Pitäs lähteä 10v pojan kanssa GeoCatchaan... Kiinnostais kyllä mutta ei millään jaksais. Olo ihan tööt kun hillunut auringossa koko päivän ja huvittais vain kylmä suihku ja makoilu sohvalla mutustaen kiinalaista safkaa joka on tulollaan.
Onks pakko jos ei huvita?
Society failed to tolerate me and I have failed to tolerate society
Onkohan mussa joku vika. Meinasin äsken käydä nauramaan, kun naapurin poju heitti mun poikaa superpallolla nenään -> veret irti. Toinen oli niin hämillään, kun kärsästä irtosi veret. Eka kerta
"To infinity... and beyond!"
"Oh, I'm detecting nuttiness!"
Näitä väijyttiin joskus teini-iässä jätkäporukalla oikein urakalle... mutta onpa aika tehnyt tehtävänsä. Olisin vielä kestänyt paskan kasarimusan, typerän kliseisen "juonen" ja onnettomat näyttelijäsuoritukset... mutta kun se pääasia eli mättökohtaukset suoritettiin vielä paskemmin kuin yhdessäkään "Rocky"-elokuvassa. Seistään kehässä paikallaan ja vedetään vuoronperään saman jalan roundhousea kaverin kylkeen kymmenen kertaa peräkkäin. Joo-o, kyllä oli samppioonit asialla
Olipa kiva kesäinen päivä. Kun käytti aikansa tarkasti, ehti juuri käymään töissä ja kaupassa, syömään, lukemaan kirjaa n. tunnin kunnes alkoi pilkityttämään, käymään salilla ja pesulla ja nyt iltapalan myötä nukkumaan. Huomenna sama uudestaan, fak jeah. Tuli sentään poljettua ohessa hyötyliikunnanomaisesti reilut 24km.
Aloin tänään heittämään miehekkäitä haasteita vastaantulijoille, eli toisin sanoen loppuun asti jatkuvaa öögaa jokaiselle katseenkestävälle nartulle tsekaten, miten siihen reagoivat. Oikeastaan tähän liittyvä uutinen on oma ihmetykseni siitä, miksen tee niin aina. Jatkan uutta hauskaa harrastustani jatkossa, liitän mukaan vielä hymyn jos katseet sattuvat lukittumaan puolta sekuntia pidemmäksi. Täytyy tosin harjoitella ensin peilin edessä, en enää muista mitä lihaksia kiristelemällä moisen saa aikaiseksi.
Päivä on muutenkin ollut suurten tunteiden vuoristorataa. Huomiseksi ei pitänyt olla töitä, ja kun duunista päästyäni tuli kutsua tärpätinjuontikisoihin, hylkäsin ylevät kuntosaliunelmani saman tien ja vilkutin kutsulle vihreätä valoa. Kävin jo ostamassa blandikset yms. tykötarpeet kun maailma yllättäen romahti sikaniskaan: aamuksi töihin. Blandikset naftaliiniin, tärpätöijille punaista hätävilkkua ja ylevät kuntosalihaaveet naftaliinista pois. Elämä on ihmisen pahinta aikaa.