Kitinä

sivustahuutaja kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Jos katsot sivustahuutajan graafia, niin siinä kuolleisuus /100 000 nousee kaikissa ikäluokissa. Olisi kiva saada pointteri siihen, mitä tuo graafi oikein esittää.

Sori, en huomannut, että otsikko ei kuulunut mukaan. Otsikko on: Miesten ja naisten kuolleisuus alkoholisyihin ikäryhmittäin 1984-2004
http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2005 ... 10-31.html

Nyt tekee järkeä.

On se viina kyllä paha aine. Toiseksi yleisin työikäisten kuolinsyy molemmilla sukupuolilla.

NuoriDaavid kirjoitti:On se viina kyllä paha aine.

Hyvää se on. Tänäänkin korkataan taas samppanja vaimon uuden duunin kunniaksi. 2v tytär tosin joutuu kilistämään maidolla.

sivustahuutaja kirjoitti:Opiskelupaikan valinta on varsin pieni nyanssi ja aika monet opiskelijat vaihtavat alaa opintojen aikana.

Mä väitän, että sopiva tai oikea paikka mahdollisimman nopeasti auttaisi montaa oman elämänsä ajelehtijaa huomattavasti. Suuri osa jengistä ei ole niin motivoitunutta kirjaopiskeluun kuin moni kuvittelee. Juuri heille, usein myöhemmille välinputoajille, olisi tärkeä kertoa, mihin heidän ominaisuudet ja vahvuudet parhaiten soveltuvat. Pärjäävä ja opinhaluinen nuorihan pärjää lähestulkoon ilman mitään interventioita ja ohjausta, mutta sitten on ne muut.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:Opiskelupaikan valinta on varsin pieni nyanssi ja aika monet opiskelijat vaihtavat alaa opintojen aikana.

Mä väitän, että sopiva tai oikea paikka mahdollisimman nopeasti auttaisi montaa oman elämänsä ajelehtijaa huomattavasti. Suuri osa jengistä ei ole niin motivoitunutta kirjaopiskeluun kuin moni kuvittelee. Juuri heille, usein myöhemmille välinputoajille, olisi tärkeä kertoa, mihin heidän ominaisuudet ja vahvuudet parhaiten soveltuvat. Pärjäävä ja opinhaluinen nuorihan pärjää lähestulkoon ilman mitään interventioita ja ohjausta, mutta sitten on ne muut.

On ihan ylivertainen vaatimus kenellekään, että pystyisi kartoittamaan jonkun yksittäisen henkilön vahvuudet ja heikkoudet kattavasti ja tehdä joku analyysi, että mikä opiskelureitti hänelle sopii. Ymmärrys omista kyvyistä ja kehityspotentiaalista tulee sitä kautta, että kokeilee, epäonnistuu ja oppii tai sitten onnistuu ja innostuu. Sen päälle eri asioiden arvostukset ja motiivit vielä muuttuvat eri aikoina ihan tavattoman paljon.

18-vuotiaasta voi olla ajatella että olisi siistiä päästä poliisiksi, kolmekymppisenä pienipalkkaisena virkamiehenä taas saattaa vituttaa ettei tullut lähdettyä kouluihin. Tuskinpa Kallasvuonkaan tähtäimessä oli Suomen suurimman yrityksen pääjohtajuus kun luki oikiksen pääsykoekirjoja jossain loukussa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Mä väitän, että sopiva tai oikea paikka mahdollisimman nopeasti auttaisi montaa oman elämänsä ajelehtijaa huomattavasti.

Totta. On parempi mennä jonnekin ihmettelemään, onko ala oikea, kuin jäädä kotisohvalle juomaan kaljaa. Pätee yhtä paljon lääkäriksi pyrkiviin kuin amisjengiinkin.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: Suuri osa jengistä ei ole niin motivoitunutta kirjaopiskeluun kuin moni kuvittelee.

Kun itse puhun koulutuksesta, en tarkoita pelkästään kirjaviisautta. Itse tosin en näe juurikaan eroa kirjaopiskelun ja muiden työalämässä tarvittavien taitojen opiskelun välillä. Jos esim. haluaa pärjätä raksalla hyvätuloisia urakoita tekevässä porukassa, niin sitä opeteltavaa on luvassa ihan perkeleesti ja asenteen pitää olla yhtä nöyrä kuin kirjojenkin kanssa.

Jos ihan oikeista väliinputoajista puhutaan, niin harvemmin niitä kannattaa kouluttaa. Siivoushommiin vaan, niin nuo väliinputoajat on saatu ihan riittävän tuottaviksi osiksi yhteiskuntaa. Ainahan ne tietty puhuu siitä, kuinka hienoa olisi vaikka laittaa vanhoja jenkkejä, mutta kun ei niillä tosipeleissä riitä motivaatio siihen.

Eihän se opon homma tosiaankaan ole helppoa. Ihmiset tekevät päätöksiä niin järjettömin perustein.

Vuosi sitten oli juttua, että maalarilinjoilla on nyt paljon tyttöjä sisustusohjelmien innoittajina. Sitten pettyvät, kun työnä onkin maalata betonielementtitalon seinää. Oh gosh.

Mun nuoruudessani amiksen autonasentajan linja oli kovin suosittu. Harva niistä varmaan autonasentajaksi päätyi. Ne harvat, jotka hakeutuivat epäkiinnostavaan ja epäseksikkään putkimiehen ammattiin, vuolevat kultaa.

NuoriDaavid kirjoitti:Ne harvat, jotka hakeutuivat epäkiinnostavaan ja epäseksikkään putkimiehen ammattiin, vuolevat kultaa.

Tuli putkirempan aikana seurattua yhden pienen firman toimintaa. Puikoissa oli omistajina motivoituneita äijiä, jotka osasivat hommansa. Palkkaduunarit sitten jakautuivat kahteen sakkiin:
1. Osaavat ja suht motivoituneet (aina ei näitäkään napannut)
2. Junnut, joita kiinnosti raha, mutta muu ei vittujakaan

Näiden omistajien duuni oli ihan samanlaista kuin perusyritysjohdon: Yrität itse tehdä niin paljon kuin mahdollista ja samaan aikaan yrität huolehtia, että muut tekevät duunit oikein. Päivät ovat jatkuvaa stressia, kirrettä ja huokauksilla viestittäviä face palmeja:
- et sä kuule tätä näin voi tehdä? Et sä lukenut sitä asennusohjetta?
- Joo, mut kun mä aattelin...
- Ei se mitään. Puretaan tää pois ja Jamppe tulee sit sun kaveriksi ja katotte miten ne vaiheet menee.

Nyt jos niistä väliinputoajista puhutaan, niin tuo putkiremmi ei kelpuuta niitä hommiin lainkaan. Nuo junnut ovat osoittaneet jotain potentiaalia, mutta junnut eivät vielä varsinaisesti vuole kultaa.

^ Mahtava kuvaus rakennustyön realismista. Tuollaistahan se on.

urpiainen kirjoitti:Kokemusmaailmalle keskeinen luokkajako kun liittyy nimenomaan normeihin: minkälainen elämäntyyli on hyväksyttävää/tavoiteltavaa, mitä on sopivaa tehdä ja sanoa ja miten, minkälaisia odotuksia meihin kohdistuu. Luokat tässä mielessä ovat erilaisia normikokoelmia: työväenluokkaista olemista ohjaavat erilaiset normit kuin vaikkapa akateemis-yläluokkaista, jotka taas ovat kovin erilaisia vaikkapa maahanmuuttajajengien normiston verrattuna. Toimimalla jollain tavalla noudatamme jotain normistoa ja rikomme toisia, ja siten asemoidumme meidän kaikkien implisiittisesti osaamassa luokkia konstruoivassa normijärjestelmässä tavalla tai toisella. Tätä kautta luokkaidentiteetin luominen ja ylläpitäminen on aina pitkälti performatiivista; teemme tekoja, jotka ovat ikään kuin pyyntöjä hyväksyä meidät tietyn normijärjestelmän, so. luokan, mukaisiksi kansalaisiksi.

Pohdittuani aihetta riittävän pitkään olen tullut siihen tulokseen, ettei normijärjestelmäni ole peräisin todellisuudesta, vaan fiktiosta. Ensin arvelin esittäväni pyyntöjä tulla hyväksytyksi mummoluokkaan, mutta itse asiassa vain äidinäitini kuului tuntemistani mummoista siihen luokkaan jonka hyväksyntää haen. Lisäksi luulen hänenkin omaksuneen oman normistonsa samasta lähteestä kuin minä: L. M. Montgomeryltä ja Louisa M. Alcottilta. Tiedä sitten onko tyttökirjojen lukemisesta alle kouluikäisenä ollut luokka-ajattelun näkökulmasta minulle enemmän haittaa vai hyötyä. Ainakin nuo penteleet ovat päätyneet jollekin sellaiselle tiedostamattomalle tasolle vaikuttamaan jokapäiväiseen toimintaani, jota en aiemmin ole huomannut.