Läskit

[prosessi]

Tai sitten ei katoa. Itse asiassa tässä yritän vähän ehdotella, että monella homma voisi mennä juuri niin päin, että insuliiniresistenssi on ensin ja aiheuttaa tuota ylipainoa, joka osaltaan taas pahentaa insuliiniresistenssia. Joka taas lihottaa entistä enemmän, eli harvinaisen ikävä noidankehä.

Öh, millä mekanismilla se insuliiniresistenssi sitten ylipainoa aiheuttaisi?

Esim. runsaan insuliinierityksen aiheuttama kortisolin erityksen lisäys.

Kummallisia insuliiniresistenssejä voi joskus nähdä myös tyypin 1 diabeetikoilla, jos vereen on kehittynyt insuliinivasta-aineita. Enemmän tuota hurjaa insuliinintarvetta näkee kyllä tyypin 2 diabeetikoilla, ja heillähän laihduttaminen korreloi selvän käänteisesti insuliinitarpeeseen. Sellaistakin on nähty, että vaikka 15 kg painonpudotuksella voi kokonaan päästä eroon vaikka 100 yksiköstä insuliinia vrk:ssa, siis tyyppi 2:ssa.

Juu, minun tapauksessani kuitenkin "resistenssi" raskauden aikana johtuikin syötyjen elintarvikkeiden koostumuksesta, eli vasta-aineilla tuota soppaa ei pysty selittämään. Insuliinintarpeeni saattoi yhtenä päivänä olla 170 yksikköä ja seuraavana 20. Näin jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, että miten ihmeessä onnistuin pitämään hba1c-arvoni vitosella alkavissa lukemissa...

[Quinevere]

Esim. runsaan insuliinierityksen aiheuttama kortisolin erityksen lisäys.

Ei liika kortisoli sillä lailla lihota, tulee vaan pallomaha ja körmyniska ja lihakset surkastuu. Soon eri näköistä kuin normiläskistyminen. Eikä insuliini ainakaan mitään Cushing-tasoisia kortisolinousuja saa aikaan.

Näin jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, että miten ihmeessä onnistuin pitämään hba1c-arvoni vitosella alkavissa lukemissa...

Niin ja vielä olemaan kuolematta hypoglykemiaan Olet sä melkoinen tasapainoilija.

[NuoriDaavid]

Joo, on diabetesmuotoja, jotka eivät liity läskiin, muitakin kuin se klassinen tyypin 1 diabetes. Mutta kyllä ylipainoisella insuliiniresistenssin syy on käytännössä juuri se ylipaino, ja tuo insuliiniresistenssi katoaa jos laihduttaminen onnistuu.

Tai sitten ei katoa.

Elämäntapamuutokset korjaavat
pysyvästi insuliiniresistenssiä
heikentyneessä sokerinsiedossa
Duodecim
2004;120(12):1495-7
Matti Uusitupa, Virpi Lindi, Anne Louheranta, Titta Salopuro, Jaana
Lindström, Jaakko Tuomilehto
Alkuperäistutkimus

...
Elämäntapamuutokset vähentävät merkittävästi tyypin 2 diabeteksen
ilmaantuvuutta henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto. --

Tutkimme elämäntapamuutoksien
pitkäaikaisvaikutuksia insuliinineritykseen ja insuliiniresistenssiin
heikentyneessä glukoosinsiedossa suomalaisen diabeteksen
ehkäisytutkimuksen kuopiolaisessa osa-aineistossa. Laihdutus johti
pysyvään insuliiniresistenssin korjaantumiseen, joka pääosin selittänee
elämäntapamuutosten tehokkuuden diabeteksen ehkäisyssä. Insuliinineritys
ei heikentynyt vuosienkaan jälkeen henkilöillä, jotka kykenivät muuttamaan
ruokavaliotaan ja lisäämään liikuntaa. Insuliiniresistenssi on keskeinen
häiriö, johon diabeteksen ehkäisytoimenpiteet tulee kohdistaa.


...
Pohdinta
Tutkimus osoittaa, että insuliiniresistenssi on korjattavissa
elämäntapamuutoksin henkilöillä, joiden glukoosinsieto on jo heikentynyt.
Sen sijaan insuliinineritys arvioituna laskimonsisäisen glukoosirasituksen
yhteydessä määritettävällä ensimmäisen vaiheen insuliinivasteella (0 - 10
min) säilyi lähes muuttumattomana. Tärkeä havainto on, ettei insuliinineritys
huonone vääjäämättömästi vuosienkaan saatossa henkilöillä, joiden
glukoosinsieto on heikentynyt, jos he kykenevät edes jonkin verran
laihduttamaan, lisäämään liikuntaa ja muuttamaan ruokailutottumuksiaan
terveellisempään suuntaan.

Tuloksemme vahvistavat käsitystä, että insuliiniresistenssi on keskeinen
häiriö, johon diabeteksen ehkäisyssä tulee vaikuttaa. Koska
insuliiniherkkyyden parantuminen korreloi vahvasti painon laskuun, laihdutus
on välttämätöntä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä. Myös liikunta,
ravintokuidun määrän lisääminen ja ravintorasvojen muuttaminen
pehmeämmiksi parantavat insuliiniherkkyyttä (Hu ym. 2001, Vessby ym.
2001).


Kyllä se nyt vaan niin on (MBO:ssä ja 2-tyypin Diabeteksessa), että ensin on läski ja liikunnan puute, sitten tulee insuliiniresistenssi. Jos läski poistuu, niin poistuu resistenssikin.

[Mirkku]

Plaah... Omasta mielestäni olen läski .

Mutta viisaammat. Kertokaas seuraavanlainen juttu: miten on mahdollista, että jos lasken päivittäisen kulutukseni olevan tuollaista 1700kcal, syön alle 1000kcal päivässä ja vedän puolen tunnin hiki-oksu-tuskalenkin, paino nousee 500g. HAH!

[NegaDuck]

Mutta viisaammat. Kertokaas seuraavanlainen juttu: miten on mahdollista, että jos lasken päivittäisen kulutukseni olevan tuollaista 1700kcal, syön alle 1000kcal päivässä ja vedän puolen tunnin hiki-oksu-tuskalenkin, paino nousee 500g. HAH!

Neste ja suolen sisältökin heiluttelevat painoa. Jos juot kunnolla vettä lenkin jälkeen (kuten pitääkin), niin nouseehan se paino siitä.

[Geep]

Plaah... Omasta mielestäni olen läski .

Mutta viisaammat. Kertokaas seuraavanlainen juttu: miten on mahdollista, että jos lasken päivittäisen kulutukseni olevan tuollaista 1700kcal, syön alle 1000kcal päivässä ja vedän puolen tunnin hiki-oksu-tuskalenkin, paino nousee 500g. HAH!

Söit ehkä ruokaa, joka painaa päälle 0 grammaa. Rasitit lihaksiasi, jotka palautuakseen keräävät nestettä päälle 0 grammaa.

Yhdestä päivästähän tässä kyse?

[Mirkku]

Neste ja suolen sisältökin heiluttelevat painoa. Jos juot kunnolla vettä lenkin jälkeen (kuten pitääkin), niin nouseehan se paino siitä.

No enhän mä nyt heti lenkin ja veden ryystämisen jälkeen käy vaaterilla. Paino siis verrattuna eiliseen +500g, prkl!

[Frederik Krueger]

Tärkeä havainto on, ettei insuliinineritys
huonone vääjäämättömästi vuosienkaan saatossa henkilöillä, joiden
glukoosinsieto on heikentynyt, jos he kykenevät edes jonkin verran
laihduttamaan, lisäämään liikuntaa ja muuttamaan ruokailutottumuksiaan
terveellisempään suuntaan

....

Kyllä se nyt vaan niin on (MBO:ssä ja 2-tyypin Diabeteksessa), että ensin on läski ja liikunnan puute, sitten tulee insuliiniresistenssi. Jos läski poistuu, niin poistuu resistenssikin.

Onko käsitys tosiaankin se että nimenomaan kehossa oleva läski jo sinällään aiheuttaa kaikilla suuremman kakkostyypin diabeteksen riskin, vai onko lihavuus toinen yleisesti havaittava oire sille todelliselle syylle joka lisää d-2 puhkeamisriskiä, esim. nopeiden hiilihydraattien ylenpalttinen saanti? Aiheuttaako jäätelönsyönti hukkumiskuolemia vai hukkumiskuolemat jäätelönsyöntiä?

Toisin sanoen, eikö kakkostyypin diabetesta tavata ollenkaan suht laihoilla henkilöillä, vaikka he söisivät joka päivä karkkia ja keksejä niin paljon kuin haluavat?

Samaa mietin joistakin muista suorista lääketieteellisistä johtopäätöksistä kuten "ientulehdukset näyttäisivät lisäävän sepelvaltimotaudin riskiä". Onko todettu jokin mekanismi jolla kehossa oleva läski aiheuttaa kakkostyypin diabetesta ja ientulehdukset sepelvaltimotautia, vai onko kyseessä kaksi yleensä samanaikaisesti esiintyvää oiretta? Jos henkilö menee rasvaimuun mutta ei muuta hiilihydraattien käyttöään, onko hänellä entistä paljon pienempi riski sairastua sokeritautiin vain koska kehossa on nyt vähemmän läskiä kuin ennen? Onko hampaansa pois vedättäneillä muita huomattavasti pienempi riski sairastua sepelvaltimotautiin?

Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

[NuoriDaavid]

^Kyllä kakkostyypin diabetesta esiintyy muillakin kuin ylipainoisilla, mutta ylivoimaisesti suurin osa II-tyypin diabetikoista on ylipainoisia.

Ei läski tietenkään ole perus-perussyy. Jos perussyytä haetaan riittävän kaukaa, niin palataan alkuräjähdykseen.

Kaikille ylipainoisille ja vähän liikkuville ei kehity diabetesta.

Mutta kuten edellä linkittämäni tutkimuskin (monien muiden samanlaisten joukossa) osoittaa, jos II-tyypin diabeetikko laihtuu ja lisää liikuntaa, niin sokeritasapaino paranee ja insuliiniresistenssi pienenee.

Vähän sama jos keskusteltaisiin siitä, aiheuttaako tupakka keuhkosyöpää.
Voisi väittää, ettei syy ole tupakka, vaan se impulssi joka saa ihmisen tupakoimaan ja tupakointi on vain tuon perussyyn ilmentymä. Niinhän se tietysti on, mutta jos ei tupakoi, niin keuhkosyöpäriski alenee, oli impulssi eli ei.

[Leila]

Plaah... Omasta mielestäni olen läski .

Mutta viisaammat. Kertokaas seuraavanlainen juttu: miten on mahdollista, että jos lasken päivittäisen kulutukseni olevan tuollaista 1700kcal, syön alle 1000kcal päivässä ja vedän puolen tunnin hiki-oksu-tuskalenkin, paino nousee 500g. HAH!

Yks tarkentava kysymys, miten sä jaksat juosta kun syöt noin vähän?

[Mirkku]

Yks tarkentava kysymys, miten sä jaksat juosta kun syöt noin vähän?

Miksi en jaksaisi? Jaksaahan sitä, jos vaan haluaa. Sisulla? Tahdonvoimalla? (mitä pahemmalta fyysisesti tuntuu, sitä paremmalta henkisesti. Saapahan nollattua ajatukset)

[Bhven]

No enhän mä nyt heti lenkin ja veden ryystämisen jälkeen käy vaaterilla. Paino siis verrattuna eiliseen +500g, prkl!

Käy paskalla.

[NuoriDaavid]

No enhän mä nyt heti lenkin ja veden ryystämisen jälkeen käy vaaterilla. Paino siis verrattuna eiliseen +500g, prkl!

Käy paskalla.

Hienot naiset ei käy.

[annepa]

Voi herranen aika, kyllä se taas on tässäkin keskustelussa nähty että ihmiset syö miten sattuu ja sitten valitetaan. Tuntuu olevan yleinen ilmiö tuo liian vähän syöminen (ja itsepetos).

[Mirkku]

Hienot naiset ei käy.

Eikä tytöt yleensäkän piereskele, kaiva nenää tai kakkaa. Ne EHKÄ saattaa pissiä, mutta käyvät puuteroimassa nenäänsä sitäkin useammin .

[Frederik Krueger]

^Kyllä kakkostyypin diabetesta esiintyy muillakin kuin ylipainoisilla, mutta ylivoimaisesti suurin osa II-tyypin diabetikoista on ylipainoisia.

Hyvä, noin otaksuinkin. Onko sinulla teoriaa ientulehdusten ja sepelvaltimotaudin yhteydestä, vai ovatko nekin vain yleensä samalla henkilöllä ilmeneviä erillisiä oireita jostain muusta? Jos poistattaa kaikki hampaansa jotta ei saa enää koskaan ientulehduksia, aleneeko sepelvaltimotautiriski jos muut tekijät pysyvät samoina?

Ei läski tietenkään ole perus-perussyy. Jos perussyytä haetaan riittävän kaukaa, niin palataan alkuräjähdykseen.

Ei mielestäni. Riittäisi jos esim. osoitettaisiin että nopeiden hiilihydraatit ylenpalttinen nauttiminen on keskeisessä osassa 2-tyypin diabeteksen syntyyn, koska se rasittaa haimaa jolloin haima ei lopulta enää jaksa tuottaa tarpeeksi insuliinia, tai mikä sitten havaitaankaan mekanismiksi sen syntyyn.

Mutta kuten edellä linkittämäni tutkimuskin (monien muiden samanlaisten joukossa) osoittaa, jos II-tyypin diabeetikko laihtuu ja lisää liikuntaa, niin sokeritasapaino paranee ja insuliiniresistenssi pienenee.

Tämä selvä, mutta edelleen siis läski sinällään ei ole missään tekemisessä diabeteksen synnyn kanssa. Jos olisi, rasvaimun pitäisi olla erinomainen diabeteksen puhkeamisen estäjä.

Mielestäni on pelkästään hyvä että ihmisille kerrotaan ilmiöiden todelliset syyt jos sellaiset on tiedossa, ettei tule yleisiä väärinkäsityksiä kuten "lihavuus (=kehossa oleva ylimääräinen rasva) aiheuttaa kakkostyypin diabetesta".

Vähän sama jos keskusteltaisiin siitä, aiheuttaako tupakka keuhkosyöpää.
Voisi väittää, ettei syy ole tupakka, vaan se impulssi joka saa ihmisen tupakoimaan ja tupakointi on vain tuon perussyyn ilmentymä.

Huono vertaus, koska kyseinen impulssi ei voi aiheuttaa keuhkosyöpää ilman tupakkaa. Käsittääkseni se mekanismi tunnetaan mitkä haitta-aineet tupakassa vaikuttavat keuhkosyövän syntyyn, siksi voidaan perustellusti sanoa että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää. Yskiminen, pahanhajuiset hiukset ja lisääntynyt räkimisentarve eivät tiettävästi aiheuta keuhkosyöpää, vaikka niitäkin toki ilmenee tupakoivilla ihmisillä.

Käsitin ettei samaa mekanismia tunneta kehon rasvan ja diabeteksen välillä.

[Pyry-Matias]

Kuten todettua, turhaahan tuo on postailla yksittäisen päivän kaloreita tai painon "kehityskäyrää". Läskin sulattaminen on kuukausien prosessi, jossa tietenkin on varianssia. Yhden päivän ruokailut kun eivät kerro mitään, ei vaikka miinuskaloreita olisi kuinka. Eikä se ole ollankaan sankarillista elää pettuleivällä ja vedellä viikosta toiseen. Aivot käteen.

[Frederik Krueger]

Työpaikkaruokalan makeaa ja suussasulavaa jälkiruokaa syödessäni oli taas ikävä todeta kuinka hyvältä makea maistuu. Silloin tällöin minulle iskee himo niihin uusiin Firewood Turkinpippureihin, jotka ovat ihan sikahyviä. Olen saanut pidettyä itseni niistä erossa taas siitä lähtien kun aloitin treenauksen kaksi kuukautta sitten. Muut karamellit eivät tällä hetkellä aiheuta samantapaista himoa ainakaan mielikuvatasolla.

Kunpa kyllästyisin noihin Firewoodeihin pian, aivan kuten kyllästyin aikoinaan Liitulakuihin vaikka aluksi pidin niitäkin aivan vallattoman hyvinä. Nykyään ei enää menisi alas.

[Frederik Krueger]

Voi herranen aika, kyllä se taas on tässäkin keskustelussa nähty että ihmiset syö miten sattuu ja sitten valitetaan. Tuntuu olevan yleinen ilmiö tuo liian vähän syöminen (ja itsepetos).

Ehkä hoikkuuteni johtuukin siitä että syön liikaa? Vai valehtelenkohan syömiseni yläkanttiin? Hmm...

[NegaDuck]

Aivot käteen.

Sitä mäkin. Laihduttaminen laihduttamalla ei onnistu, sillä kroppa katsoo silloin että jotain on menetetty, ja haluaa sen takaisin. Tavoitteeksi kannattaa mieluummin asettaa se, että kroppa saadaan uskomaan ettei rasvaa kannata eikä tarvitse varastoida, ja että sitä kannattaa käyttää energiaksi. Tämä vaatii pitkää, hidasta muutosta ruokavaliossa. Ei pelkästään siinä miten paljon syö, vaan myös missä muodossa sen syö minkä kanssa, ja mihin aikaan. Kroppa pitää saada uskomaan että ei tässä olla nälänhädässä, vaikka pieniä annoksia syödäänkin. Harvoja isoja annoksia syödessä nimittäin kroppa katsoo jatkuvasti olevansa nälänhädässä ja kaikki varastoidaan läskeihin.

Vähän ympäripyöreesti sanottu, mutq en oo asiantuntija niin en voi mitään täydellistä kaavaa tarjotakaan. Kokeilkaa vaikka Mark Hymanin kirjaa Ultrametabolism. (tosin sekään ei ole mikään täydellinen vastaus ongelmaan)

[prosessi]

Esim. runsaan insuliinierityksen aiheuttama kortisolin erityksen lisäys.

Ei liika kortisoli sillä lailla lihota, tulee vaan pallomaha ja körmyniska ja lihakset surkastuu. Soon eri näköistä kuin normiläskistyminen. Eikä insuliini ainakaan mitään Cushing-tasoisia kortisolinousuja saa aikaan.

Ei varmasti sellaisia nousuja, mutta voinee käynnistää sen noidankehän.

Näin jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, että miten ihmeessä onnistuin pitämään hba1c-arvoni vitosella alkavissa lukemissa...

Niin ja vielä olemaan kuolematta hypoglykemiaan Olet sä melkoinen tasapainoilija.

Kerran melkein onnistuin kuolemaan, mutta onneksi Elukka sattui soittamaan ja huolestumaan siitä etten vastannut, ja sai sitten naapurit murtautumaan meille ja virvoittamaan minut henkiin. Sen jälkeen aloitin tuon yli-innokkaan mittailun ympäri vuorokauden (ja jätin sen ainoan ostamani juotavan jogurtin viimeiseksi, niissähän ei hämäävästi ole hiilihydraatteja lähes ollenkaan!), ei huvittanut kuolla. Suomessa muuten kuolee yksi kahdestasadasta diabeetikkoäidistä raskauden aikana, eli ei mikään ihan olematon luku.

[-Superior-]

Elimistö ei koskaan polta rasvaa niin kauan, kun elimistöllä on käytettävissään hiilihydraatteja. Siksi liikunta harvemmin laihduttaa. Eli onko näin, onko?! Meen vatkaa kuohukermaa, vastatkaa sillä aikaa.

[Pyry-Matias]

Elimistö ei koskaan polta rasvaa niin kauan, kun elimistöllä on käytettävissään hiilihydraatteja. Siksi liikunta harvemmin laihduttaa. Eli onko näin, onko?! Meen vatkaa kuohukermaa, vastatkaa sillä aikaa.

Rasvanpolttosyke on suositteluissa noin 120, varsin alhainen siis, jolloin keho optimaalisesti polttaa helpoimmin rasvaa. Sanotaan myös, että 40 minuutin jälkeen rasva alkaa palamaan, siis suorituksen alusta. Toki tähän vaikuttaa elimistön hiilaritilanne jonkin verran. Parhaiten rasva palaa tietenkin, kun hiilarivarastot ovat mahdollisimmat tyhjät.

Olen ymmärtänyt, että kyllä se rasva palaa, vaikka hiilarivarastoja olisikin. Täytyy muistaa, että myös lihas alkaa palamaan, kun keho on energiasta tyhjä.

[BettyB.]

Sanotaan myös, että 40 minuutin jälkeen rasva alkaa palamaan, siis suorituksen alusta.

Uusimmassa Sportissa väitetään toisin.

[Pyry-Matias]

Sanotaan myös, että 40 minuutin jälkeen rasva alkaa palamaan, siis suorituksen alusta.

Uusimmassa Sportissa väitetään toisin.

Ei tuo 40min ole mikään ehdoton, vaan suuntaa antava riippuen mm. kehon ravitsemustilasta. Mutta turha tästä on vääntää, tuo 40min on vaan useimmiten ollut se raja-arvo, kun joku pitää olla.