Kitinä

Bob Dylan: Modern times
Kriitikot kehuivat kovasti, en kuitenkaan noteeraa kovin korkealla.

Bruce Springsteen: The wild, the innocent and the E-street shuffle
Rönsyilevää katuromantiikkaa, aika hyvä.

Gary Moore: Have some Moore the best of
Mainstreamia, kasvotonta tavallisuutta. Ei ole säilyttämisen väärtti.

Eppu Normaali: Kahdeksas ihme
Mutta mikä on maailman kahdeksas ihme? Pantsen tupakkalakko?

Homeboy65 kirjoitti: 11.10.2024 9:51 Eppu Normaali: Kahdeksas ihme
Mutta mikä on maailman kahdeksas ihme? Pantsen tupakkalakko?

No se levy, daah!

No pistetään vielä toinen. Tuubi osaa suositella tänään.

J.J. Cale: Travel-log
Minulla on monta Jee Jee Calen albumia. Yksikään ei ole huono.

Jimi Hendrix: Axis: bold as love

Dr. Feelgood: Singles

Homeboy
Ihmisyyden puolesta Babylonia vastaan

HaaloWEEN lähestyy oletko valmis?

Rolling Stones: Undercover
Suosittelen.

Eilen lueskelin ragtimesta ja laitoin salilla sitten tämän soimaan



Teki farmarikävelyssä komediallisen fiiliksen

Laitoin seuraavaksi tämän, meni huomattavasti reippaammin. Jännä rumpusaundi.

Yritän edelleen sivistää itsenäni.

Nyt



Tämän ymmärrän. Tosin biisin puolivälistä alkava rumpuosuus vaatii kyllä pureskelemista

Olen oppinut uuden sanan

https://en.wikipedia.org/wiki/Jazz_standard

James Potkukelkka kirjoitti: 29.10.2024 10:05 Tämän ymmärrän. Tosin biisin puolivälistä alkava rumpuosuus vaatii kyllä pureskelemista

Take five on klassikko ihan syystä. Hieno biisi. Rumpusoolot tuntuu jakavan mielipiteitä. Ei pelkästään tässä kappaleessa vaan noin yleisemminkin. Jotkut, kuten minä, tykkää ja toisille ne on tuskaa.

Nyt kun standardeista tuli puhe niin Chet Bakerin versio Autumn in New York kappaleesta.

Jannut teki taas kunnon menobiisin.

Bob Dylan: Subterranean homesick blues

"Don't follow leaders, follow parking meters...! - BD

Tämähän on mun all time suosikki.

Jostain syystä nyt vasta kuuntelin Bob Dylanin alkuperäisen



Coveri on selkästi parempi. Tämä on vain tällainen rallatus.

James Potkukelkka kirjoitti: 04.11.2024 10:23 Jostain syystä nyt vasta kuuntelin Bob Dylanin alkuperäisen

Coveri on selkästi parempi. Tämä on vain tällainen rallatus.

Dylan kirjoittaa loistavia kappaleita jotka taipuu monenlaisiin sovituksiin, mutta artistina hän ei ole kummoinen.

Rockabillyn merkeissä.

Olen kuunnellut spotifyn jazz standardi -listaa.



Olen niin juntti, että en pidä noista improvisaatio/soolo -osuuksista, vaikka varmaan ne juuri ovat se homman idea?

Esim. tässä

James Potkukelkka kirjoitti: 04.11.2024 10:23

Tämähän on mun all time suosikki.

Jostain syystä nyt vasta kuuntelin Bob Dylanin alkuperäisen



Coveri on selkästi parempi. Tämä on vain tällainen rallatus.

Neil Young esitti tuosta mahtavan version encorena Helsingin jäähallissa 30.6. 1993.

Olisi ollut hienoa olla paikalla

James Potkukelkka kirjoitti: 05.11.2024 9:05 Olen kuunnellut spotifyn jazz standardi -listaa.
Olen niin juntti, että en pidä noista improvisaatio/soolo -osuuksista, vaikka varmaan ne juuri ovat se homman idea?

Jazzin kuuntelijana luonnehdin neljällä sanalla, että jazz standardit ovat paskaa. Bebop-tyyli Charlie Parkereineen pilasi jazzin vuosikymmeniksi, vaikka siis yleinen mielipide on, että Charlie Parker on suurin jazzin suurmiehistä. Aivan turha äijä.

Nostan postaamastasi soittolistasta yhden esimerkin: La Vie en Rose - Louis Armstrong. Voi tuon ööh, romanttisemminkin tulkita:



Lopuksi voidaan mainita, että mikrofoni-teknologia oli aivan kuraa muinaisina vuosikymmeninä joten senkin takia suurin osa tämän soittolistan biiseistä on mökämusiikkia.