daddykillkill kirjoitti:Juniorin aamupäivät menee nykyisin levottomissa merkeissä. Olis tissillä koko ajan, mutta kiukuttelee sille. Ei oikein osaa nukkua, vaan heräilee vähän väliä, kääntelee ja vääntelee itseään ja ynisee. Tätä kestää muutama minuutti, sitten nukahtaa taas hetkeksi. Uni on katkonaista, josta seuraa väsymystä ja kiukuttelua.
Onkohan tämä nyt sitä koliikkia?
Teillä noin kuukauden nuorempi kun meidän junnu, ja hällähän oli se vaihe, ettei nukkunut oikein ollenkaan. Ähisi, tissitti, ähisi, itkeskeli, eikä mikään oikein tuntunut olevan hyvin. Vaihe meni ohi. Nyt on nukkunut jo about kuukauden (?) päikkäreitä tosi hienosti ja suolistokin tuntuu olevan ketsävämpi, enää ei joka pierua itketä.
Nyt kun kirjotan, on oikeesti uskomatonta huomata, että vaikka ikää on plakkarissa 3 kk, en enää muista kun sinne päin mitä tapahtui milloinkin. Onneksi mulla on tapana kirjoitella tärkeimmät jutut päiväkirjatyyppiseen kalenteriin. Tsekkasin vuoden 2006 kalenteria, kun esikoinen syntyi, ja totesin että tää on ihan samanlainen. Samat kakkarytmit, ääntelyt, samat muistiinpanot, jopa lähes täysin samat mitat, painoa tällä kakkosella on vähän enemmän, taitaa johtua rintamaidosta. Esikoinenhan oli alusta asti korvikkeella, sai vain vähän rintamaitoo kun ei huolinut.
Sit kun vaavi kasvaa, vielä vaativammaksi, muistaa kuinka helppoa oli yhden vauvan kanssa, vaikka vähän väsyneenäkin. Kyl se uhmaikä ja jatkuva vahtiminen, kenties vielä jotain erityistä päälle (kuten meidän esikoisen diabetes, on rankkaakin) niin kyllä se on lomaa, kun saa olla vain vauvan kanssa kun esikoinen on mummolassa hoidossa.
Auts. 
No täällä yks vastarannan kiiski joka pyrkii karsimaan lastensa kasvatuksesta perineisen rangaistus-palkinta-ajattelun. On niitä muitakin tapoja.