Pulkannaru kirjoitti:Kottarainen kirjoitti:Sanotaan mieluummin elämänfilosofinen mielipide. Gattiksella taisi olla jotain asiapohjaakin taustalla.
Eli pidätte siitä, että lintuja+pikkunisäkkäitä (poislukien pienpedot) on vuosikausia erittäin huomattavasti nykyistä vähemmän? Mahdollisesti jonkin ajan kuluttua kummankin määrät nousevat hieman (mutuni) mutta lähes kaikkien lintujen ja piennäsäkkäiden määrät jäävät nykyistä tasoa pienemmäksi?
Eli näkisin sinun (ja Gat:n kunhan ei aiheudu vahinkoa omaisuudelleen) haluavan luonnontilan aikaan, jossa ei ollut vielä metsästäviä ihmisiä? Eli tilaan, jota ei ole ollut olemassakaan tällä eläinlajistolla. Olenkohan väärässä?
Kaikenlaisia kettutyttöjä sitä
Löytyneekö jostain tilastoa, mikä on ihmisen osuus syötävien riistaeläinten kannan harvennuksessa ja mikä on ns luonnollisen hävikin osuus? Jälkimmäinen kun sisältää ne, jotka joutuvat petoeläinten kitaan, minne ne toki kuuluvatkin.
Kysymykseesi, että kyllä minusta olisi ihan omien arvostusteni takia parhainta, jos eläinkannat jätettäisiin ihan silleen, ilman ihmisen kontrollia. Kyllä se balanssi (tai siis sen luontaiset heilahtelut) toimii ilman ihmistäkin, kun on vuosimiljoonia toiminut. Tuo on nykyään toki utopiaa, paitsi tosi laajoilla suojelualueilla. Sitten toiseksi parhaitta olisi se vanha tilanne, jossa ihminen oli vain yksi metsästävä suurpeto, joka ei pystynyt kontrolloimaan kaikkea. Tuokaan ei ole enää realistista.
Suomessa metsästys oli näihin aikoihin asti ja jossain vieläkin samaa kuin luonnonkansojen harjoittama metsästys: hankittiin välttämätöntä lisäravintoa suuruspyssyllä. Nykyään ei enää niin ole. Metsästys on ylimääräinen harrastus ja viihdetoimintaa. Vaikka sen hyväksynkin ja itsekin olen mehdännyt. Elikkä siis alkaa ollut mennyt aika, jolloin oli paljon perusteita tappaa petoeläimiä pois ihmisen ravinnosta kilpailemasta. Ihmisen harjoittama metsästys se nykyään on ylimääräistä.
Kotoperäisten lajien suosiminen on minusta kovin kulttuurinen keksintö, tai kaikki on kulttuurista. Samalla tapaa voitaisiin sanoa, että ihminenhän se vieraslaji täällä on. Tai sitten että kaikki kuuluu luontoon, miten päin vaan. Jos maillani olisi parempi vesistö kuin yksi haiseva puro, ja sinne teksi majava puustoa hukuttavan puun...kai ensisijaisesti purkaisin patoa. Se tuskin kyllä onnistuisi, kuulemma ne lattahäntäiset pirut korjaavat nopeammin kuin mies ehtii purkaa. Mutta vittuako välittäisin, onko se euroopan-vai kanadanmajava? Sama majavan ekologinen lokero.
Suomen minkkikanta ei kuulemani mukaan suinkaan ole kettutyttöjen ja -poikien parin tempauksen ansiota, ei ne niin tehokkaita olleet. Vaan ne ovat turkistarhoilta karanneita. Samoin kuin supikoiratkin lähinnä venäläisiltä tarhoilta. En välitä, vaikka minkki on korvannut vesikon. Sitä en kyllä tiedä, onko minkki todella noin ylitappaja kuin kuvaatte. Voi olla, mutta eiköhän siihenkin korjausta tule luonnostaan jos ylituhoavat omaa ravintoansa. Mut just minkkeihin en ota jyrkkää kantaa suuntaan enkä toiseen.
Varista nyt kaikkein viimeiseksi ampuisin. Eläinmaailman älykköjä. Tympäsee kun naapurin akka kehui, miten räkättirastaat katosivat kun pojat saivat ilmakiväärit.
(Niin ja en kitke voikukkia. Kaunis kasvi, kesän merkki. Ja niiden kahden kalliolänttini johon homona kasveja istutin, on tarkoitus näyttää feikisti luomulta, vaikka siellä on ulkomaisia maksaruohoja ja alppikasveja.)
Suomessa on ollut vanhastaan itsestäänselvänä pidetty petoviha. Tämä johti siihen, että vanhempieni nuoruudessa ei ollut paljoa yhtään susia ja karhuja ja petolinnutkin melkein tapettiin sukupuuttoon. Että niin sen "tarpeellisen säätelyn" muoti muuttuu. Samaa alkukantaista petovihaa tapaa vieläkin kansan syvissä riveissä, varsinkin pohjoisen junttikansalla. Siinäkin on jotain yhtä vahvasti tunteenomaista tai tunteenomaisempaakin kuin luonnonsuojelijoilla. Suojellaan "viattomia" suloisia kasvissyöjiä ja tapetaan "pahat" pedot pois. Kuin satukirjasta jumalauta.
Itselläni myönnetään tunteenomaisesti se menee toisinpäin. Molempia ei voi varjella, joten symppaan enemmän petoeläimiä. Jos nyt eivät suorastaan kimppuun käy. Mutta jos karhu raatelisi minua tai susi tappaisi koirani, en silloinkaan usko hysteerisenä alkavani vaatimaan petojen hävitystä. Vaan toteaisin, että tätähän se on.
Yksityisanarkistina ja yleisvastuusta piittamattomana kusipäänä se näkyi minulla joskus illegaalinakin. Saksanseisojahan siis ei tietenkään tapa itse lintuja, muita kuin haavakoita. Mutta meidän kk. uroksella oli harrastus pyydystää jäniksiä (kaupungin ulkoilualueilla, se illegaali puoli
) Yhden piisaminkin nappasi. Tappoi kaikki siististi selästä ravistaen. Minulla ei tullut synnintuntoa viattomista pupujusseista, vaan samaistuin kun sain nähdä perheen petoeläimen in action ja toteuttamassa itseään paremmin kuin puudelit koirapuistossa.
Mutta mitään sadismia tuossa ei ollut minulla. Toisin kun yksi tyyppi kehui omasta saksanseisojastaan: "Se roikotti mäyrää munista, rahrahhahaha. Siinä pallit repeili, hahahaha!". Kyllä vitutti, vaikken sanonut mitään. Jotenkin joillakin metsästäjillä on sittenkin vaikuttimena sadismi ja se tappamisen nautinto. Ja riistanhoito, ulkoilu ym. ovat sitten sievisteleviä selityksiä.