Kitinä

Ei vielä wow-efektiä.

Kaikesta päätellen suuria tunteita ei ilmeisesti ole luvassa. Asiasta yllättyneet ilmoittautukoon alle.

Kottarainen kirjoitti:

MrM kirjoitti:Emmä. Viime vuonna pärjäsin vähän pidemmälle kevääseen kuin tänä vuonna. Lääkärissä asiaan suhtauduttiin viimeksi aika ylimalkaisesti ja todettiin vaan että jonota psykoterapiaan, ja jos ne siellä on sitten sitä mieltä että kaipaat jotain lääkinnällistä apuakin, niin katsotaan sitä sitten uudelleen. No, en jonotellut.

No mikses jonotellut? Minusta ainakin aina parempi rouhia myös oireiden taustoja kuin vain lääkitä niitä.

Koska olin sitä juuri kokeillut yksityisellä puolella ja hyöty siitä oli 0, ja myös psykoterapeutti oli sitä mieltä ettei se oikein tällä hetkellä ole ratkaisu ongelmaani, koska vika ei suoranaisesti ole päässäni, vaan itsestäni riippumattomista vittumaisista asioista elämässäni, jotka vetäisi kenet tahansa jouselle kunnes tilanteen saa ratkaistua. Jos mä tarviin johonkin akuuttiin unettomuuteen tai ahdistuskohtauksiin apua nyt, niin ei niistä 3 kuukauden päästä olevista käynneistä ja niistä ehkä seuraavista mahdollisista lääkesuosituksista ole siinä vaiheessa enää yhtään mitään iloa. Täysin järjetöntä laittaa sellaisen takia itseään minkäänlaiseen jonoon. Mieluummin haen sitten lääkkeeni kadulta, kun lääkäristä niitä ei saa. Ainoa keino kai saada minkäänlaista konkreettista apua Suomessa nykyään on lupaamalla tehdä itsari heti kun on ensin tullut stevareiden ulosheittämäksi. Ei oikein pysty alentua.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

KKK kirjoitti:*popKORNIA*

En mä oikein jaksa tästä mitenkään positiivisesti innostua.

Mä odotan hevosvoimilla nokittelua.

Mutta onhan tämä suloista. Toinen on Suomessa, toinen jossain vinkuintiassa. Niin kovasti ikävöivät toisiaan, että kiintymyksen tunteet peitetään alfaurosmaisen aggrekäyttäytymisen alle Internet yhdistää!

MrM kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:

MrM kirjoitti:Emmä. Viime vuonna pärjäsin vähän pidemmälle kevääseen kuin tänä vuonna. Lääkärissä asiaan suhtauduttiin viimeksi aika ylimalkaisesti ja todettiin vaan että jonota psykoterapiaan, ja jos ne siellä on sitten sitä mieltä että kaipaat jotain lääkinnällistä apuakin, niin katsotaan sitä sitten uudelleen. No, en jonotellut.

No mikses jonotellut? Minusta ainakin aina parempi rouhia myös oireiden taustoja kuin vain lääkitä niitä.

Koska olin sitä juuri kokeillut yksityisellä puolella ja hyöty siitä oli 0, ja myös psykoterapeutti oli sitä mieltä ettei se oikein tällä hetkellä ole ratkaisu ongelmaani, koska vika ei suoranaisesti ole päässäni, vaan itsestäni riippumattomista vittumaisista asioista elämässäni, jotka vetäisi kenet tahansa jouselle kunnes tilanteen saa ratkaistua. Jos mä tarviin johonkin akuuttiin unettomuuteen tai ahdistuskohtauksiin apua nyt, niin ei niistä 3 kuukauden päästä olevista käynneistä ja niistä ehkä seuraavista mahdollisista lääkesuosituksista ole siinä vaiheessa enää yhtään mitään iloa. Täysin järjetöntä laittaa sellaisen takia itseään minkäänlaiseen jonoon. Mieluummin haen sitten lääkkeeni kadulta, kun lääkäristä niitä ei saa. Ainoa keino kai saada minkäänlaista konkreettista apua Suomessa nykyään on lupaamalla tehdä itsari heti kun on ensin tullut stevareiden ulosheittämäksi. Ei oikein pysty alentua.

Ymmärrän kantasi. Olen kuitenkin samaa mieltä KOttiksen kanssa, että kannattaisi kuitenkin hakeutua siihen jonoon. Vaikka se ei autakaan akuuttiin tilanteeseen.

Yleisesti ottaen en kyllä ymmärrä lääkärin näkemystä, että ei voi nyt antaa mitään hoitoa (lääkettä), vaan pitää odotella, kunnes sitten 3kk:n päästä saat sen ajan. Suositan, että yrität kuitenkin hakeutua systeemiin uudelleen.

Kottarainen kirjoitti:

MrM kirjoitti:Emmä. Viime vuonna pärjäsin vähän pidemmälle kevääseen kuin tänä vuonna. Lääkärissä asiaan suhtauduttiin viimeksi aika ylimalkaisesti ja todettiin vaan että jonota psykoterapiaan, ja jos ne siellä on sitten sitä mieltä että kaipaat jotain lääkinnällistä apuakin, niin katsotaan sitä sitten uudelleen. No, en jonotellut.

No mikses jonotellut? Minusta ainakin aina parempi rouhia myös oireiden taustoja kuin vain lääkitä niitä. Kestävämpi apu. Ei toki poissulje sitä, etteikö (pelkistä) lääkkeistäkin hyötyä voisi olla.

Monasti nuo ainakin julkisen terveydenhuoltopalvelut toimii vähän siihen malliin, että saa useamman kerran aikaa varailla ennen kuin alkaa pikku hiljaa tapahtua. Ja vastaanottoajat on useimmiten jotain vartin mittasia, joten ei siinä syntyjä syviä yhdellä käynnillä luotailla, vaikka lääkärillä haluja olisikin. Systeemin keino karsia joukosta ne jotka paranevat itsestään tjsp. Että uudelleen vaan luukulle.

Manalahan ei siis saanut myöskään lääkettä. En ymmärrä. Kuitenkin tutkimusten mukaan masennuksessa (ja varmaankin myös paniikkihäiriössä) lääkkeet ja terapia auttavat kumpikin yksinäänkin ja parhaiten yhdessä. Eli miksi jättää toinen em. hoidoista antamatta sen takia, että jonottaa toiseen?

Mutta kannattaa tosiaan hakeutua samalle lääkärille uudelleen. Yleisesti ottaen parempi mennä uudelleen samalle lääkärille, kuin vaihtaa lääkäriä. Voi olla, että kun lääkäri paremmin pääsee Manalan keissiin kiinni, niin homma etenee.

NuoriDaavid kirjoitti: Manalahan ei siis saanut myöskään lääkettä. En ymmärrä.

Julkisen puolen lekuri? Veikkaan että työterveydenhuollon kautta lääkkeitä olisi tarjottu heti.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Manalahan ei siis saanut myöskään lääkettä. En ymmärrä.

Julkisen puolen lekuri? Veikkaan että työterveydenhuollon kautta lääkkeitä olisi tarjottu heti.

Noh, itse joutunut katsomaan vierestä mielenterveysongelmaisen palloittelua ja ongelmien vähättelyä, niin Manalan kokemukset on aika 1:1.

NuoriDaavid kirjoitti:Mutta kannattaa tosiaan hakeutua samalle lääkärille uudelleen. Yleisesti ottaen parempi mennä uudelleen samalle lääkärille, kuin vaihtaa lääkäriä. Voi olla, että kun lääkäri paremmin pääsee Manalan keissiin kiinni, niin homma etenee.

Ongelmaa ei taitaisi olla, ellei lääkäri olisi vaihtunut yksikössä lopetettuaan. Lääkäritakkiin pukeutuvan vastaanottolääkärin tilalle tuli siviilivaatteisiin pukeutuva apulaisylilääkäri, jonka motivaatio tuntuu olevan jossain muualla kuin potilaan oireiden hoidossa. Homman ei kuvittelisi olevan kiinni ainakaan käsillä olevan potilasdatan vähäisyydestä, sen verran useaan otteeseen oon yrittänyt hakea jeesiä parin vuoden sisällä. Suurin ongelmahan noiden takana on unettomuus, jota sekopäinen, huonekaluja heittelevä nistinaapuri aiheuttaa päivittäisellä tasolla, ja jota ei tunnuta saavan ulos tästä talosta millään. Valitukset asiasta aiheuttivat ainoastaan sukunimen muuttumisen ulko-oveen. Häiriintynyt ja häiritsevä asukas sen sijaan ei vaihtunut. Ilman unta jaksaa kovin huonosti.

Kottarainen kirjoitti:Siksi tuntuu kummalliselta sekin lausunto ettei psykoterapiasta olisi apua jos ongelman alkuperä on ulkoiset tekijät.

Jos sä esimerkiksi olet tilanteessa missä olet todennäköisesti lopun ikäsi kiristyspannassa missä sua uhkaillaan väärästä ilmiannosta vakaviin talousrikoksiin mistä et ole itse edes tiennyt, mutta jotka on kuitenkin pedattu niin taitavasti mm. väärennöksillä ja nimelläsi esiintymällä, että se sellaisenaan menisi hyvin todennäköisesti läpi jos sulla ei ole jotain HC-luokan todistusaineistoa kädessä, niin minkälainen määrä psykoterapiaa tarvitaan, että saadaan tuo siitä aiheutuva turvattomuus elämässä loppumaan? Tai minkälaisia masennuslääkkeitä? Ei psykoterapia sen enempää kuin masennuslääkkeetkään todellisuutta mihinkään muuta, eikä ne luo kellekään ihmiselle niitä turvaa tuovia perusoikeuksia, jotka jokaiselle ihmiselle kuuluisi mm. lainkuuliaisuuteen liittyvästä syyttömyydestä, joita vastaan rikotaan.

Maailmassa on yllättävän paljon ilman minkäänlaista omaatuntoa liikkuvia ihmisiä, jotka pääsevät vaikuttamaan varsinkin läheistensä elämiin tavoilla, joita ei haluaisi uskoa tai edes kuvitella. Ei se siis toimi ihan aina niin, että hyväksy vain hommat ja istu terapiassa niin homma toimii. Joskus niitä ulkoisia asioita on vain yritettävä muuttaa, hinnalla millä hyvänsä, eikä mikään muu auta. Mä teen paljon töitä sen eteen, niin henkisesti kuin ajallisestikin. En vain oikein jaksa tehdä niitä töitä ilman kunnollista unta. Jo pelkkä unettomuus on ihan riittävä tekijä laukaisemaan kohtauksenomaista ahdistusta, saati sitten kun ottaa koko backroundin huomioon.

Mielelläänhän sitä katsoisi olevansa niin erinomaisessa voittajatilanteessa, että voisi laskea vaikka oman parisuhteensa pituutta jonkinlaisena meriittinä ja statussymbolina omasta henkisestä tasapainoisuudestaan (tai sitten vittu ei), mutta jos koko elämäntilanne on järjestetty niin päin hanuria, ettei moisia viitsi edes etäisesti ajatella ennenkuin hommat on suoristettu, niin minkäs teet. Ei se tilanne parane masennusnappia popsimalla tai "Miltä se tuntuu susta?" -kysymyksiin psykoterapiassa vastaamalla. "No kuule tuntuu vittu hirveältä, bitch. Mene urheilutoimittajaksi."

Miten muuten nuo "talousrikokset", niillähän on joka tapauksessa joku vanhenemisaika? Kuinka pitkä se on?

Googlejuristina vastaan itselleni, että törkeän petoksen syyteoikeuden vanhentumisaika näyttää olevan 10 vuotta

http://www.oikeus.fi/31260.htm

http://ahj-law.fi/index.php?page=petosrikokset

NuoriDaavid kirjoitti:Miten muuten nuo "talousrikokset", niillähän on joka tapauksessa joku vanhenemisaika? Kuinka pitkä se on?

Riippuu rikoksen törkeydestä. Käytännössä se on useimmiten 5 tai 10 vuotta.

Minusta on aika mielikuvituksellista ajatella, että poliisin tutkintamenetelmillä ei pystyisi erottamaan väärennöstä aidosta. Jos epäilisin että joku on väärentänyt asiakirjoja nimelläni, tekisin ilman muuta rikosilmoituksen. Sillä kun on iso merkitys että kuka ilmoituksen tekee ja mistä.

So Hard kirjoitti:
Minusta on aika mielikuvituksellista ajatella, että poliisin tutkintamenetelmillä ei pystyisi erottamaan väärennöstä aidosta. Jos epäilisin että joku on väärentänyt asiakirjoja nimelläni, tekisin ilman muuta rikosilmoituksen. Sillä kun on iso merkitys että kuka ilmoituksen tekee ja mistä.

Samaa mieltä. Kävelisin suoraa tietä viranomaisten puheille ja ottaisin vastaan sen mitä tulee.

Vaikka tämä neuvominen on helppoa silloin, kun oma lehmä ei ole ojassa, niin mäkin luulisin, että oman voinnin kannalta olisi parempi marssia poliisille tekemään rikosilmoitusta. Uskoisin, että se olisi parempi ratkaisu, kuin vuosikausia pelätä, mitä tapahtuu.

NuoriDaavid kirjoitti:Vaikka tämä neuvominen on helppoa silloin, kun oma lehmä ei ole ojassa, niin mäkin luulisin, että oman voinnin kannalta olisi parempi marssia poliisille tekemään rikosilmoitusta. Uskoisin, että se olisi parempi ratkaisu, kuin vuosikausia pelätä, mitä tapahtuu.

+1

Eli siis ultimate iivil taho on lavastanut munaajan vedenpitävästi syylliseksi rikokseen? Jos nyt muodon vuoksi oletetaan, että edellinen pitää paikkansa niin mielenkiinnolla odotamme mistä jumalan syystä poliisin puheille ei voi mennä? Ehkä koska poliisi vie miekat pois? Ehkä pitäisikin.

elco kirjoitti:Eli siis ultimate iivil taho on lavastanut munaajan vedenpitävästi syylliseksi rikokseen? Jos nyt muodon vuoksi oletetaan, että edellinen pitää paikkansa niin mielenkiinnolla odotamme mistä jumalan syystä poliisin puheille ei voi mennä? Ehkä koska poliisi vie miekat pois? Ehkä pitäisikin.

Unohdit chiliviljelmät.

NuoriDaavid kirjoitti:Vaikka tämä neuvominen on helppoa silloin, kun oma lehmä ei ole ojassa, niin mäkin luulisin, että oman voinnin kannalta olisi parempi marssia poliisille tekemään rikosilmoitusta. Uskoisin, että se olisi parempi ratkaisu, kuin vuosikausia pelätä, mitä tapahtuu.

Tottakai. Mutta kun homma menee niin hämärillä rajoilla, johon liittyy mm. täysin blankkojen papereiden allekirjoitteluun painostamista joskus 18-20 -vuotiaana perusteella "jos sulle vaikka joskus sattuu jotain, meillä pitää olla jotain millä saadaan asiat hoidettua ilman suakin", niin homma menee aika vaikeaksi. Silloin on pakko pyrkiä maksimoimaan oma pohja ja selusta ensin kaikin mahdollisin keinoin, ennenkuin ollaan katselemassa konditorian kakunjakopäiviä.

Eikä se nyt ole mikään pelkällä rationaalisella keinovalikoimalla suoritettava perustaski muutenkaan marssia minnekään miliisin pakeille, kun kyseessä on itselle läheisiä ihmisiä. Tai ainakin ihmisiä, joiden on kuvitellut olleen läheisiä itselle. Ja myös sisarien kaltaisia otuksia jotka ovat syyttömiä tilanteeseen, mutta joiden elämän moinen toimi saattaisi myös mullistaa, ja pahimmassa tapauksessa viedä aika paljon tärkeitä juttuja siitä pois. En siis ole poliisille marssimassa enkä ketään tappamassa. Marssikoon poliisi halutessaan mun luo kun sen aika tulee. Mä ilmoitan kyllä kun olen siihen valmis.

Kottarainen kirjoitti:Ilmeisesti siis asian ratkaisemiseen tarvitaan juristia eikä lääkäriä.

Näinhän se taitaa enemmän olla. Kyllähän sitä lääkäriä kaivattaisiin noiden hommista johtuvien oireilujen hallitsemiseen, mutta ei sitä peruspaskaa sieltä taustalta kukaan lääkäri, psykoterapeutti tai mikään ihmelääke ratkaise. En mä tykkää nappeja vedellä kuin äärimmäisessä hädässä, ja tiedän olevani pohjimmiltani sen verran elämäniloinen ja toisaalta itseään analysoiva ihminen, että ilman tota taustaa mulla ei olisi mitään ongelmia nauttia tasapainoisesta elämästä ilman sivuoireiluja, lääkkeitä tai eskapismia.

MrM kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Vaikka tämä neuvominen on helppoa silloin, kun oma lehmä ei ole ojassa, niin mäkin luulisin, että oman voinnin kannalta olisi parempi marssia poliisille tekemään rikosilmoitusta. Uskoisin, että se olisi parempi ratkaisu, kuin vuosikausia pelätä, mitä tapahtuu.

Tottakai. Mutta kun homma menee niin hämärillä rajoilla, johon liittyy mm. täysin blankkojen papereiden allekirjoitteluun painostamista joskus 18-20 -vuotiaana perusteella "jos sulle vaikka joskus sattuu jotain, meillä pitää olla jotain millä saadaan asiat hoidettua ilman suakin", niin homma menee aika vaikeaksi. Silloin on pakko pyrkiä maksimoimaan oma pohja ja selusta ensin kaikin mahdollisin keinoin, ennenkuin ollaan katselemassa konditorian kakunjakopäiviä.

Eikä se nyt ole mikään pelkällä rationaalisella keinovalikoimalla suoritettava perustaski muutenkaan marssia minnekään miliisin pakeille, kun kyseessä on itselle läheisiä ihmisiä. Tai ainakin ihmisiä, joiden on kuvitellut olleen läheisiä itselle. Ja myös sisarien kaltaisia otuksia jotka ovat syyttömiä tilanteeseen, mutta joiden elämän moinen toimi saattaisi myös mullistaa, ja pahimmassa tapauksessa viedä aika paljon tärkeitä juttuja siitä pois. En siis ole poliisille marssimassa enkä ketään tappamassa. Marssikoon poliisi halutessaan mun luo kun sen aika tulee. Mä ilmoitan kyllä kun olen siihen valmis.

Ymmärrän nuo perhesuhdevaikeudet rikosilmoituksen teossa. Mutta jos ihan lakiteknisesti ajattelee niitä 18-20 vuotiaana kirjoitettuja papereita, niin kait ne on joka tapauksessa helposti vanhentuneita? Ellet nyt ihan Kyllikki Saaren murhaa niissä tunnusta. Törkeä petoskin kuitenkin vanhenee 10:ssä vuodessa.

Ei se ole aina ihan noin yksinkertaista.

Tietävätkö nämä sisarien kaltaiset otukset sun tilanteestasi? Mietin vain, että jos mä tietäisin veljieni olevan vastaavassa tilanteessa, niin aivan varmasti haluaisin veljeni pois siitä. Vaikka se kuinka vaatisikin muutoksia omaan elämääni.

Kottarainen kirjoitti:Onko sulla juristin mielipide tähän sinun juttuusi? Se nyt ainakin itsellä olisi ensimmäinen toimenpide kuvaamassasi tilanteessa.

Varatuomarin oikeusavun puolelta on. Sen mukaan happi on aika heikko, eikä mulla ole suoraan poliisille marssimalla oikein muuta kuin hävittävää.

saira kirjoitti:Tietävätkö nämä sisarien kaltaiset otukset sun tilanteestasi? Mietin vain, että jos mä tietäisin veljieni olevan vastaavassa tilanteessa, niin aivan varmasti haluaisin veljeni pois siitä. Vaikka se kuinka vaatisikin muutoksia omaan elämääni.

Sisaren kaltaiselle otukselle on viime vuonna järjestetty noin 300k€ arvoinen omakotitontti ja tehdasuusi henkilöauto samojen ihmisten puolesta. Koira ruokkivaa kättä jne. Ja kun siihen vielä päälle lyödään se ehdottomuuden, syyllistämisen ja manipuloinnin ilmapiiri mikä vanhempien vahvinta feattia on, niin helvetin hankala siinä on alkaa ottamaan sellasia puolia, mikä tuntuisi oikealta. Vaikeetahan sillä on varmasti käsitellä tätä koko settiä, se on ihan varma, ja pelkään enemmän sen, kuin oman mielenterveyteni puolesta.