No vaikka tunnenkin nyt vetoa pelata edes jollain tasolla vitsi, vitsi -kortin, niin pidättäydyn, ja koetan olla vakava. Ensinnäkin, kyllä kai perverssi itsetuntemuskäsite on nimenomaan se EWSEn sisäänpäinkääntyneisyys; ehdottamasi itsetuntemus =df itsensä asemoimista maailmaan on minusta pikemminkin aika hyvä kuin perverssi. Myös tuo korollaarinomainen kanta, että tunteakseen itsensä (tai minkä tahansa yksilön) todella läpikotaisin täytyisi tuntea kaikki muutkin kuulostaa myös sellaiselta, minkä vaikkapa Leibniz olisi hyväksynyt ilomielin (ei sillä, että tämä joku epäperverssiyden todiste olisi...).prosessi kirjoitti:Hmmm... Jotta tuossa sanomassasi olisi jotain järkeä, pitäisi olettaa, että urpiaisen määritelmä itsetuntemukselle on hivenen perverssi: tunteakseen itsensä täytyy tuntea kaikki muut ja sitä kautta asemoida itsensä maailmankaikkeuteen.urpiainen kirjoitti:Ymmärrän. Mä taas olen pikkuisen ylpeä omasta tuloslistastani, joka osoittaa, miten hyvin tunnen itseni - toisin kuin te omista listoistanne yllättyneet väärän tietoisuuden uhrit.Vagabondo kirjoitti:Mä en ensimmäisellä kerralla kehdannut julkistaa mun listaa
Luonnollisempi selitys ihmisten yllättyneisyydelle kun kai kuitenkin on se, että he ovat olettaneet suosikkiehdokkailleen sellaisia ominaisuuksia/mielipiteitä, joita nämä ehdokkaat itse eivät itsessään tunnista. Se, että sinä olet tarkemmin perehtynyt ehdokkaiden mielipiteisiin julkisuuskuvien takana ei vielä kerro paljoakaan itsetuntemuksestasi.
Tätä kautta päästään väitteeseesi siitä, että nämä listastaan yllättyneet "ovat olettaneet suosikkiehdokkailleen sellaisia ominaisuuksia/mielipiteitä, joita nämä ehdokkaat eivät itsessään tunnista" kääntyy helposti myös mukailemaan sitä ihan tavallista tutkimustulosta, että asiakyselyissä pohjoismaalaiset äänestäjät tuppaavat kannattamaan kovin perinteistä pohjoismaista hyvinvaltiopolitiikkaa, mutta äänestyspäätöksensä ei aina perustu näille asiakysymyksille, vaan toiveikkaalle halulle liittyä äänestystekonsa kautta svengaavampaan viiteryhmään. Kyseessä ei siis ole varsinaisesti väärä käsitys suosikkiehdokkaiden mielipiteistä, vaan skitsofreeninen (sanan varsinaisessa merkityksessä eli siinä, että eri psyyken osa-alueet eivät yhdisty toisiinsa normaalisti, eikä monipersoonallisuushäiriön mielessä) tilanne, jossa poliittisen tahdon institutionaalinen ilmaus, äänestys, ei perustu poliittisille tarkasteluille ja mieliipiteille, kuten saattaisi kuvitella, vaan muodostuu näistä mielipiteistä ja tarkasteluista riippumattomaksi tavoiteltua identiteettiä esittäväksi performanssiksi. Asioihin vaikuttamisesta tuleekin tavoitellun minäkuvan rakentamista. On kai vähän makuasia, näkeekö tässä itsetuntemusongelman vai ei.