Homieen verrattuna minulla vielä on akuutti trauma, miten rakas äitini ihan lopuksi kuuli minulta vain epäystävällsiä sanoja. En tajunnut, että nyt on tosihätä, huomenna lähdetään... tai tajusin että onhan sillä hätä mutta ainahan se valittaa ja sitten huomenna mennään eikä yöllä. Siinä on sen tason syyllisyydentunto, että en siitä selviä, vaikka Jumala itse antaisi anteeksi. Äidille pitäisi voida vielä puhua.
Ja nämä käytännön ongelmat. Isän kuollessa ei ollut ongelmaa Varkauden kämpän kanssa, koska oli äitini nimellä. Minulle sekin eteen ja tässä tilassa mahdottomalla aikataululla siirtää kaikki Orimattilaan tai kaatopaikalle. Jote omiin nimiin tämä kämppä toistaiseksi, hädässäni, kiireessäni ja heikkoudessani maksaen liian vitusti ihmisasunnoksi naamioinnista, máksaen niille vieraille muuten hyvinä he mutta piittaamattomina tärkeimmissä asioissa.
Minä olen ihan lopussa sekä henkisesti että fyysisesti. Tehtävää toli riittää vielä ja joka asiassa liikaa esteitä.´enkä ole teitä kaikilla rasittanut. Ja ihan yksin, ei ketään vieressä edes henkisenä tukena, kanssakärsijänä saati neuvojana. Tyhjä maailma kun sen osittain jakavat ovat kuolleet.. Ei ketään tuttua rakasta enää. Ei mitään kuin vierautta koko maailma. Minä ihan loppu. No rhyme, no reason.So Hard kirjoitti: 19.05.2018 13:24 40 vuotta vanha talo niin kaikki alkaa olla käyttöikänsä päässä. Eiköhän ne putket kohta hajoile muualtakin ja siinä ei ole mitään yliluonnollista mysteriaa. Ihan niinkuin siinäkään että kakkakaivo täyttyy tai tukkeutuu helpommin kun on useampi käyttäjä.
Isälleni joskus tuota eksistentiaalista kipuani että ei ole ketään muuta kuin minä joka maailman näin kokee, ja miet saan elää ja eikö mun pitäisi aina väistää... isäni siihen että "sinähän olet ihan NAHATON". Joka ei selvennä ongelmaani olenkaan. Onko muilla onni olla jossain kulttuurissa, joka on suurinpiirtein samassa maailmassa? No isälläni ei ainakaan, kaverisuhteensakin olivat ihan pinnallisia. Ei yhtään oikeaa ystävää. Jolloin täytyisi olla valtavan VAHVA, kuin Jumala tms itse. Tai sitten ei huomata koko dilemmaa.
Joo, mulla on vikaa päässä. En tiedä miten varhain aloin ajaa ojaan. Ja miten.
Sori hei, mulle on vaan terapeuttista lärpättä surkeuttani

En ole ajatellut sitä vanhana talona. Kuten en C-kasetteja enkä VHS-kasetteja. Kun muistan miten sitä rakennettiin sen ajan speksien mukaan. Eikä 70-luvun loppu ollut kivikautta. Samalla paikalla ollut vanha talo oli jo yli satavuotias. Olisin halunnut, että enoni pitää sen, mutta olihan se korjauskelvoton.So Hard kirjoitti: 19.05.2018 13:24 40 vuotta vanha talo niin kaikki alkaa olla käyttöikänsä päässä. Eiköhän ne putket kohta hajoile muualtakin ja siinä ei ole mitään yliluonnollista mysteriaa. Ihan niinkuin siinäkään että kakkakaivo täyttyy tai tukkeutuu helpommin kun on useampi käyttäjä.
Vedenpaineesta, että kyllähän tuo uusi omakotitalo on sen kestänyt. Toisin kuin yksi kylänukko, jonka varmaan satavuotiaasta talosta vesiosuuskunnan paine suorastaan räjäytti kaiken.
Ja joo, minulle uutena asiana vanhojahan ne muinkin asiat on. Hyvä luonnontoeteellinen selitys- Silti. liikaa yhteensattumia että kaikki hajoaa muutamassa vuodessa ja vielä eritoten äitini kuoltua kaikki sortuu. Se AJOITUS. Minä olen Helvetissä.