urpiainen kirjoitti:Minä taas pidän koko tilannetta tragediana, jossa omasta osuudestaan ei voi olla kovin ylpeä. Ja mitä kysmyksiisi tulee, niin minä pystyn tuntemaan jopa jonkinlaista metapahaoloa siitä, etten kärsi enempää afrikkalaisten takia. En lähetä kovinkaan paljoa rahaa Afrikkaan, mutta en myöskään teeskentele, että käyttäytymiseni ei olisi eettisesti aika hankalaa. Olen varma, että toisenlaisilla kulutuspäätöksillä olisin voinut pelastaa paljonkin ihmishenkiä ja vähentää rutkasti inhimillistä kärsimystä. On mulla pikkaisen paha olla itseni kanssa näistä syistä, ja vielää lisää siitä syystä, ettei asia oikeasti kuitenkaan vaivaa minua enempää.
Hmm, luulen tajuavani mitä tarkoitat. Koen joskus itse vastaavaa pahaa oloa eri moraalisiin päätöksiin liittyen. En vain kykene tuntemaan yhtään pahaa oloa juuri tähän asiaan liittyen. Ja niistä toisistakin asioista päätän että teen parhaani ajan ja rahan sallimissa rajoissa ja sen on vain riitettävä. Tyytyväisyys elämään on mulle kuitenkin tärkeä juttu. Maailmassa on ihan älytön määrä pahuutta ja paskaa, jos niitä kaikkia pitää murehtia niin sitähän musertuu sirpaleiksi sen moraalisen vastuun alle.
Edit: Näistä vielä
En adoptoi, vien sosiaaliviranomaisten huostaan.
Mä jätän kehitysavun "sosiaaliviranomaisten" huostaan.
Mutta totta kai arvioimme normatiivisesti koko ajan sekä omia että toisten toimia, ja en pidä lähestymistavasta, joka tekee sen vääristelemällä todellisuutta eli huonosti.
En älynny kursivoitua osiota.
Arvioidaan jonkin verran joo. Mutta ainakin minä olen omasta mielestäni hyvä ajatusmallissa monta tietä roomaan. Koen usein toisten valinnoista ai sen voi tehdä noinkin? oivalluksia sen sijaan että katsoisin että henkilön pitäisi toimia samalla tavalla kuin minä. Katsos kun eri asiat on eri ihmisille tärkeitä.