Luovuttava osapuoli?
Lähetetty: 10.11.2005 10:13
Mielestäni aika monessa suhteessa saattaa olla, se luovuttavampi osapuoli, joka ajattelee mielessään, että "otanpas tämän, kun ei tuo toinen sorja neito kiinnostu minusta".
Luovuttavampi osapuoli saattaa myöhemmin kiintyä ja ihastua, mutta varmaan aika kuivaa ruveta vääntään väkisin? Onko teillä kokemuksia väkinäisistä suhteista? Noilla toisilla on parisuhteet, otampa itsellenikin tuosta yhden kukkasen pois kedolta kuljeksimasta, vaikka hänen ulkoinen olemuksensa ja sisäinen hapatuksensa muistuttaisi teille vastaista "takapuolta" eli peräkalusto ei olisi vain osa kokonaisuutta.
Luovuttavan osapuolen innottomuus suhdetta kohtaan ja pienoinen välttely saattaa tuntua toisesta (kiinnostuneesta osapuolesta) hieman pihtaamiselta ja luovuttavan osapuolen mielestä karsea seuralainen vain etoaa häntä. Tilanne on kierre, joka pitää katkaista selkeällä puhuttelulla; ( lainatakseni älykkääksi luokittelemaani naisihmistä; ) "En todellakaan tunne sinua kohtaan, niin kuin sinä haluaisit minun tuntevan."
Suhteen jatkuessa pidempään luovuttavampi osapuoli sopeutuu suhteeseen, mutta onko kyseinen sopeutuminen järkevä ratkaisu? Suhteen jatkuessa muistaa kuitenkin, kuinka alussa "minä vain luovutin", että antaa olla suuremmat haaveet ja otan tämän. Sydämessäkin tuntee tekevänsä ehkä hieman väärin toista kohtaan ja lisäksi oma etoaminen, "en haluaisi olla tässä sinun kanssasi".
Oletko teininä ollut suhteessa, vain suhteen tähden? Ja oletko kenties jäänyt sellaiseen asumaan lopuksi ikää?
Voiko kaksi ihmistä koskaan ihastua täysin toisiinsa? Tarvitseeko kyseessä olla 2m;nen pitkä lihaksikas, ystävällinen adonis ja naisena 170cm pitkä kaunis hoikka, nainen alamitoiltaan kapea. Entä aivojen yhteen sopivuus? voitaisiin sanoa, että kaikkein normaalein ihminen on robottin omainen kädestä suuhun syövä "amis" En mitenkään herjaa tuota ammattikuntaa, mutta vain sellaisena esimerkkinä ilmaisen asian tuolla yleisesti käytössä olevalla termillä.
Luovuttavampi osapuoli saattaa myöhemmin kiintyä ja ihastua, mutta varmaan aika kuivaa ruveta vääntään väkisin? Onko teillä kokemuksia väkinäisistä suhteista? Noilla toisilla on parisuhteet, otampa itsellenikin tuosta yhden kukkasen pois kedolta kuljeksimasta, vaikka hänen ulkoinen olemuksensa ja sisäinen hapatuksensa muistuttaisi teille vastaista "takapuolta" eli peräkalusto ei olisi vain osa kokonaisuutta.
Luovuttavan osapuolen innottomuus suhdetta kohtaan ja pienoinen välttely saattaa tuntua toisesta (kiinnostuneesta osapuolesta) hieman pihtaamiselta ja luovuttavan osapuolen mielestä karsea seuralainen vain etoaa häntä. Tilanne on kierre, joka pitää katkaista selkeällä puhuttelulla; ( lainatakseni älykkääksi luokittelemaani naisihmistä; ) "En todellakaan tunne sinua kohtaan, niin kuin sinä haluaisit minun tuntevan."
Suhteen jatkuessa pidempään luovuttavampi osapuoli sopeutuu suhteeseen, mutta onko kyseinen sopeutuminen järkevä ratkaisu? Suhteen jatkuessa muistaa kuitenkin, kuinka alussa "minä vain luovutin", että antaa olla suuremmat haaveet ja otan tämän. Sydämessäkin tuntee tekevänsä ehkä hieman väärin toista kohtaan ja lisäksi oma etoaminen, "en haluaisi olla tässä sinun kanssasi".
Oletko teininä ollut suhteessa, vain suhteen tähden? Ja oletko kenties jäänyt sellaiseen asumaan lopuksi ikää?
Voiko kaksi ihmistä koskaan ihastua täysin toisiinsa? Tarvitseeko kyseessä olla 2m;nen pitkä lihaksikas, ystävällinen adonis ja naisena 170cm pitkä kaunis hoikka, nainen alamitoiltaan kapea. Entä aivojen yhteen sopivuus? voitaisiin sanoa, että kaikkein normaalein ihminen on robottin omainen kädestä suuhun syövä "amis" En mitenkään herjaa tuota ammattikuntaa, mutta vain sellaisena esimerkkinä ilmaisen asian tuolla yleisesti käytössä olevalla termillä.