Kitinä

^Ok.

Stressaaminen on kyllä taito jota en osaa. En vaikka yrittäisin kovasti

nowaysis kirjoitti:Ei mun mielestä. Itse olen yleensä kova stressaamaan mutta myös kovin onnellinen.

Komppaan tätä. Stressaan turhasta, mutta pääsääntöisesti en ole onneton. Olen myös mielestäni optimisti.

Mä liityn Lolitan ja Novan kerhoon, siihen malliin eletään että mitään ei tarvi katua ja elämää ei siirretä "sitte joskus" aikaan. Mä rakastan elämää ja haluan olla täällä mahdollisimman pitkään mutta vaikka nyt pitäis lähteä niin mitään en katus.

Not much. Tuskin mitään muutakaan, mitä en katuisi jo nyt.

EDIT: Mutta jos en tekisi ennen kuolemaani mitään, mitä en tulisi katumaan tulevaisuudessa, voisin kuolla jo nyt. Erehtymätön ihminen on jo määritelmänä, jos ei mahdoton, niin helvetin rasittava.

^Mä alan kuulostamaan ihan Oscar Wildeltä ja pidän siitä.

Hankala aatella tällä hetkellä, mikä mahollisesti kuolinvuoteella kaduttaa.. Jos nyt aatellaan sit niin traagisesti, että kuolen huomenna auton alle tms. onnettomuudessa, mua ei kaduta kyllä isommin mikään. Elämäni on ollu ihan hyvää ja onnellista kaikkinensa.

exPertti kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:3. Ala-asteella Suvi pyysi minua ulos. En lähtenyt.

Ensimmäinen ajatus kommentistasi on, että "sen jälkeen on ollut hiljaista".

En varmasti kadu mitään mitä olen tehnyt, kun en usko katumiseen.
Enemmän harmittaisi ne asiat, joita olisin jättänyt tekemättä! Toivottavasti mitään elämää suurempaa ei jää tekemättä, eli toivottavasti elän niin pitkään että ehdin kokea tarpeeksi.