Kitinä

NuoriDaavid kirjoitti:Mun pointti oli se, että ihan solutasolla insuliiniherkkyyden heikkenemisen syy metabolisessa oireyhtymässä ei kait ole selvillä? Mutta se on lähinnä perustutkijoiden ongelma. Käytännönlääkärin työhön sillä ei ole vaikutusta.

Ei ainakaan mun tiedoissa, enkä jaksa googlettaa tai muuten hakea tietoa aiheesta, kun ei tuo enää mua sillä lailla koskekaan. Olen mm. aika pihalla viimeisen kahden vuoden aikana Suomeen rantautuneista DM 2 -lääkkeistä. Ei ne kuitenkaan vanhoja ole ymmärtääkseni mitenkään syrjäyttäneet, ja tuntuvat aika usein osoittautuvan melkoisiksi haittavaikutuspommeiksi. Kuvittelen kuitenkin omaavani kolmen vuoden sisuserikoistumisen ja kohtuupitkän DM-vastaanoton pitämisen perusteella keskivertolääkäriä paremmat tiedot aiheesta, joskin nimenomaan ennemmin sen käytännön puolelta. Hyvä olisi kyllä jonnin vertaa ymmärtää perusteistakin, jolloin voi paremmin sovellella asioita.

Quinevere kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Kerran melkein onnistuin kuolemaan...

Niin no noilla GHb-A1c-arvoilla ja vaihtelevalla insuliinitarpeella sun olisi pitänyt olla aika hypoissa jatkuvasti. No, ehkä osasit hoitaa ne ajoissa. Riskipeliltä silti kuulostaa. Titrasitko itse vaiko uskalsiko joku sulle neuvoa noin tiukkaa tasapainoa? On se tietty lapsen kannalta parempi. Ja lopputuloshan oli hyvä

Eipä tuolla minun mittaustiheydellä ollut kovin suurta hyporiskiä. Tavoitteena oli pitää hobari yli kuudessa, mutta viidellä alkavana se pysyi, kun kerran yli kasin ei verensokereita saanut päästää. Nuo kaksi suositusta ovat toisensa poissulkevia, mikä ei tietenkään muodostu ongelmaksi niin kauan kuin ihmiset eivät pysty niitä noudattamaan... Välillä minulla kyllä oli sellaisia kivoja maksan tankkaussessioita, jolloin hiilarit katosivat kuin mustaan aukkoon, ja jouduin vetämään litratolkulla mehuja jotta välttäisin hypot, ilman minkäänlaisia ateriainsuliineja. Kun miettii minkä verran mehuja ja nopeasti imeytyviä karkkeja minun oli pakko vetää hengissä pysyäkseni, on kyllä outoa, että synnytettyäni painoin lähes 20 kiloa vähemmän kuin mitä olin painanut raskaaksi tullessani.

Quinevere kirjoitti:

nokkaelain kirjoitti:Sitä ei edelleenkään käsitääkseni tiedetä, onko keskivartalolihavuudella jokin suora syy-yhteys tähän.

Sen perusteella mitä 8 vuotta sitten asiantuntijuudeltaan yleisesti tunnustetut sisätautilääkärit kurssillemme aikoinaan opettivat, niin kyllä, tiedetään hyvinkin varmasti.

Niin, se syy-yhteys on niin päin, että insuliiniresistanssi aiheuttaa sitä keskivartalolihavuutta?

Clay kirjoitti:

Quinevere kirjoitti:

nokkaelain kirjoitti:Sitä ei edelleenkään käsitääkseni tiedetä, onko keskivartalolihavuudella jokin suora syy-yhteys tähän.

Sen perusteella mitä 8 vuotta sitten asiantuntijuudeltaan yleisesti tunnustetut sisätautilääkärit kurssillemme aikoinaan opettivat, niin kyllä, tiedetään hyvinkin varmasti.

Niin, se syy-yhteys on niin päin, että insuliiniresistanssi aiheuttaa sitä keskivartalolihavuutta?

Eikun toisinpäin. Jos keskivartalolihavuus poistuu laihduttamalla ja liikunnalla, niin resistenssi poistuu. Eikö tämä nyt noiden edellä postaamieni tutkimusten perusteella jo tullut selväksi? Trollaatko vai mistä on kyse?

NuoriDaavid kirjoitti:

Clay kirjoitti:Niin, se syy-yhteys on niin päin, että insuliiniresistanssi aiheuttaa sitä keskivartalolihavuutta?

Eikun toisinpäin. Jos keskivartalolihavuus poistuu laihduttamalla ja liikunnalla, niin resistenssi poistuu. Eikö tämä nyt noiden edellä postaamieni tutkimusten perusteella jo tullut selväksi?

Likaa luvattu tuo resistenssin poistuminen. Ei resistenssi ole mikään on-off mekanismi, vaan sitäkin on montaa eri voimakkuutta. Itse asiassa uskaltaisin väittää, että kaikilla ihmisillä on ainakin välillä jonkin verran insuliiniresistenssiä, sen varsinainen funktio kun taitaa liittyä juuri insuliiniaineenvaihdunnan säätelyyn. Vasta pysyvä resistenssi on oire jostain sairaudesta.

Sellaisenkin mielenkiintoisen havainnon tein tuon raskauteni aikana, että kun verensokerit todella pitää jatkuvasti alle kahdeksan, muuttuu elimistön suhtautuminen sokeriin. Jos arvot jostain syystä (esim. kanyylin falskaamisesta johtuen) kuitenkin nousevat yli kasin, aiheuttavat nämä korkeat verensokerit välittömästi voimakasta resistenssiä, tyyliin "jos haluat tiputtaa verensokerit seitsemästä viiteen, tarvitset yhden yksikön insuliinia, jos taas haluat tiputtaa verensokerit yhdeksästä seitsemään, tarvitset kahdeksan yksikköä insuliinia". Tuosta taas seuraa se, että esim. karkki, sokerilimut ja tuoremehut aiheuttavat käytettyinä välittömästi tilapäistä resistenssiä etenkin sellaisilla ihmisillä, joilla insuliinieritys on ollenkaan viivästynyttä. Niinpä sitä insuliinia sitten tarvitaankin enemmän, ja elimistöhän tuottaa.

Mielenkiintoisena sivuhuomiona voisi todeta, että kun insuliiniresistenssi todellakin on _kokonaan_ poissa, ei ihminen tarvitse vuorokaudessa _viittä_ yksikköä enempää insuliinia, vaikka olisi jatkuvassa sokeritipassa (nimim. "kokemusta on"). Tällainen tilanne ei kuitenkaan ole normaali edes hoikalle ykköstyypin diabeetikolle. (Arvaa, meinasivatko ne tappaa minut hypoihin synnytyksen jälkeen, kun "ei kukaan pärjää noin vähällä insuliinilla"...)

Herra Manala kirjoitti:Jos sellaisen postaamisessa on sun mielestä rikoksen ainekset olemassa niin soita jollekin fiksulle poliisille.

Apua, sättipossuhyökkäys!

Pyry-Matias kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:Jos sellaisen postaamisessa on sun mielestä rikoksen ainekset olemassa niin soita jollekin fiksulle poliisille.

Apua, sättipossuhyökkäys!

No ehkä sun kannattais kokeilla ennemmin mutsias? Voi olla että se osaisi auttaa näin ahdistavassa tilanteessa paremmin.

Herra Manala kirjoitti:No ehkä sun kannattais kokeilla ennemmin mutsias?

Sätissä läskikin voi saada pillua. Niinku sakkopillua.

Pyry-Matias kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:No ehkä sun kannattais kokeilla ennemmin mutsias?

Sätissä läskikin voi saada pillua. Niinku sakkopillua.

Tää sättijuttu mitä vedät vuodesta toiseen on muuten aika jännä siltä pohjalta, että mikäli minä muistan oikein, olen lähinnä tsäteissä keskittynyt keskustelemaan julkisesti muiden kitinätyyppien kanssa, mutta ne kerrat kun sinä olet eksynyt cityn chatteihin, olet visusti lukinnut itsesi kaappiin vonkaamaan pillua. Ehkäpä lapitii voisi kertoa asiasta enemmän!

Että noin niinkuin toisin sanoen kolisee vähän omaan nilkkaan noi chattipillunvonkuuläpät.

Herra Manala kirjoitti:kiistää

Herra sättipossu on jämähtänyt ensimmäiselle portaalle. Tilaa vaikka hinauspalvelu.

Pyry-Matias kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:kiistää

Herra sättipossu on jämähtänyt ensimmäiselle portaalle. Tilaa vaikka hinauspalvelu.

Totuus sattuu, chattipillunvonkuupossuseni.

Netissä yks terveyshörhö sanoi että jos syö hiilareita, niin kroppa siirtyy polttamaan niitä ja pistää veren vapaat rasvahapot läskeihin triglyserideinä, ts jos syö hiilareita niin läskin palaminen heikkenee. Eli täähän on taas ihan toista mitä se mun aiemmin lainaamani IFA-viittaus / keskustelulainaus kertoi.

Ristiriitaista tietoa. Mikä sitten on se varsinainen totuus? Kertokke kertokke, aineenvaihduntaan perehtyneet.

NegaDuck kirjoitti:Netissä yks terveyshörhö sanoi että jos syö hiilareita, niin kroppa siirtyy polttamaan niitä ja pistää veren vapaat rasvahapot läskeihin triglyserideinä, ts jos syö hiilareita niin läskin palaminen heikkenee. Eli täähän on taas ihan toista mitä se mun aiemmin lainaamani IFA-viittaus / keskustelulainaus kertoi.

Ristiriitaista tietoa. Mikä sitten on se varsinainen totuus? Kertokke kertokke, aineenvaihduntaan perehtyneet.

Njaa. Mun ruokavalioni on aina ollut varsin hiilaripitoista, mutta kovin näppärästi se on tuntunut silti läpi valuvan...

nexie kirjoitti: Njaa. Mun ruokavalioni on aina ollut varsin hiilaripitoista, mutta kovin näppärästi se on tuntunut silti läpi valuvan...

Kukaan ei ole vaan kertonut sulle totuutta.

huima kirjoitti:

Kukaan ei ole vaan kertonut sulle totuutta.

Ai ei vai? Kyl te yrititte.

t.America UND Canada

Lilo kirjoitti:Ai ei vai? Kyl te yrititte.
t.America UND Canada

Mä syytän sitä juristia tuosta.

Mä en sanonut mitään!

Eilen oli lehdessä että joku tutkija oli suorastaan pöyristynyt (kommenttien sävystä päätellen) että Suomessa suositellaan välipaloja. Terveen ihmisen verensokeri ei kuulema laske muutamassa tunnissa sille tasolle että pitäisi taas syödä. Hänen mielestään päivässä riittää kolme ateriaa; aamiainen, lounas ja päivällinen/illallinen. Napostelukulttuuri kuulema pitäisi saada kitkettyä pois.

Jännittäviä perusteluita oli, mm koska ranskalaisetkin syövät vain kolme kertaa päivässä. No oli siellä muitakin mutta en muista enkä tähän hätään löytänyt ko juttua.

Mie söin kauan 3 x d ruokaa, ei toiminut. Olo oli... sanotaanko mielenkiintoinen. Kun lisäsin välipalan ja iltapalan, olo koheni ja bonuksena painokäyrä otti suunnan alaspäin. Ehkä sitten söin väärin (enkä kuten ranskalaiset...).

Mainitussa jutussa viottiin 6 x d syöjiä ja jotkut syö jopa 12 kertaa päivässä. En miekään sitä tajua. Hyväksyn kuitenkin sen että joillekin tuo sopii, joillekin sopii sitten se 3 x d. Me ollaan niin erilaisia ja en usko mitään tutkijaa joka sanoo että 3 x d riittää. Mulle riittää 5 x d, sanoo tutkija ja ranskalaiset mitä hyvänsä.

annepa kirjoitti:Eilen oli lehdessä että joku tutkija oli suorastaan pöyristynyt (kommenttien sävystä päätellen) että Suomessa suositellaan välipaloja. Terveen ihmisen verensokeri ei kuulema laske muutamassa tunnissa sille tasolle että pitäisi taas syödä. Hänen mielestään päivässä riittää kolme ateriaa; aamiainen, lounas ja päivällinen/illallinen. Napostelukulttuuri kuulema pitäisi saada kitkettyä pois.

Jännittäviä perusteluita oli, mm koska ranskalaisetkin syövät vain kolme kertaa päivässä. No oli siellä muitakin mutta en muista enkä tähän hätään löytänyt ko juttua.

Mie söin kauan 3 x d ruokaa, ei toiminut. Olo oli... sanotaanko mielenkiintoinen. Kun lisäsin välipalan ja iltapalan, olo koheni ja bonuksena painokäyrä otti suunnan alaspäin. Ehkä sitten söin väärin (enkä kuten ranskalaiset...).

Mainitussa jutussa viottiin 6 x d syöjiä ja jotkut syö jopa 12 kertaa päivässä. En miekään sitä tajua. Hyväksyn kuitenkin sen että joillekin tuo sopii, joillekin sopii sitten se 3 x d. Me ollaan niin erilaisia ja en usko mitään tutkijaa joka sanoo että 3 x d riittää. Mulle riittää 5 x d, sanoo tutkija ja ranskalaiset mitä hyvänsä.

Hän kait kritisoi sitä, että välipalojen syömistä suositellaan. Eli oikein kehotetaan syömään välipalaa. Jos joku kokee välipalan tarvitsevansa, niin varmasti se hänelle suodaan. Miksi syödä, jos ei ole nälkä?

Itse syön monesti vain kerran päivässä. BMI on 27.

Ei kivikauden ihminen napostellut välipaloja koko ajan.

masa kirjoitti:..ja myös enemmän. Meinaan vaan että onpas tylsä ostoskorin sisältö, kun yrittää vältellä sitä riivatun natriumglutamaattia..

Lisää kauhujuttua natriumglutamaatista:
E621 - maukas lihottaja

Se on "liian hyvää" eli ihmisten kylläisyysmekanismi menee siitä sekaisin, ja annokset suurenevat, mikä johtaa lihomiseen. Helppo syntipukki, siis.

NuoriDaavid kirjoitti:

annepa kirjoitti:Eilen oli lehdessä että joku tutkija oli suorastaan pöyristynyt (kommenttien sävystä päätellen) että Suomessa suositellaan välipaloja. Terveen ihmisen verensokeri ei kuulema laske muutamassa tunnissa sille tasolle että pitäisi taas syödä. Hänen mielestään päivässä riittää kolme ateriaa; aamiainen, lounas ja päivällinen/illallinen. Napostelukulttuuri kuulema pitäisi saada kitkettyä pois.

Hän kait kritisoi sitä, että välipalojen syömistä suositellaan. Eli oikein kehotetaan syömään välipalaa. Jos joku kokee välipalan tarvitsevansa, niin varmasti se hänelle suodaan. Miksi syödä, jos ei ole nälkä?

Ei kivikauden ihminen napostellut välipaloja koko ajan.

Kuten ensimmäisellä rivillä lukee "oli pöyristynyt siitä että Suomessa suositellaan välipaloja". Hän kuitenkin sanoi että terveelle ihmiselle riittää 3 ateriaa päivässä. No, mulle ei. Liekö sitten vikaa päässä vai suolistossa vai missä mutta tämän perusteella en ole terve

Kuten sanoin, "mainitussa jutussa viottiin 6 x d syöjiä ja jotkut syö jopa 12 kertaa päivässä. En miekään sitä tajua. Hyväksyn kuitenkin sen että joillekin tuo sopii, joillekin sopii sitten se 3 x d."

exPertti kirjoitti:Olen yrittänyt painonhallinnallisesti BTW sellaista, että ripottelen ruokani kahden tunnin välein päivän aikana

Mielestäni liian vaivalloista normaalille työssäkäyvälle ja harrastavalle ihmiselle pitkällä tähtäimellä, varsinkin jos haluaa syödä ihan oikeaakin lämmintä ruokaa pelkkien voileipien ja purkkirahkojen sijasta. Mutta hyvä jos jaksaa yrittää.

NuoriDaavid kirjoitti:Ei kivikauden ihminen napostellut välipaloja koko ajan.

Kappas, meinasin äsken kirjoittaa just päinvastoin, eli kivikautinen keräilijämetsästäjä saattoi hyvinkin syödä aina kun ruokaa sattui eteen. Okei, se porukalla metsästetty peura tai dinosaurus piti kaiketi viedä kylään notskilla hiillostettavaksi, mutta jos eteen sattui marjapensas tai epäonninen orava, eiköhän se eksynyt suuhun samantien karvoineen päivineen.

Ei eläimilläkään ole varsinaisia ruoka-aikoja, ja luolamiehethän olivat kuin eläimiä, karvaisia ja haisivat pahalle.

Minulle kolme ruokailua päivässä riittää huonosti (keskipäivään mennessä olen syönyt jo kaksi ateriaa, koko loppupäiväkö seuraavaan aamuun asti pitäisi selvitä yhdellä jättiannoksella?). Neljä on paras.

Ihmisen tulisi syödä kulutuksen mukaan. Tottakai ruokakertajaottelu on silloin erilainen riippuen kulutuksesta. Paljon kuluttava ei kolmella aterialla oikein pärjää, ellei sitten mätä niitä urakalla, joka ei ole suositeltavaa. Kuten jo aiemmin todettua, kaikenlaisen yleisohjeet sellaisenaan kuulostavat usein urpoilta, koska niitä ei ole räätälöity. Mutta joitain ohjeita usein täytyy olla.

Pyry-Matias kirjoitti:Ihmisen tulisi syödä kulutuksen mukaan.

Ilmeisesti merkitystä on myös sillä, että ruuan syömisen ajoittaa kulutuksen mukaiseksi. Eli isot iltapalat lihottavat enemmän kuin isot aamiaiset, sillä yön aikana ruualle ei keksitä parempaakaan käyttöä jolloin se varastoidaan läskeihin, kun taas päivän töissä aamiaisen kalorit palavat.

NegaDuck kirjoitti:

Pyry-Matias kirjoitti:Ihmisen tulisi syödä kulutuksen mukaan.

Ilmeisesti merkitystä on myös sillä, että ruuan syömisen ajoittaa kulutuksen mukaiseksi. Eli isot iltapalat lihottavat enemmän kuin isot aamiaiset, sillä yön aikana ruualle ei keksitä parempaakaan käyttöä jolloin se varastoidaan läskeihin, kun taas päivän töissä aamiaisen kalorit palavat.

Itse painottaisin päivän kokonaiskulutusta ruokailuajankohdan sijaan. Otan esimerkin omasta, kohtuu tyypillisestä päivästäni. Olen töissä 8-18, jolloin syön puolelta päivin tukevan lounaan, aamiaisen olen syönyt aamulla himassa. Futispeli tai harkat on usein klo 19-20, joten en oikein ehdi syömään päivällistä, siis lämmintä ateriaa. Joku välipala siis. Täydellä vatsalla kun ei urheilla. Usein syön tukevan lämpimän aterian vasta myöhään illalla eli 22-23. Varmasti jää päivän kalorit alle kulutuksen silti.

Yleisohjeet ovat siis useimmiten huonoja, koska ne ovat yleisohjeita. Iso aamiainen on tarkoituksenmukainen, jos lounas on myöhään tai jos aamupäivällä on kulutuspiikki. Monesti ison aamiaisen tarve kielii kevyestä iltasyömisestä edellisesltä päivältä tai vastaavasti suuresta kulutuksesta.