Kitinä

Tota samaa, flamingoja!!

Siinä on myös pieniä konekiväärejä.

saira kirjoitti:Niinno, mä vedän taas tän "näin meillä lapsuudessa"-kortin...

Niin minäkin. Itse olen nähnyt molemmat puolet, juoppouden sekä absolutismin. Mutsi oli absolutisti ensimmäiset 40+ vuotta elämästään, isäpuoli (-puolet) taas enemmän tai vähemmän juoppoja. Näiden kokemusten perusteella sanon samaa kuin Saira. Alkoholi tuo itsellenikin pääasiassa mieleen muistoja hilpeistä ihmisistä. Vasta teini-iän kynnyksellä (ikä 12+) olen saanut todella huonoja kokemuksia alkoholia nauttineista ihmisistä.

En siis nää mitään pahaa muutamassa lasillisessa/oluessa, mutta känniä lasten ollessa lähistöllä en hyväksy. Enkä jokailtaista tissuttelua. Ihmiset nyt vaan ovat alkoholin kestoltaan erilaisia ja kestävät erilaisia määriä. Aina ei pidä mennä arvostelemaan kevyin perustein. Mielestäni "vaarallisempaa" on kotona, neljän seinän sisällä ryypiskely kuin muutaman oluen baarissa ottaminen harvoin, jonka jälkeen palaa kotiin.

En mä tajua, miksi vanhemman pitäis pitää lapsen nähden absolutismi linjaa. Miksi normaalia, sosiaalista alkoholin käyttöä pitäisi jotenkin salata/hävetä.

Kuten jokainen jo sanoikin, känni ei ole hyväksi.

Mutta jos siis ajatellaan, että kohtuullinen, sosiaalinen alkoholinkäyttö on yhteiskunnassa OK, niin miksi sitä pitäisi salata.

Lapsuuden muistot ovat aika hatara käsite.
Kaikista vaikeimmat asiat unohdetaan, mutta kyllä niitä oireillaan,
kaikki mitkä aikuisena on muiden mahdottomuutta, on yleensä sen oman kasvuympäristön koettua ristiriitaisuutta.
Ja totta kai sitä omaa lapsuutta romatisoidaan, kuten mitä tahansa menneisyyttä ja
omille myöhemmille teoilleen selitykset keksitään,
vaikka pitäisi syyt löytää.

Elppis kirjoitti:Ajatelkaa asiaa siltä kannalta, että lapsi vaikka kaatuu juostessaan ja nenä murtuu; soita siinä sitten ambulanssi tai vie lapsi päivystykseen, kun olet "muutaman" ottanut. Viranomaiset ovat aika nopeasti kimpussa.

Ajattelin. Eivät muuten ole. En ymmärrä miten muutama olut estäisi soittamasta ambulanssia. Jos 0,5 promillea kun ei voi ajaa päivystykseen olisi hyvän vanhemmuuden raja, niin onko autottomat vanhemmat sitten automatic paskoja?

Toki pisteet siitä jos on itsekuria pysyä nollalinjalla, mutta sen jakelu muille ohjeena kuulostaa kyllä holhoukselta.

^^Öh, perustuu mihin? Joidenkin kohdalla aika toki kultaa muistot, joidenkin kohdalla taas aika mustaa ja siinä menneessä ryvetään vuodesta toiseen kuin sika lätissään.

Itse vartuin alkoholistiperheessä (molemmat holisteja as long as I can remember) enkä sellaista kenellekään toivo. En silti tajua tuota absolutismihysteriaa. Ihan kuin lapsi olisi jokin posliiniesine, joka ei kestä yhtään mitään saati ei tajua ikinä mistään mitään.

Monilla ystävilläni on lapsia ja saunaoluita ja muutama on otettu lasten ollessa paikalla. Lapset lähinnä kyselevät "mitä toi on" ja sen jälkeen jatkavat leikkejään. Ja taas huomautan, että känni on eri asia kuin muutama. Kun siis oikeasti kyseessä on muutama eikä "muutama".

Mutta ehkä tää on tätä samaa trendiä kuin että "lööpit pois standeista"!!!!! Hohhoijaa.

Sipsukka kirjoitti:Lapsuuden muistot ovat aika hatara käsite.
Kaikista vaikeimmat asiat unohdetaan, mutta kyllä niitä oireillaan,
kaikki mitkä aikuisena on muiden mahdottomuutta, on yleensä sen oman kasvuympäristön koettua ristiriitaisuutta.
Ja totta kai sitä omaa lapsuutta romatisoidaan, kuten mitä tahansa menneisyyttä ja
omille myöhemmille teoilleen selitykset keksitään,
vaikka pitäisi syyt löytää.

Tämä ehkä pätee joihinkin, mutta ei mun lapsuuteeni. Voin sanoa, että mulla on ollut erittäin tasapainoinen ja onnellinen lapsuus. Ja vanhempieni alkoholin käyttö ei sitä ole pilannut. Päinvastoin, juuri asiasta äitini kanssa keskustelin, ja KIITIN heitä siitä, että ovat omalla esimerkillään antaneet minulle ja veljilleni mielestäni erittäin terveen roolimallin alkoholinkin suhteen.

saira kirjoitti: Tämä ehkä pätee joihinkin, mutta ei mun lapsuuteeni. Voin sanoa, että mulla on ollut erittäin tasapainoinen ja onnellinen lapsuus.

Ei kuitenkaan ollut - kuhan kuvittelet ja kultaat muistojas! Kyllä muut tietää paremmin!!! Joku ristiriita ja ongelma sulla on pakko olla lapsuutees takia. kun kehtasivat ottaa alkoholia!

Niin. Minä join 3 olutta Nuutin kantabaarissa (jossa n. 18v sitten tavattiin) ihan lastenhoitajan luvan kanssa. Kavereitten kanssa muistelemassa Nuutia. Taksilla menin koska isäni ei jaksanut hakea poikaa ja lupasi maksaa taksin. Klo oli 20 illalla.

Viranomainenhan on tervetullut ystävä ja perheen pelastaja, jos tilanne on niin paha.

Siitäkin olen eri mieltä, että muka parempi juoda baarissa kuin kotona. Baarissa juomaa riittää, mutta kotoa se loppuu. Ja humalainen vanhempi on häpeä lapselle eli parempi vaan pysyä häkissä ja varoa mekastelua kotona jottei naapureiden edessäkään tarvitse hävetä.
Lapselle on suurempi pelko se, missä se vanhempi hortoilee kun nähdä se tallessa kotona.

^^^Damned, täytyy alkaa opetteleen itselleen ja muille valehtelua hieman paremmin...

Sipsukka kirjoitti:Viranomainenhan on tervetullut ystävä ja perheen pelastaja, jos tilanne on niin paha.

Siitäkin olen eri mieltä, että muka parempi juoda baarissa kuin kotona. Baarissa juomaa riittää, mutta kotoa se loppuu. Ja humalainen vanhempi on häpeä lapselle eli parempi vaan pysyä häkissä ja varoa mekastelua kotona jottei naapureiden edessäkään tarvitse hävetä.
Lapselle on suurempi pelko se, missä se vanhempi hortoilee kun nähdä se tallessa kotona.

Ai loppuu vai? Onko tästäkin tutkimus? Ei meiltä vaan loppunut. Ja oikeasti oli vähän niin kuin vapaapäivä meille lapsille, kun vanhemmat lähti vaihteeksi ryyppämään ja mekastamaan muualle. Ja kun baari menee kinni, voikin tulla kotiin jatkoille. Ainakin viinaa piisaa, kun joi ekana baarin tyhjäksi.

Eli aika tapaus- ja perhekohtaisia juttuja, joita ei ehkä kannattaisi lähteä yleistämään.

^^^En mä totakaan ymmärrä, ettei muka vois baariin lähteä lapsellinen ihminen. Kyl mä olen menny, ja taatusti menenkin, siellä voi ottaa sit sen muutaman enemmän ku kotona. Näin kun lapsi silloin isällään tai mummolassa, eli en tule silloin edes kotiin yöksi, vaan jään miehelleni. En mä ala potemaan huonoa omatuntoa sen vuoksi, että otan, kun muutenkin juon vähemmän ku keskiverto suomalainen.

Kaikki sanoo, että kaljuunnun. Pitäisikö olla epätoivoinen vai onnellinen?

Tällä hetkellä on helppo tuuletella, mutta ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo menneisyydestä ja millainen itse on tulevaisuudessa.

Sipsukka kirjoitti:Tällä hetkellä on helppo tuuletella, mutta ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo menneisyydestä ja millainen itse on tulevaisuudessa.

Joo, kyllä kannattaa aamuisinkin vaan jäädä kotiin, kun ei koskaan tiedä että mitä sieltä ekasta risteyksestä tulee eteen/kylkeen/päälle.

^^Mä voin aika pitkälti. En ole koskaan ollut pään sekoittelun tarpeessa, enkä usko et sitä tarvin tulevaisuudessakaan. Eikä mun lapsuudessani tai menneisyydessäni ole mitään, mikä alkais kummitteleen. Edes se mun tuurijuoppo enoni, joka oli ylikiltti kännissäkin, hauska mies. Ei pelottanut eikä kummittele. Eli elä yleistä...

NuoriDaavid kirjoitti:Mutta jos siis ajatellaan, että kohtuullinen, sosiaalinen alkoholinkäyttö on yhteiskunnassa OK, niin miksi sitä pitäisi salata.

Taas kerran samaa mieltä kanssasi.

Tuo salailu johtuu nähdäkseni ainakin siitä, että alkoholin käyttö perheessä koetaan oletusarvoisesti kamalana, lasta traumatisoivana asiana. Se siis demonisoidaan. Ei liene keskustelua asiasta, jossa joku ei kerro saman tien alkkarivanhemmista tai muista traumaattisista kohtaloista. En oikein ymmärrä niiden tilausta muutoin kuin kertojan itseterapiana. Kyllä järkevä aikaansaseuraava ihminen tietää alkoholin vaarat, ei niitä tarvitse valistaen painottaa.

En ymmärrä, mitä pahaa on juurikin kohtuullisessa sosiaalisessa alkoholinkäytössä. Ja muutama olut ei ole sama asia kuin känni. Miten te edes yritätte sekoittaa näitä keskenään?

saira kirjoitti:^^^En mä totakaan ymmärrä, ettei muka vois baariin lähteä lapsellinen ihminen. Kyl mä olen menny, ja taatusti menenkin, siellä voi ottaa sit sen muutaman enemmän ku kotona. Näin kun lapsi silloin isällään tai mummolassa, eli en tule silloin edes kotiin yöksi, vaan jään miehelleni. En mä ala potemaan huonoa omatuntoa sen vuoksi, että otan, kun muutenkin juon vähemmän ku keskiverto suomalainen.

Tuohan on kätevää. Siis olla eronnut. Voi sumplia jutut, ettei lapsi tiedä todellista vanhempiensa luonnetta. Ihmettelee sitten aikuisena, mistä ne geenit ovat periytyneet kun vanhemmat olivat niin virheettömiä. Pistää pian omaan piikkiin.

Onhan ero kuitenkin ollut kriisi. Ei sellainen ihan heppoisesti tapahdu, toivottavasti.

^Ja sä voit kommentoida mun elämääni ja lapsuuttani noin miten, aavistamalla miten minulla on mennyt? Kuinka paljon sä tiedät mun historiastani tai erostani? Ja mitä sä tiedät mun lapseni mahdollisista traumoista? Ja kyllä, haluan sun vastaavan näihin kysymyksiin.

Korjaus, vaihdettu sanat oikeampaan

Vesper kirjoitti:

Sipsukka kirjoitti:Tällä hetkellä on helppo tuuletella, mutta ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo menneisyydestä ja millainen itse on tulevaisuudessa.

Joo, kyllä kannattaa aamuisinkin vaan jäädä kotiin, kun ei koskaan tiedä että mitä sieltä ekasta risteyksestä tulee eteen/kylkeen/päälle.

Ei sieltä mitään tule, kun on tilanteen tasalla ja tulee sitä kotonakin kattiloita varpaille ja liukastumisia saippuaan.

saira kirjoitti:^Ja sä voit kommentoida mun elämääni millä oikeudella? Kuinka paljon sä tiedät mun historiastani tai erostani? Ja mitä sä tiedät mun lapseni mahdollisista traumoista? Ja kyllä, haluan sun vastaavan näihin kysymyksiin.

En sun elämää kommentoi, mutta en näe elämää niin mustavalkoisena kuin sinä, koska olen ehkä kokeneempi. Miten sitten olisi pitänyt ottaa osaa keskusteluun? Valittaa omaa flunssaa ja jeesustella ja kertoa mitä kaikki tietää ja hyväksyy normiksi.

Poika ei taatusti traumasitoitunut kolmesta oluestani. Enemmänkin siitä että oli erossa äidistä kun oli huutanut minua itkuisena ja oli aivan onnessaan kun äiti haki pois. Ja nyt siellä syytellään kuinka pojan pylly oli ollut ihan punainen jne. jne. jne.

Puolitutuille ei tosiaan lähetä lastani enää koskaan, ties mitä siel on tapahtunut. Muissa hoitopaikoissa ollut aina itkemätön ja iloinen pieni mies.

^^Tota, minkä ikäinen mä olen? Ja sä voit sanoa mua millä perusteella mustavalkoiseksi? En mä sun elämänkokemustasi väheksy, mut älä säkään mun. Voisin ehkä sanoa tuntevani oman elämäni ja lapseni paremmin kuin sinä. Ja taatusti eroon oli hyvä syy, mutta koska sä et tunne mua, sä et taida tietää sitä, joten kommenttis siitä meni ihan pirusti metsään...

Mun lapseni on nähnyt kuinka molemmat vanhemmat ottavat aikuisten juomaa. Ei ole edes miettinyt asiaa, muuten kuin toteamalla sen olevan aikuisille, ei lapsille. Turvattomuuden tunnetta hän taatusti tunsi eron johdosta, mutta olemme ehkä osanneet käsitellä sitäkin oikein, vielä ei olla tarvittu ulkopuolista apua. Ainakaan vielä hän ei kastele sänkyä eikä näe painajaisia.

Keskusteluun saa toki osallistua, mutta kysy ennemmin kuin heitä ehdottomia, yleistäviä kommentteja. Eivät meinaan kertaakaan ole osuneet muhun oikein.

Pakko muuten lisätä vielä alkoholin käytöstäni. Eli mun alkoholin käyttöni on lasi tai kaksi punkkua ruoan kanssa tai se saunakalja. Humalahakuinen juominen ei ole mun juttu niinkään, meinasi tulla yhdessä vaiheessa kolme vuotta väliä kahden juhlintakerran välillä, kun ei vaan kiinnostanut, mieluummin olin autolla liikenteessä vaikka kavereita kävinkin moikkaamassa baareissa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: En ymmärrä, mitä pahaa on juurikin kohtuullisessa sosiaalisessa alkoholinkäytössä. Ja muutama olut ei ole sama asia kuin känni. Miten te edes yritätte sekoittaa näitä keskenään?

Jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, koska munat.