Kitinä

NuoriD kirjoitti:

Niba kirjoitti:Toisaalta lääkäreitten arviot ja hoitopäätökset voivat mennä metsään ihan täyspäisenäkin ollessaan. sori vaan.

Niin. Onko maailmassa jokin ammattiryhmä, joka ei tee virheitä?

Italian pääministerit.

NuoriD kirjoitti:

Niba kirjoitti: Yksi hullu nainen minusta valitettavasti muotoili tällaisen, joskus nyrkillä. Valitettavasti olen ollut sillä lailla mukava ihminen etten aina ole ajatellut riittävästi omaa etuani. Vaikka hän on jo aika paljon parantunut lääkityksen ja terapian avulla niin.. Sen takia olen vieläkin hiukan vittuuntunut naisiin, eikä pari naista hänen jälkeensä ole mitenkään riittänyt vielä korjaamaan käsityksiä, joten syy ei ole teidän, ainoastaan seuraukset.

En oikein ymmärrä, miten naiskokemuksesi liittyy keskustelun aiheeseen.

No tietysti siten, että koska sillä akalla viirasi päässä ja se käytti lääkkeitä, niin lääkkeitä ei kannata käyttää koska nehän on perkeleestä ja saa nyrkinkin viuhumaan. Lisäksi koska naisethan niitä lääkkeitä käyttää niin ei niitä kannata käyttää ja koska naiset käyttää ja on sen takia väkivaltasia niin kaikki on naisten syytä. Eevakin varmaan käytti lääkkeitä kun omenan söi.

Itehän en tätä selitysta tajua mutta moonki lookinen.

NuoriD kirjoitti:

bliss kirjoitti:

NuoriD kirjoitti: Itse uskon, että itselääkinnässä hoito saattaa olla huonompaa, kuin toisen lääkitsemänä, koska itseään kohtaan on vaikea olla objektiivinen. Toisaalta tästähän kärsii vain lääkäri itse.

Mahdollisesti myös nuppivikaisen itselääkityn lääkärin potilaat?

Tuollainen mahdollisuus on tosiaan olemassa. Riippuu tietysti siitä, millä tavalla itseään lääkitsee.

Niin. Kykeneekö lääkäri itse arvioimaan omaa lääkityksen tarvettaan? Onko viisasta lääkitä itseään vain koska voi tehdä niin?
Paikkaako hammaslääkäri omat hampaansa? Paljonko on paljon? Missä aurinko nukkuu?

annepa kirjoitti:

Niba kirjoitti:

annepa kirjoitti: Kuules, jos päässä menee kemia epätasapainoon, niin miten se pitäis sinun mielestä korjata? Mulla meni, siitä seurasi masennus (tai masennuksesta epätasapaino, miten vaan) ja epätasapaino korjattiin lääkkeillä. Olinko heikko kun en voinut vaikuttaa aivojen kemiaan? Mielestäni olin kyllä vahva koska hain hoitoa. Sen jälkeen olen ollut entistä vahvempi JA EMPAATTISEMPI.

Olen onnellinen puolestasi! On mukavaa että joillekin lääkkeet auttavat ja jotkut pääsevät niistä kokonaan eroonkin.

Niin minäkin. Käsittääkseni niissä lääkkeissä ei kuitenkaan ollut mitään "eroon pääsemistä". Ainakaan en kokenut vieroitusoireita. Btw lääkkeiden lisäksi kävin terapoimassa.

Niba kirjoitti: Yksi hullu nainen minusta valitettavasti muotoili tällaisen, joskus nyrkillä. Valitettavasti olen ollut sillä lailla mukava ihminen etten aina ole ajatellut riittävästi omaa etuani. Vaikka hän on jo aika paljon parantunut lääkityksen ja terapian avulla niin.. Sen takia olen vieläkin hiukan vittuuntunut naisiin, eikä pari naista hänen jälkeensä ole mitenkään riittänyt vielä korjaamaan käsityksiä, joten syy ei ole teidän, ainoastaan seuraukset.

Okei, siis jos yksi nainen on väkivaltainen niin ei kai se koko kesää tee (vai miten se meni). Vaikka ois miten pää sekasin niin toiseen ei tartuta.

Et kuitenkaan vastannut kysymykseeni. Miten kemiallinen epätasapaino korjataan jos ei lääkkeillä? Joo, joo, joillakin korjaantuu itsestään ja joillakin ruokavaliolla ja liikunnalla, mutta entäs ne joille nämä ei-lääkkeitä-metodit ei riitä? Kärsitään lyhyesti ja sitten hirteen tai junan eteen, vai?

Ensin tietysti pitää puuttua syihin jotka johtavat epätasapainoon?
Tietenkin on ns. ihmistyyppejä jotka sortuvat helpommin, tunnollisia perfektionisteja useinkin.. Tuskin koskaan epäluotettavat alisuorittajat sairastuvat masennukseen?
Juna on paras vaihtoehto jos tilanteesta ei ole enää poispääsyä. No ei sentään, aina on olemassa jokin keino. On sitten lääketiedettä tai jotain muuta.
Tuo John, Cincinnatista on kyllä varmasti sopivaa ohjelmaa ykköselle ja sekaisin olevalle mielelle simerkiksi..
Tuosta voimme olettaa kunnollisuuden ja vaatimattomuuden olevan hyvä alku terveelle ihmiselle ja minälle ja mielelle. Tätä yksityiskohtaa ja yleistä seikkaa eivät monet kitinäläiset käsitä tai tekevät aktiivista aivotyötä estämään ajatuksen pääsemisen valvetajunnan tasolle.
Toivon myös äskeisen aiheuttavan liikettä hormosolujen synapseissa?

Lääkäreistä ei saa sanoa mitään pahaa, voi näkyä hoitotuloksessasi. Tiedän monta lääkäriä joilla on krooninen alkoholiongelma, en nyt kirjoita heidän nimiään tähän, koska köyhät lääkärit nostaisivat het' kunnian "tai mikä se nyt oli" syytteen.

Musta tuntuu, että tuon annoksen pienentäminen on vienyt multa yöunet. Kait tässä kohta on menty pari viikkoa pienemmällä annostuksella. Taas viimeyönä tuli nukuttua vain 4h.. ja järjestäen heräilen joskus 4-5-6 maissa. Aikaisemmin iltaisin ei ole tarvinnut kuin laittaa pää tyynyy, niin uni on tullut. Nyt saatan helposti kukkua yhteen yöllä.

Mietin vain, että missä vaiheesssa tämä alkaa näkyä minusta ulospäin.

bliss kirjoitti:
Kykeneekö lääkäri itse arvioimaan omaa lääkityksen tarvettaan?

Suomessa on n 20 000 lääkäriä. Joku pystyy arvioimaan, joku ei pysty.

bliss kirjoitti:
Onko viisasta lääkitä itseään vain koska voi tehdä niin?

Jos arvioi, että lääkityksestä on enemmän hyötyä kuin haittaa, niin varmaankin on. Fiksuinta olisi tietysti hakeutua toisen lääkärin vastaanotolle.

bliss kirjoitti:
Paikkaako hammaslääkäri omat hampaansa?

Luulen, että paikkaisi, jos se olisi mahdollista.

milli kirjoitti:Musta tuntuu, että tuon annoksen pienentäminen on vienyt multa yöunet.

Sun treenijuttuja lukiessa tuli vaan mieleeni, että myös ylikunto aiheuttaa unettomuutta. Vois ehkä tutkailla myös sitä vaihtoehtoa?

Vesper kirjoitti:Sun treenijuttuja lukiessa tuli vaan mieleeni, että myös ylikunto aiheuttaa unettomuutta. Vois ehkä tutkailla myös sitä vaihtoehtoa?

Mitä ihmettä on ylikunto? Googlettamisen arvoinen juttu. Toi unettomuus on vaan alkanut heti pian annoksen pienentämisen jälkeen, mutta enpä sulje mitään vaihtoehtoja pois.

milli kirjoitti: Mitä ihmettä on ylikunto? Googlettamisen arvoinen juttu. Toi unettomuus on vaan alkanut heti pian annoksen pienentämisen jälkeen, mutta enpä sulje mitään vaihtoehtoja pois.

Kehon ylirasitustila.

huima kirjoitti:Kehon ylirasitustila.

Douggi.

Hmm.. tuota lääketeoriaa vaan tukee se, että mielestäni oli samankaltaisia oireita viimeksi annostusta pienentäessä. Mutta joo, ehkä voisi yrittää pitää taas lepopäivän Huomenna olisi varmaan hyvä sauma siihen.

milli kirjoitti:Mutta joo, ehkä voisi yrittää pitää taas lepopäivän

Ei taida ihan yksi auttaa Niitä pitäis olla säännöllisesti...

Vesper kirjoitti:Ei taida ihan yksi auttaa Niitä pitäis olla säännöllisesti...

Juuh, se kerran viikossa..
Silleen vaan tosi harmi, että jos tämä sitä ylikuntoa, koska.. on ihana tavallaan olla näin energinen, tuntuu, että saa vaikka mitä aikaan ja jaksaa mennä ja touhuta.

Olen aikoinaan asunut monta vuotta ihmisen kanssa jolla oli järjestään ylikuntoa. Se on viikko tai kaksi lepoa, sano. Ylikunto ei missään nimessä ole hyvä asia. Lepopäiviä saisi olla muutenkin enemmän kuin yksi viikossa.

Rouva Pupu kirjoitti:Lepopäiviä saisi olla muutenkin enemmän kuin yksi viikossa.

Liikunnassa kannattaa muistaa, että hiljaa hyvä tulee. Keholle pitää antaa aikaa tottua rasitustason nousuun. Tämän voi kiteyttää vaikka niin, että kovempaa reenaamista varten on ensin reenattava.

No mä menen huomenna juttelemaan nuppitohtorin kanssa ja samalla kysyn tuosta, pitäähän tämä asia selvittää.

exPertti kirjoitti:

Niba kirjoitti:Onneksi olen saanut peiteltyä alkoholismiani olutharrastuksen ja makkaraharrastuksen savuverhoon. Nyt sitten tiedätte tarkasti mikä on alkoholismia? Teidän ainakin pitäisi, kun olette nyt asian päättäneet! Mikä alkomaholismin raja virallisesti on? Yli 20 annosta viikossa?
Lääkkeetkään eivät paranna ihmistä ne vain lieventävät oireita näissä asioissa? Voihan se olla että kiinalainen lääketiede voi tulla ja parantaa meidät erilaisista mielenjärkytyksistä tiikerin terskoja ja sammakonkutua syöttämällä?

Tuossa on jonkinlainen testi alkoholiriippuudesta. Karkea, mutta...
http://www.paihdelinkki.fi/testaa/sadd

Kai alkoholismista voi puhua jos usein tuntuu ettei pysty aloitettuaan lopettamaan juomista kunnes juomat ovat loppu tai sitä huomaa työnsä tai muun elämänsä kärsivän juomisesta. Ja tässä ei puhuta firman saunaillan jälkeisestä työaamusta vaan muutenkin. Kai alkoholismiin liitetään tietty pakonomaisuus ja kontrolloimattomuus vaikka tietty määrilläkin ja taajuudella on oma osuutensa.

Se on pakonomaisestri aina tarvis juoda kesällä olutta kun terassille menee? Aina kannattaa alkoholin juominen lopettaa viimeistään silloin kun tuntee humaltuvansa. Arki-iltana kolme tuoppia olutta 0,5l on maksimi, ainakin itselle. En normaalisti nauti alkoholia kuin korkeintaan kaksi kertaa viikossa. Näillä spekseillä mennään. Minulle on samantekevää kuka ajattelee alkoholin käytöstäni mitä sitten ajatteleekin. Asuntoni lähellä on Sahaajankadun alkoholistisuoja, joten varsin hyvin tiedän mihin alkoholismi johtaa. Koettakaa vain vahtia omaa käyttöänne.

En usko että työssäkäyvä ihminen voi helposti liikkua liikaa. Liikunnan ajankohta merkitsee paljon, jos käyt urheilemassa sanotaan yhdeksän jälkeen niin varmasti se vaikuttaa unen laatuun, koska keho ei ole lepotilassa vaan vielä aktiivinen pitkään liikunnan jälkeen.

exPertti kirjoitti:

Niba kirjoitti:Koettakaa vain vahtia omaa käyttöänne.

Ettei se nyt jäisi epäselväksi niin en tiedä yhtä tai toista sinun käyttämisistäsi tai käyttämättä jättämisistäsi. Tartuin vain siihen masennuksen hoitoon alkoholilla.

Sekin oli sitten huono veto, koska alkoholi ei ole ratkaisu mihinkään.

Niba kirjoitti:

exPertti kirjoitti:

Niba kirjoitti:Koettakaa vain vahtia omaa käyttöänne.

Ettei se nyt jäisi epäselväksi niin en tiedä yhtä tai toista sinun käyttämisistäsi tai käyttämättä jättämisistäsi. Tartuin vain siihen masennuksen hoitoon alkoholilla.

Sekin oli sitten huono veto, koska alkoholi ei ole ratkaisu mihinkään.

Pertti kirjoittikin, että monet hoitavat masennustaan alkoholilla. Ei, että masennusta tulisi hoitaa alkoholilla.

NuoriD kirjoitti:

bliss kirjoitti: Paikkaako hammaslääkäri omat hampaansa?

Luulen, että paikkaisi, jos se olisi mahdollista.

Tiedän hammaslääkärin joka on tehnyt itselleen juurihoidon, peilistä katsoen.

Juu ja kyllä, yleensä lääkitsen itse itseni ja suurelta osin perheenikin, osin koirakin mukaan lukien.

Jahas, tuli määräys nostaa annostus takaisin.. katsotaan joutuuko nostamaan vielä lisää, toivottavasti unenlahjat palaavat takaisin.

Välillä ahdistaa kyllä turhan kovasti ja masennustakin pukkaa välillä. Toisaalta hetkittäin olo on lähes normaali.

Seurataan nyt vielä jouluun. Jos ei siihen mennessä helpota, ei auta muu kuin ryhtyä rouskuttamaan Cipralexia uudelleen.

Ehkäpä nämä eivät sittenkään ole vieroitusoireita, vaan todellinen minäni.

^Välillä tekee ihan hyvää kohdata se todellinen minä silmästä silmään, ilman kemiallisia stimulantteja. Eri asia on pitääkö siitä vai ei.

NuoriD kirjoitti:Välillä ahdistaa kyllä turhan kovasti ja masennustakin pukkaa välillä. Toisaalta hetkittäin olo on lähes normaali.

Seurataan nyt vielä jouluun. Jos ei siihen mennessä helpota, ei auta muu kuin ryhtyä rouskuttamaan Cipralexia uudelleen.

Ehkäpä nämä eivät sittenkään ole vieroitusoireita, vaan todellinen minäni.

Millainen olo on 'lähes normaali'? En tiedä oisko muille normaalia, mutta mulla tuskin on ollut tän vajaan 5:n lapsekkaan vuoden aikana yhtään täysin pinkkiä päivää. Oon kyllä tajunnu luonteeni muuttuneen, saan aina jostain kaivettua pienen harmaan pilven haisteltavaksi. Kaiken onnen ja tyytyväisyyden keskelle.

Ihan muuten vaan pohdin.

Cipralexista vielä tuli mieleen kaverin äskettäinen ihmettely enkö vieläkään ole rouhinut mitään mielialalääkkeitä. No en oo uskaltanu enkä oikein kokenut tarpeelliseksi, välillä kyllä houkuttaa ajatus kokeilemisesta. Tähän sanoo moni "eiiii!" mut eiköhän sen itse tiedä sitten kun oikeasti tarvitsee sitäkin apua?

Ihan muuten vaan yhä pohdin.

Mulla on päässä tietyt itselleni asetetut rajat. Kuvittelen tilanteen, joka ois pahin mahdollinen ja josta tiedän murenevani niin pahasti, etten saa enää hoidettua hengittämisen lisäks muita pakollisia toimia. Siihen asti tuntuu jotenkin parhaalta olla ilman mitään (lisä)aineita, ihan vaan, että ois se "vika vaihtoehto" yhä hollilla.

terkuin, G - joka luottaa puhumiseen ja puhumattomuuteen

Fcuk kirjoitti: Millainen olo on 'lähes normaali'? En tiedä oisko muille normaalia, mutta mulla tuskin on ollut tän vajaan 5:n lapsekkaan vuoden aikana yhtään täysin pinkkiä päivää. Oon kyllä tajunnu luonteeni muuttuneen, saan aina jostain kaivettua pienen harmaan pilven haisteltavaksi. Kaiken onnen ja tyytyväisyyden keskelle.

Välillä olo sellainen, että ei ahdista eikä masenna. Valitettavasti ko. tilanne ei kestä montaa tuntia.

Mulla on nyt alkanut tuo uusi nostettu annostus workkiä, ja olen taas huomannut olevani varsin onnellinen. Itsetuhoiset ajatukset ja teot ovat väistyneet.

Tällä viikolla nolla itsetuhoista ajatusta Aika jeesch

Pystyisikin puhumaan nämä asiat halki. Liian syvälle iskostettuja juttuja vaan, pikkuhiljaa päivä päivältä paremmin.