irmelianneli kirjoitti:
Keikku on nii <3
Jotakuinkin näillä opein olen yrittänytkin elellä. Urheilua tosiaankin vois kyllä lisätä, vaan nyt kun tuli yhtäkkiä töitä, niin on jäänyt vähän vähemmälle, ei muka jaksa.. Työmatkat onneksi edes kävelen tai pyöräilen, vajaa 10km.
Kirkasvalolamppua olen harkinnut (muutenkin depressioon taipuvaisena ihmisenä) ...ois vaa ylimääräistä valuuttaa. Eiks ne oo aika kalliita? Psyykenlääkkeitä ei millään haluais ruveta syömään, kun on niistä joskus pois päässyt.
Kyllä kai tää jotenkin menee, näin kun yksin elelee. Toista on siskollani, jolla kuitenkin on perhe ja sillä on kyllä pahemmat oireet ku mulla. Se on ihan kamala tunne, kun niille tunteille ja ajatuksille ei mahda mitään eikä niitä saa käännettyä mitenkään offille eikä ajateltua järkevästi ja aikuisesti ja ku ei sitä itkua pysty lopettamaan. Pelottavaa joskus.
No sullahan on hyvä liikunta-annos jo noissa työmatkoissa.
Äh, turha pelätä jotain uuden polven masennuslääkkeitä, jos ne helpottaa elämää. Tietenkin jos ilman selviää, niin kiva.
Nuo kirkasvalolamput ovat sellaista satasen luokkaa. Se on kyllä sellainen investointi, joka kannattaa. Itse en oikein tiedä, miten tulisin enää toimeen. Joulun jälkeenhän niitä saattaisi olla pienellä alennuksella myynnissä tai sitten niitä voisi yrittää katsoa jostain huuto.netistä halvemmalla.
Kyllä sä noille ajatuksillesi jotain voit. Voit suhtautua niihin esim. niin, että ne ovat vain ajatuksia, eivät sen kummempaa tai sitten sanoa itsellesi hiljaa tai ääneen STOP ja ajatella jotain korvaavaa, mukavampaa tilalla.
Mä mietin, että voiskohan sulla olla keskittymishäiriö tai vastaava, kun sä olet joskus aikaisemmin maininnut epäileväsi jotain sen suuntaista. Mullahan on ja se on pahimmillaan juuri ennen kuukautisia. Ärsyttää, laiskottaa, ei tahdo saada mitään aikaan, addiktioherkkyys on huipussaan ja sitä rataa.

Kikkelis kokkelis.