Stevie, ihan tämän oman tekstisi perusteella katsoin, että pidät rajuutta ja poikuutta jotenkin toistensa erottamattomina osina:
Stevie Ray kirjoitti:Pojat vaan tuppaa olemaan rajuudessaan hetkittäin melko ylilyöviä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein ryminöidään.
Jos verrataan rajuutta ominaisuutena vaikkapa siihen mainitsemaasi laulutaitoon, niin miltä seuraava kuulostaisi:
Stevie Ray kirjoitti:Pojat vaan tuppaa olemaan lauluharrastuksessaan hetkittäin melko edistyneitä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein lauletaan.
Huomaatko? Toinen asetelmista esiintyy ihmisten kielenkäytössä varsin usein, toinen ei ollenkaan.
Edit: Kyllä, tytöissäkin on niitä rajumpia yksilöitä samoin kuin pojissa. Mutta tyttöjen kohdalla sitä pidetään jonkinlaisena viallisuutena (raju tyttö nähdään naisellisuuden osalta vajavaisena) - samoin kuin sen puuttuminen nähdään pojissa vikana.
Rouva Pupu kirjoitti:...kuten pelaa pesistä, lenttistä ym.
Mitä hauskaa näissä lajeissa on?
Ja PLIIS: sanokaa, että se stnan telinevoimistelu on jo otettu pois opetusohjelmasta. Näen vieläkin krapulapainajaisisa flashbackejä yläasteen ja lukion liikuntatunnista ja epätoivoisista yrityksistäni tehdä kieppiä tai hypätä urhonhyppyä...
Mä olin pesiksessä ihan älyttömän tumpelo, mutta jostain syystä silti tykkäsin siitä. Ainoa kurja vaihe oli joukkueiden muodostus, jossa mut valittiin aina melkein viimeisenä (ei kuitenkaan ihan viimeisenä, taisivat sääliä mua!).
Mitä vittua? Pesis on täysin kurko laji, tulee kesäisin vieläkin pelattua vaikka en joukkueessa enään pelaakaan. Tosin olen pikkasen puolueellinen koska suvun paine oli lajiin aika kova aikoinaan natiaisena.
EveryWoman kirjoitti:Stevie, ihan tämän oman tekstisi perusteella katsoin, että pidät rajuutta ja poikuutta jotenkin toistensa erottamattomina osina:
Stevie Ray kirjoitti:Pojat vaan tuppaa olemaan rajuudessaan hetkittäin melko ylilyöviä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein ryminöidään.
Ok. Silloin olet käsittänyt minut väärin. En pidä rajuutta ja poikuutta/mieheyttä mitenkään toistensa erottamattomina osina. En itsekään ole mitenkään erityisen raju millään tavalla, ehkä urheillessa joskus sattuu hetkittäisiä ylilyöntejä, mutta koen silti olevani mies.
EveryWoman kirjoitti:Jos verrataan rajuutta ominaisuutena vaikkapa siihen mainitsemaasi laulutaitoon, niin miltä seuraava kuulostaisi:
Stevie Ray kirjoitti:Pojat vaan tuppaa olemaan lauluharrastuksessaan hetkittäin melko edistyneitä jopa omassa keskuudessaan. ... porukassa, etenkin jos mukana on poikia, usein lauletaan.
Huomaatko? Toinen asetelmista esiintyy ihmisten kielenkäytössä varsin usein, toinen ei ollenkaan.
Huomaan. Mutta mitä yrität tällä sanoa? Että vertaukseni oli ontuva?
EveryWoman kirjoitti:Edit: Kyllä, tytöissäkin on niitä rajumpia yksilöitä samoin kuin pojissa. Mutta tyttöjen kohdalla sitä pidetään jonkinlaisena viallisuutena (raju tyttö nähdään naisellisuuden osalta vajavaisena) - samoin kuin sen puuttuminen nähdään pojissa vikana.
Tämä on jo melkein gallupin paikka. Onko liikuntatunnilla rajummin liikkuva poika enemmän poika, kuin vähemmän rajusti liikkuva? Tai vastaavasti; onko rajummin liikuntatunnilla liikkuva tyttö jotenkin viallinen kuin vähemmän rajusti liikkuva tyttö?
Stevie Ray kirjoitti:Tämä on jo melkein gallupin paikka. Onko liikuntatunnilla rajummin liikkuva poika enemmän poika, kuin vähemmän rajusti liikkuva? Tai vastaavasti; onko rajummin liikuntatunnilla liikkuva tyttö jotenkin viallinen kuin vähemmän rajusti liikkuva tyttö?
Nämähän ovat niin paljon pöydällä olleita aiheita, että varmaan kysyttäessä suuri osa ihmisistä vastaa, että ei tietenkään. Sen jälkeen he menevät tarhaikäisten lastensa kanssa hiekkalaatikolle ja toruvat tytärtään tämän rajuista otteista, samalla kun samanikäinen poika mellastaa vieressä ihan samalla tavalla. Käytännön teot merkkaavat valitettavasti lasten elämässä juhlapuheita enemmän.
EveryWoman kirjoitti:Ainoa kurja vaihe oli joukkueiden muodostus, jossa mut valittiin aina melkein viimeisenä (ei kuitenkaan ihan viimeisenä, taisivat sääliä mua!).
Näissä joukkueiden valinnoissa pieni ihminen oppii "arvonsa". Samat jampat valitaan aina ensin ja itse olet aina viimeisten joukossa. Hassua miten tällaiset vieläkin muistaa. Ehkä yksi merkittävä syy siihen, etten halua harrastaa mitään joukkuelajeja vielä aikuisenakaan.
EveryWoman kirjoitti:Sen jälkeen he menevät tarhaikäisten lastensa kanssa hiekkalaatikolle ja toruvat tytärtään tämän rajuista otteista, samalla kun samanikäinen poika mellastaa vieressä ihan samalla tavalla. Käytännön teot merkkaavat valitettavasti lasten elämässä juhlapuheita enemmän.
No minulla ei ole tästä kokemuksia. Kyllä ainakin meidän tarhassa tyttöjä ja poikia kohdellaan samanarvoisesti. Tarhan "rajuin" lapsi omassa ikäryhmässään on muuten tyttö ;) Pikku-ukko ilmoittaa säännöllisesti kotona tykkäävänsä hänestä. Joten ei se meidän ukolla tunnu olevan mikään haittatekijä tykkäämisiin.
EveryWoman kirjoitti:Ainoa kurja vaihe oli joukkueiden muodostus, jossa mut valittiin aina melkein viimeisenä (ei kuitenkaan ihan viimeisenä, taisivat sääliä mua!).
Näissä joukkueiden valinnoissa pieni ihminen oppii "arvonsa". Samat jampat valitaan aina ensin ja itse olet aina viimeisten joukossa. Hassua miten tällaiset vieläkin muistaa. Ehkä yksi merkittävä syy siihen, etten halua harrastaa mitään joukkuelajeja vielä aikuisenakaan.
Hmm, eipä minustakaan varsinaisesti mikään joukkuepelaaja ole tullut, urheilun parissa eikä sen ulkopuolellakaan. Kaiken tekisin itse, jos se vain olisi mahdollista.
daddykillkill kirjoitti:Näissä joukkueiden valinnoissa pieni ihminen oppii "arvonsa". Samat jampat valitaan aina ensin ja itse olet aina viimeisten joukossa. Hassua miten tällaiset vieläkin muistaa. Ehkä yksi merkittävä syy siihen, etten halua harrastaa mitään joukkuelajeja vielä aikuisenakaan.
Noin se menee aikuisenakin, toiset valitaan ensimmäisenä, toisia ei ollenkaan.
Samalla lailla sitä saa oppilaat traumoja milloin mistäkin: olet ruma, olet köyhä, saat paskoja koenumeroita tai olet liian fiksu eli hikari. Toivottakaamme kaikki tervetulleeksi joukkoomme suureen!
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Voi vadelma, että voi lapsen nukuttaminen olla työlästä. Onneksi intternjetistä löytyi tähänkin ratkaisu: kotitekoinen unikaasu:
Follow these instructions:
1. Crush 20 sleeping pills into powder
2. Pour the powder into a plastic bag
3. Eat a big bowl of beans
4. Fart into the plastic bag, and quickly twist to close
5. Shake the plastic bag rapidly
6. Tie a rubber band around the neck of the bag
Ei tuo trauma-asia ollut kirjaimellisesti otettava, vaan sellainen perspektiivipysäytys. Ei mullakaan mitään traumoja ole. Tuota viimeksi valittiin-läppää vaan kuulee usein. Aika harvoin kukaan nillittää esmes siitä, kun luokassa jaetaan koenumeroita, paras saa kokeensa ensin jne, ja sitten itse on aina jälkijoukossa, kun on vaikkapa lukihärö. Tämmöstä...
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Aina jaksaa tosiaan ihmetyttää se, että peruskoulun liikuntatunnit muistetaan sadan vuoden päästäkin ja kerrotaan niiden traumaattisuudesta. Mikä siinä liikunnassa oli niin kamalaa? Onko liikunnassa jokin erikoispiirre, jonka vuoksi siinä viimeiseksi jääminen satuttaa monella kybällä? Harva muistelee koulunumeroitaan, vaikka luulisi nelosten saamisen ottavan kaaliin sekin. Vai eikö niitä tarvitse miettiä, koska aikuinen on aina fiksu, mutta urheilullisesti käsi on aina käsi? Valitettava totuus lienee kuitenkin, että dorka on aina dorka.
Urheilulajeista vielä sen verran, että niitä voi harjoitella ja kehittää osaamistaan. Itse esim. olin kolmannella paska luistelussa, kun en ollut juurikaan luistellut. No se vitutti sen verran, että aloin treenaamaan oikein kunnolla ja kas kummaa, opin luistelemaan erittäin hyvin. Ihmeellistä on elämä tjsp.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ei tuo trauma-asia ollut kirjaimellisesti otettava, vaan sellainen perspektiivipysäytys. Ei mullakaan mitään traumoja ole. Tuota viimeksi valittiin-läppää vaan kuulee usein. Aika harvoin kukaan nillittää esmes siitä, kun luokassa jaetaan koenumeroita, paras saa kokeensa ensin jne, ja sitten itse on aina jälkijoukossa, kun on vaikkapa lukihärö. Tämmöstä...
Mä itse asiassa nillittäisin juuri tuosta käytännöstä, jos olisi tarvetta purkaa tänne todellisia traumojani. Ei ne liikkatuntien valintajärjestykset mitenkään traumaattisia kokemuksia olleet, ovatpahan vain jääneet mieleen ikävinä. Ikävää tässä oli enimmäkseen se, että tiesin muodostuvani taakaksi minut valinneelle joukkueelle, enkä olisi tietenkään halunnut aiheuttaa muille mitään ikävyyksiä. Ei siis mikään "minusta ei pidetä" -meininki. Silläkin saralla käänteiset jutut on traumatisoineet enemmän, semmoiset väkisin seuraani/suosiooni/elämääni tunkemiset, joiden seurauksena olen välillä tahtomattanikin tullut pahoittaneeksi jonkun mielen.
Riemumieli kirjoitti:Itse esim. olin kolmannella paska luistelussa, kun en ollut juurikaan luistellut. No se vitutti sen verran, että aloin treenaamaan oikein kunnolla ja kas kummaa, opin luistelemaan erittäin hyvin. Ihmeellistä on elämä tjsp.
Mä puolestani olin aivan ääripaska ja hidas ekaluokalla käsitöissä (vai onko se silloin jollain toisella nimellä se aine?). Muistan edelleen, kuinka itkua vääntäen nykersin ketjuvirkkausta vielä välitunneillakin, kun muut olivat kauan sitten saaneet omat työnsä valmiiksi. En kuitenkaan muista ainetta mitenkään tietoisesti treenanneeni - jostain syystä tilanne vain oli viidenteen luokkaan mennessä kääntynyt päälaelleen.
Tervetullut uudistus. Räätälöinti vähin lisäresurssein ja kortin hintaan vaikuttamatta on hyvä juttu. Tosiasia on kuitenkin se, että miehet ovat taitavampia kuskeja, mutta kuten sekin todettiin - riskialttiimpia. Ei näin tietenkään aina ole, mutta ainakin oma ja lähipiirin kokemus puoltaa uudistusta. En puhuisi ennakkoluuloista, vaan tosiasioiden huomioonottamisesta.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Tervetullut uudistus. Räätälöinti vähin lisäresurssein ja kortin hintaan vaikuttamatta on hyvä juttu. Tosiasia on kuitenkin se, että miehet ovat taitavampia kuskeja, mutta kuten sekin todettiin - riskialttiimpia. Ei näin tietenkään aina ole, mutta ainakin oma ja lähipiirin kokemus puoltaa uudistusta. En puhuisi ennakkoluuloista, vaan tosiasioiden huomioonottamisesta.
Miehet eivät ole taitavampia kuljettajia, vaan taitavampia auton käsittelijöitä. Kuljettajuuteen kuuluu myös kyky suoriutua matkasta tarpeettomia riskejä välttäen. Autourheilulla ei ole jokapäiväisten ajosuoritusten kanssa paljonkaan tekemistä.
Vaolan linkistä: Opetuksen eriyttäminen taitojen ja oppimistarpeiden mukaisesti on varmasti hyvä homma, ja tasapäistävä sukupuolen mukaan jakaminenkin on 'kaikille sama' -ajattelua parempi vaihtoehto. Vielä parempi kuitenkin olisi, jos opettaja arvioisi jokaisen oppilaan kohdalla opetuksen aikana, kumpaan opetusryhmään juuri hänen kannattaisi osallistua. Omalla kohdallani "naisten ryhmä" olisi tässä tapauksessa ollut se sopivin, mutta varmasti poikkeuksiakin on.
Tervetullut uudistus. Räätälöinti vähin lisäresurssein ja kortin hintaan vaikuttamatta on hyvä juttu. Tosiasia on kuitenkin se, että miehet ovat taitavampia kuskeja, mutta kuten sekin todettiin - riskialttiimpia. Ei näin tietenkään aina ole, mutta ainakin oma ja lähipiirin kokemus puoltaa uudistusta. En puhuisi ennakkoluuloista, vaan tosiasioiden huomioonottamisesta.
Eikä ihan vähän riskialttiimpia: kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa aiheuttaja on yli 80 %:ssa tapauksissa vähemmän viehättävää sukupuolta, ks. VALT Vuosiraportti, kuvio 11. Että ihan tosiasiat huomioiden taas tälläkin kertaa...
nexie kirjoitti:Että ihan tosiasiat huomioiden taas tälläkin kertaa...
Jos tosiasioita huomioidaan, niin naisten onnettomuusriski ajosuoritteeseen verrattuna taitaa olla miehiä suurempi. Näin ainakin olen antanut itseni ymmärtää joistakin raporteista, missä asiaa on tarkasteltu per ajokilometrit vuodessa.
Zeb kirjoitti:^Suurin osa 18-vuotiaista jätkistä varmaan ennemmin kuolisi kuin menisi "naisten ryhmään".
Ehdotuksessani ei olisi miesten ja naisten ryhmiä, vaan esim. ryhmä 1, ryhmä 2, ryhmä 3 jne.; oppilaiden tosiasialliseen, opettajan havaitsemaan ajotapaan perustuvasti jaettuina. Toisaalta ne jätkät, joille tuottaisi vaikeuksia osallistua naisvaltaiseen ajo-opetukseen lienevät juuri niitä samoja, jotka hyötyisivät eniten nimenomaan siitä "miesten ryhmästä" (eli turvallisuutta korostavasta ajo-opetuksesta). Joten en näe tässä minkäänmoista ongelmaa.
Sama koskee käsittääkseni useimmiten muitakin karsinointeja: ne nähdään ongelmina erityisesti silloin kun ne ovat itselle haitaksi. Jos karsinointi tehdään jokaisen persoonallisuudelle sopivalla tavalla, ongelmien kokeminen poistuu tai ainakin selvästi vähenee.
