Kitinä

Vaikka mä kestän myös jotenkin kommuunielämää, niin kyllä toi Masan kuvaelma olis mullekin erittäin kova pala. Ei ehkä jaksais.

Kaikkein eniten tässä kommuunielossa vituttaa se, että vaimo pitää asiaa ihan läpihuutojuttuna. Sen arvostus mun uhrausta kohtaa on käytännössä puhdas nolla. Tai ainakaan se ei näy mitenkään.

Viimejoulun olin 12 pv raksalla pakertaen 12 tunnin päivää perheen lomaillessa englannissa. Nukuin pölyn keskellä, söin maksalaatikkoa ja kasasin seiniä. Nyt vaimo kertoi että briteistä tuleva perhe menee meidän makkariin pariksi päiväksi ja me menemme lastenhuoneeseen lattialle siksi ajaksi.

Kerroin että ei käy. Arvatkaas mikä tappelu tuli?

Jos tilanne on se, että minä en saa nukkua omassa sängyssäni 25-27.12, niin sitten paska pamahtaa tuuletimeen. Lupaan sen.

masa kirjoitti:Kaikkein eniten tässä kommuunielossa vituttaa se, että vaimo pitää asiaa ihan läpihuutojuttuna. Sen arvostus mun uhrausta kohtaa on käytännössä puhdas nolla. Tai ainakaan se ei näy mitenkään.

Viimejoulun olin 12 pv raksalla pakertaen 12 tunnin päivää perheen lomaillessa englannissa. Nukuin pölyn keskellä, söin maksalaatikkoa ja kasasin seiniä. Nyt vaimo kertoi että briteistä tuleva perhe menee meidän makkariin pariksi päiväksi ja me menemme lastenhuoneeseen lattialle siksi ajaksi.

Kerroin että ei käy. Arvatkaas mikä tappelu tuli?

Jos tilanne on se, että minä en saa nukkua omassa sängyssäni 25-27.12, niin sitten paska pamahtaa tuuletimeen. Lupaan sen.

No ei kyllä sun eukollakaan mene hissi ihan ylös asti. Minä nakkaisin koko syöttiläsjoukon viikonlopun jälkeen ulos. Koti on omalle perheelle eikä akan suvulle.

masa kirjoitti:Kaikkein eniten tässä kommuunielossa vituttaa se, että vaimo pitää asiaa ihan läpihuutojuttuna.

Mä sopeudun aika hyvin kommuunielämään. Viikko pari ei aiheuta mitään ongelmia. Hyvässä seurassa se on itseasiassa oikeinkin mukavaa. Kaverit on aina tervetulleita kylään. Taloonkin tehtiin hyvät vierasmajoitustilat sitä varten. Lomamatkoille koitetaan aina kerätä isompi porukka. The more the merrier

Huonommassa seurassa on joskus ennakoitu ottamalla omat astiat reissuun mukaan, kun on tiedetty ettei matkaseura kuitenkaan hoida tiskauksia kunnolla vaan astiat jää likaisena lojumaan.

Vagabondo kirjoitti: Mä sopeudun aika hyvin kommuunielämään. Viikko pari ei aiheuta mitään ongelmia.

No meidän kommuunielämä on kestänyt jo heinäkuusta lähtien ja jatkuu kesäkuuhun asti. Pariviikkoa tossa putkessa menisi vaikka sonnat housuissa.



Tixin kanssa samaa mieltä. Hissi ei todellakaan kulje.

masa kirjoitti: No meidän kommuunielämä on kestänyt jo heinäkuusta lähtien ja jatkuu kesäkuuhun asti.

Joo, onhan toi komea putki. Mulla pisimmät on ollu puolivuotta.

EDIT: Mä oon aika sopeutuvainen, kuten ilmeisesti vaimoskin. Ajattelin vain tarjota vastapainoa vastauksiin, ettei kaikki kauhistelis sun tilannetta. Ei ollu tarkotus keulia.

Vagabondo kirjoitti:Mä oon aika sopeutuvainen, kuten ilmeisesti vaimoskin. Ajattelin vain tarjota vastapainoa vastauksiin, ettei kaikki kauhistelis sun tilannetta. Ei ollu tarkotus keulia.

Lähinnä tässä on kait kyse oman tilan ja rauhan tarpeesta.

No ei jumalauta. Myhistelin eilen itsekseni masan tilannetta mutta en jaksanut enää kommentoida. Ajattelin jotenkin niin että eipä mies ole vaikuttanut siltä kuin viihtyisi suurissa joukoissa mutta ah, miten ihanaa parisuhderakkautta että noin joustetaan toisen vuoksi. Jos ratkaisu onkin saneltu eikä yhteisymmärryksessä päätetty, asia on tietty _vähän_ toinen. Ei onnistuisi meillä, kumminkaan päin.

Tuollaista sukujoulua en itse sietäisi millään, en majoittajana enkä majoittujana. Tavallaan harmi että yhteisöllisyydestä on tullut rasite eikä ilo mutta näin se nyt vaan on, pitää saada itse valita seuransa.

Mun lapsuudessa oli isoja sukujouluja, mutta ne kesti sen aaton. Silloin oli 10-20 ihmistä kasassa jonkun omakotitalossa. Mut ei siellä nyt päiväkaupalla alettu majoittumaan, joku roti sentään

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Lähinnä tässä on kait kyse oman tilan ja rauhan tarpeesta.

Kyllä tässä on enemmänkin kyse siitä, että mä en aio alistua hierarkiassa lasten, sukulaisten ja koirien alapuolelle. Minä olen tämän talon isäntä ja minä myös odotan että sitä asemaa kunnioitetaan.

Oman tilan ja rauhan tarve tulee seuraavana. En halua, että minulle täysin ventovieras porukka ottaa minun paikkani minun sängyssäni. Haluan että tuo oma huoneeni on käytössäni kun haluan vetäytyä omiin oloihini Netflixin pariin tai lukemaan kirjaa. Omat lapset tulevat meidän huoneeseen joko sänkymme tai lattialle patjoilla nukkumaan. Ihassama, mutta minä en tästä luovu vaikka avioero tulisi ja tämän vaimo saa kyllä huomata.

Nim: Kohtuuttomuus, viina, kirves ja perhe. Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.

masa kirjoitti:Ihassama, mutta minä en tästä luovu vaikka avioero tulisi ja tämän vaimo saa kyllä huomata.

Jos tästä joustat, niin kaikki auktoriteettisi on mennyttä lopullisesti. Voimia dude, joskus pitää näyttää se lipaston paikka.

^ No parisuhteissakaan asiat on harvoin NOIN mustavalkoisia. Ainakin omien kokemusten mukaan nyrkin pöytäänlyömisellä ja ultimaatumeilla ei pääse parisuhteessa kovinkaan pitkälle. Meillä ainakaan.

Tai siis pääsee. Ovesta ulos.

Ymmärrän Masa sua paremmin kuin arvaatkaan, mutta suosittelisin silti pitämään päätä kylmänä. Jos asia taas on niin, että sinulle sanellaan yksipuolisesti, miten joulu teillä vietetään, niin pienen perheneuvottelun paikka tuossa voisi kieltämättä olla.

Sen kummemmin en tästäkään aiheesta ajatellut "riemastua". Nythän on kuultu vasta tarinan toinen puoli.

Minunkin joulu on kyllä aika lailla saneltu, mutta ei sentäs mun kotiin olla tekemässä invaasiota minulle tuntemattoman porukan toimesta. 25 päivä en ees tiedä mihin kaikkialle ollaan menossa, jossain tuolla Valkeakoski-Tre maastossa suhataan sukulaisia läpi, siis hänen.

KKK kirjoitti:Ainakin omien kokemusten mukaan nyrkin pöytäänlyömisellä ja ultimaatumeilla ei pääse parisuhteessa kovinkaan pitkälle.

Jos vaimon sisko saa asua meillä lapsineen 11 kuukautta ja minä maksan sähköt, vedet yms perusjutut heidän puolestaan, niin mielestäni tässä vaiheessa ei ole enää kyse nyrkin ultimaattisista pöytäänlyömisistä.

^ Eli perheneuvottelun paikka.

Helppohan tässä on olla "järjen äänenä", kun ei ole oma koipi tulessa, tiedän.

KKK kirjoitti:^ No parisuhteissakaan asiat on harvoin NOIN mustavalkoisia. Ainakin omien kokemusten mukaan nyrkin pöytäänlyömisellä ja ultimaatumeilla ei pääse parisuhteessa kovinkaan pitkälle. Meillä ainakaan.

Tai siis pääsee. Ovesta ulos.

Ymmärrän Masa sua paremmin kuin arvaatkaan, mutta suosittelisin silti pitämään päätä kylmänä. Jos asia taas on niin, että sinulle sanellaan yksipuolisesti, miten joulu teillä vietetään, niin pienen perheneuvottelun paikka tuossa voisi kieltämättä olla.

Sen kummemmin en tästäkään aiheesta ajatellut "riemastua". Nythän on kuultu vasta tarinan toinen puoli.

+1 koko kirjoitukselle.

Haemaeraemies kirjoitti:

masa kirjoitti:Ihassama, mutta minä en tästä luovu vaikka avioero tulisi ja tämän vaimo saa kyllä huomata.

Jos tästä joustat, niin kaikki auktoriteettisi on mennyttä lopullisesti. Voimia dude, joskus pitää näyttää se lipaston paikka.

Samaa mieltä. Ehkäpä voisi miettiä myös jonkinlaista parisuhdeterapiaa? Voisi olla ihan hyvä että joku muukin vihjaisi akalle, että nyt saattais olla syytä katsoa peilin kautta hissin kerroslukemia. Tai sitten tuot sen tänne kitinään, niin pistetään akka ruotuun.

Erikoista puhetta sieltä ja täältä. Masalle perhesuhteet muodostavat hierarkian, jossa paikasta taistellaan, haastetaan ja torjutaan. Erikoista. Ja Hämis & Manala komppaavat, että vaimon suhteen pitää säilyttää auktoriteetti (kirjoittaako PetriFB tyyppien tunnuksilla)? Erikoista. Ja vaikka olen Masan kanssa samaa mieltä, että olisi jotenkin luontevampaa, jos isäntäväki pysyisi omassa huoneessaan (ja ottaisi lapset sen huoneen lattialle), niin ensimmäinen perustelu tälle, isännän aseman kunnioitus, on kyllä kovin, niin, erikoista. Mä kunnioittaisin enemmän isäntää, joka tarjoaa kohteliaasti omaa huonettaan vieraiden käyttöön kuin semmoista, joka haluaa auktoriteettiasemalleen kunnioitusta. Erikoista.

Sanottakoon, että ihmettelen siis täällä käytävän keskustelun painotuksia ja sävyjä, en tätä asiaa ja Masan ahdistusta. Itse asiassa olisin vastaavassa tilanteessa varmasti paljon nihkeämpi. Minusta olisi sietämätöntä, että Englannin serkut perheineen eivät asu vuokralla vaan vuoden Masan nurkissa. Jos itse lähden joihinkin sukulaiskekkerihin niin kauas, että kotiin ei yöksi kerkeä, niin menen lähes aina hotelliin (ja joskus tätäkin paheksutaan - eikö vieraanvaraisuus kelpaa, häh).

Ei nyt mitään "akka ruotuun"-juttuja, vaan Masa vois jutella muijansa kanssa ja kertoa miltä tuntuu ja mitä haluaa.
Vaimo ottaa Masan liian itsestäänselvyytenä, palautteen paikka.

Dumiz kirjoitti:Ei nyt mitään "akka ruotuun"-juttuja, vaan Masa vois jutella muijansa kanssa ja kertoa miltä tuntuu ja mitä haluaa.

Dumiksen sosiaalinen perssilmä alkaa olla pehmeässä vivahdetajussaan Ylermin luokkaa.

Myös ymmärrän masaa täysin, enkä itse suostuisi moiseen. Nyt onkin kyse keinoista ratkaista tilanne omaksi edukseen. Tällöin keinovalikoima ei pidä olla uhkailu tai kiristys, vaan vaimolle perustellusti ja perusteellisesti oman vaikean tilanteen esille tuonti. Yrittäen välttää vaimon syyllistämistä.

urpiainen kirjoitti:Erikoista puhetta sieltä ja täältä.

Todella erikoista ottaen huomioon, että puheena on perheyksikkö. Useammankin kommentti kuulosti varmalta tavalta haastaa riitaa ja se ei ole kovinkaan rakentava lähestymistapa perheen sisäisissä asioissa.

Interwebissä ollaan aina viisaita kun merellä tuulee, mutta kyllähän tietysti kaikin puolin (myös ja nimenomaan Masan oman edun kannalta) nyt kannattaa keskustella ja heittää marttyyrikorttia ja syyllistämistä (vitsi vitsi näihin kahteen viimeiseen). Jos lyö nyrkkiä pöytään, niin sittenhän Masa on se sikajuntti jne.

Nyt ensin keskustelua; syyllistämistä ja marttyyriutta ja jos se ei auta, niin sitten vasta tiukemmat linjaukset.

urpiainen kirjoitti:Mä kunnioittaisin enemmän isäntää, joka tarjoaa kohteliaasti omaa huonettaan vieraiden käyttöön kuin semmoista, joka haluaa auktoriteettiasemalleen kunnioitusta. Erikoista.

En minä vierailtani kunnioitusta halua, vaan vaimoltani.

Dumiz kirjoitti: Masa vois jutella muijansa kanssa ja kertoa miltä tuntuu ja mitä haluaa. .

Mitä sitten pitää tehdä, kun asiasta / asioista on keskusteltu, kerrottu omat perustelut, toiveet ja viesti siitä että seinät alkaa kaatumaan päälle ja tarvitsen omaa rauhaa ja vastaus on yhä kielteinen?


Tai ei se enää ole. Otin selkävoiton, tosin en mitenkään kauniilla tavalla.