niin hirveesti vitutakaan.

Suku on pahin.

Kuolleen tädin sisarukset eivät ottaneet mitään yhteyttä leskimieheen, vaikka heille oltiin viety suruviesti useita päiviä aiemmin. Leskimies oli sitten soittanut edesmenneen vaimonsa veljelle, kertonut vielä tilanteesta, ja antanut mahdollisuuden pahoitella. Ilmeisesti puhelu ei ollut mennyt kuitenkaan ihan putkeen, ja leski oli puhelun lopuksi tokaissut, että ei tarvitse lähetellä adresseja, pärjätään ilmankin.

Tähän pohjustuksena, että olin itse jo viime viikon lauantaina (eli ennen ko. puhelua) maininnut tädille, että lähetin kukkia, joiden pitäisi olla perillä maanantaina. Tätini kertoi harkinneensa samaa, mutta päätti olla lähettämättä, kun ei tiennyt tarvitsevatko surevat kukkia.

No, nyt nämä idiootit (siis sisarukset) soittelevat keskenään ja pähkäilevät, että uskaltaako sinne lähettää adressin vai ei, sen sijaan että toimisivat. Nyt myös minulle soitettiin konsultaatiopuhelu siitä, miten maanantaina paikalle mennyt kukkalähetys oli otettu vastaan, jos sen perusteella voisi tehdä jotain päätelmiä siitä mitä sinne lähettäisi.

Aika monta kertaa sai vetää henkeä puhelun aikana, ettei sano pahasti. Kiireellistä tuntuu olevan eläkeläisen arki, kun ei ole ehtinyt edes adressia lähettää. Vaikka toisaalta, eihän sitä tiedä, että tarvitsevatko sellaista.

Lilo kirjoitti:Luettuani tätä ketjua tajusin ettei mua oikeestaan niin hirveesti vitutakaan.

No ei muakaan HIRVEESTI. Vituttaa vähäsen. Ei tämä mikään hotelli ole, saatana.

Suvinen kirjoitti:

exsu kirjoitti:Suku on pahin.

Tää on just tätä ylivarovaista käytöstä, mitä en ymmärrä. Vastasyntyneen äiti jätetään yksin viikkokausiksi, kun ei sitä tiedä jos ne haluaa olla rauhassa. Äkillisesti kuolleen leskelle ei uskalleta soittaa, kun jos se vaikka alkaa puhelimessa itkemään ja sitten ei tiedä mitä sanoisi. Käymään nyt ainakaan ei voi mennä, sehän olisi toisen yksityisyyden loukkaamista ja ties mitä kuolleiden kunnianloukkausta tai muuta bullshittiä.

Joo. Paitsi että mä väitän, että kyseessä on ihan laiskuus. Helpompi jättää väliin kuin kohdata, ja mikäs sen helpompaa kuin perääntyä tuollaisen "en hennonut häiritä" -verhon taakse.

^^^Vaikka yleensä en halua käyttää "suomi on paska maa" -korttia, niin suomi on paska maa, koska täällä ihmisten on niin vaikea puhua toisilleen.
Esim. soittaa ja ottaa osaa. Tai sanoa anteeksi, jos pitää puskea toisen ohi. Tai moikata tuntematonta, kun tullaan polulla vastaan.

Suomalainen varmuudeksi ei koskaan sano toiselle mitään, ellei ole _ehdottoman absoluuttisen varma_ että se on tarpeellista.

Kanarialla menin katsomaan lautan aikataulua, jolloin toiselle lautalle jonossa ollut brittiläinen huomautti ystävällisesti asiasta infoa. Suomalainen _ei koskaan_ antaisi tuntemattomalle spontaanisti jotain infoa.

^Tuu pois sieltä netistä. Sää oot kännissä.

Mitään en oo ottanut11

Dave kirjoitti:Kanarialla menin katsomaan lautan aikataulua, jolloin toiselle lautalle jonossa ollut brittiläinen huomautti ystävällisesti asiasta infoa. Suomalainen _ei koskaan_ antaisi tuntemattomalle spontaanisti jotain infoa.

Jaa? Kyllä mä itse ainakin nimenomaan teen noin, jos huomaan että joltakin on jäänyt tärkeä osa informaatiosta vastaanottamatta. En kai sitten ole suomalainen.

Manaaja kirjoitti:

Dave kirjoitti:Kanarialla menin katsomaan lautan aikataulua, jolloin toiselle lautalle jonossa ollut brittiläinen huomautti ystävällisesti asiasta infoa. Suomalainen _ei koskaan_ antaisi tuntemattomalle spontaanisti jotain infoa.

Jaa? Kyllä mä itse ainakin nimenomaan teen noin, jos huomaan että joltakin on jäänyt tärkeä osa informaatiosta vastaanottamatta. En kai sitten ole suomalainen.

Hyvä homma!

Manaaja kirjoitti:Jaa? Kyllä mä itse ainakin nimenomaan teen noin, jos huomaan että joltakin on jäänyt tärkeä osa informaatiosta vastaanottamatta. En kai sitten ole suomalainen.

Tässä on vain se ongelma, että kaikki Suomi-Davet katsovat sinua kuin hullua ja ajattelevat, että ei toi voi tietää jotain mitä minä en ja sitä paitsi en voi tunnustaa tarvitsevani apua, koska se olisi nöyryyttävää. Parempi vain ajaa vaikka sillalta alas kuin ajaa ehdotettua kiertotietä.

Riemumieli kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:Jaa? Kyllä mä itse ainakin nimenomaan teen noin, jos huomaan että joltakin on jäänyt tärkeä osa informaatiosta vastaanottamatta. En kai sitten ole suomalainen.

Tässä on vain se ongelma, että kaikki Suomi-Davet katsovat sinua kuin hullua ja ajattelevat, että ei toi voi tietää jotain mitä minä en ja sitä paitsi en voi tunnustaa tarvitsevani apua, koska se olisi nöyryyttävää. Parempi vain ajaa vaikka sillalta alas kuin ajaa ehdotettua kiertotietä.

Käsittääkseni suomalaiset yleensä keskimäärin tykkääväät, kun heille puhutaan. Paitsi tietysti ensin säikähtävät, että onko toi hullu vai humalassa, kun se puhuu.

Dave kirjoitti:Käsittääkseni suomalaiset yleensä keskimäärin tykkääväät, kun heille puhutaan.

Enpä menisi vannomaan. Eri asia tietysti, jos ollaan ulkomailla ja joku murjaani lähestyy, mutta Suomessa puhuminen on kauhistus. Ei koske kaikkia, mutta ns. tavallinen tallaaja on vain hiljaa ja miettii omaa kurjaa minäänsä.

Toisaalta suuri osa ihmisistä on niin vitun tyhmiä ja juttunsa vielä tyhmempiä, että kuka heitä jaksaisi kuunnella. Kännissä sitten puhuvat, mutta koska kaikki muutkin ovat kännissä urputtaen omaa paskaansa, ei kenenkään älykkyys laske.

Hollannissa asuin jonkin aikaa pienessä kylässä (10000 asukasta?), missä ihmiset moikkasivat mulle, jos mä katsoin niitä silmiin. Se oli aika hämmentävää, jopa kiusallista.

No Suomessahan puhuminen ON kauhistus tietysti, mutta jos ihminen alkushokista selviää, niin ehkä sitten..

Mutta joo. Jos Suomessa sanoo "anteeksi" puskiessaan jostain ahtaasta kolosta, niin ihmiset helposti tulkitsevat niin, että "anteeksi" sanoja _vaatii_ itselleen tilaa. Muualla se nähdään niin, että henkilö pahoittelee, että joutuu puskemaan.

Cavallo kirjoitti:Hollannissa asuin jonkin aikaa pienessä kylässä (10000 asukasta?), missä ihmiset moikkasivat mulle, jos mä katsoin niitä silmiin. Se oli aika hämmentävää, jopa kiusallista.

Mä tykkään tosta. Yritän täälläkin moikata polulla vastaantulijoita, mutta kait ne pääsääntöisesti pelkää, että onkohan toi vaarallinen.