Kitinä

^ yritätkö sä nyt vastoin aiempaa kantaasi sanoa, että kieltäytyisit parista miljoonasta, kun eihän se riitä edes ökyjahdin ylläpito- ja käyttökuluihin?

En ymmärrä miksi EN myisi pikkusormen päätä, jos joku siitä maksaisi. Myisin tietenkin mahdollisimman kovaan hintaan, joten alarajaa en haluaisi ennen neuvotteluja teille kertoa, mutta sanotaan nyt niin että kymppitonnilla miettisin asiaa, mutta jo kahdestakympistä olisin valmis.

urpiainen kirjoitti:^ yritätkö sä nyt vastoin aiempaa kantaasi sanoa, että kieltäytyisit parista miljoonasta, kun eihän se riitä edes ökyjahdin ylläpito- ja käyttökuluihin?

En, vaan että jos saisin tuon sinun veneesi ja tuon sinun asuntosi niin myisin ne heti ja ostaisin tilalle jotain aivan saatanan paljon näyttävämpää - ja hummaisin loput.

Mulle riittäisi joku 50K-100K€ reaalituotto, ettei pääomaan tarvi koskea elämän rahoittamiseksi. Tolla rahalla mä saisin maksettua kaiken tarvittavan ja voisin viettää leppoista elämää.

NuoriDaavid kirjoitti: Puolen (oikea vai vasen) saisi valita.

Mitä maksaa?

Käsistään kätevä kaipaa sormiaan, mutta molemmat pikkuvarpaat lähtis kyllä halvalla. Sanotaan vaikka 10k/kpl.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Puolen (oikea vai vasen) saisi valita.

Mitä maksaa?

Käsistään kätevä kaipaa sormiaan, mutta molemmat pikkuvarpaat lähtis kyllä halvalla. Sanotaan vaikka 10k/kpl.

Niistä on nyt ylitarjontaa.

NuoriDaavid kirjoitti:

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Puolen (oikea vai vasen) saisi valita.

Mitä maksaa?

Käsistään kätevä kaipaa sormiaan, mutta molemmat pikkuvarpaat lähtis kyllä halvalla. Sanotaan vaikka 10k/kpl.

Niistä on nyt ylitarjontaa.

Muistan lukeneeni, että joku sai leikkauksessa peukalon tilalle isovarpaansa. Veikkaan että kahdesta pikkuvarpaasta kasaisi jollekin tuppimulkulle jylhän kalun. Laajenna siis myyntivalikoimaasi.

Tajusin asiaa pohtiessani että mun pikkurillihän on erittäin nätti. Ei siitä ihan noin vain voi luopua. Mutta joo, jos hinta alkaa liikkumaan miljoonissa niin khyyyllä, asiaa voisi harkita.

250 000e:llä lähtisi vasen sormenpää, vaikka voisi kymmensormijärjestelmän toimivuuden joutua opettelemaan uudestaan.

Saisin maksettua lainat pois eikä tarvitsisi aina pelätä postilaatikolla että miten paljon jää laskuja maksamatta tällä kertaa. Lisäksi jäisi vielä rahaa sen verran säästöön, ettei tarvitsisi murehtia tulevaisuudessakaan kun autoverolappu kolahtaa postilaatikkoon.

Ja voisin palata koulun penkille pariksi vuodeksi.

elco kirjoitti:EDIT2: Satatonniakin (netto) houkuttaisi: sen eteen pitää painaa kolmisen vuotta duunia, jos siis kolmen vuoden kulut lasketaan pois.

Näin.

Tämän ketjun miljoonasakki ei ilmeisesti ymmärrä lukujen päälle. Länsimaisen ihmisen elämä on todistetusti heidän omasta mielestään jokusen miljoonan arvoinen (~4-7 meur tutkimusten mukaan), joten sen pikkusormen pään on oltava murto-osia tuosta.

Meikäläiselle satatonnia olisi ihan selvä diili, se on sitten pohtimisen paikka, että kuinka alas voisin mennä. Jos nyt ihan vakavasti ajattelen makaavani sairaalassa aasiassa ja lääkäri sanoo "Menetät pikkusormen pääsi, koska vakuutuksesi ei kata krokotiilin sormetusta umpihumalassa. Voimme kuitenkin pelastaa pikkurillinpääsi, jos maksat 10k", niin taitaisin jättää maksamatta.

sivustahuutaja kirjoitti: Länsimaisen ihmisen elämä on todistetusti heidän omasta mielestään jokusen miljoonan arvoinen (~4-7 meur tutkimusten mukaan), joten sen pikkusormen pään on oltava murto-osia tuosta.

Mielenkiintoista. Miten tätä asiaa on arvioitu? Onko kyse vastaajan oman elämän arvosta vai naapurin elämän arvosta?

Mun on ainakin täysin mahdotonta sanoa, minkä arvoinen jonkun elämä on. Toki voi sanoa, paljonko yksi ihminen tuottaa yhteiskunnalle, mutta sehän on eri asia kuin ihmishengen arvo.

sivustahuutaja kirjoitti: Meikäläiselle satatonnia olisi ihan selvä diili, se on sitten pohtimisen paikka, että kuinka alas voisin mennä. Jos nyt ihan vakavasti ajattelen makaavani sairaalassa aasiassa ja lääkäri sanoo "Menetät pikkusormesi, koska vakuutuksesi ei kata krokotiilin sormetusta umpihumalassa. Voimme kuitenkin pelastaa pikkurillinpääsi, jos maksat 10k", niin taitaisin jättää maksamatta.

Tämä. Satatonnia ois jo aika selvä, mutta siinäpä on miettimistä että miten alas vois mennä.

Lisäksi sisäinen porsaanreikien etsijäni miettii juuri sitä dokkaria, missä silpoutunut sormenpää kasvatettiin uusiksi pitämällä sormea jossain soluväliainemössössä..

Joku voisi kaivaa että minkälaisia korvauksia sormen menettämisestä esim. työtapaturmassa saa?

aasi kirjoitti: Joku voisi kaivaa että minkälaisia korvauksia sormen menettämisestä esim. työtapaturmassa saa?

Korvauksethan on ihan haista paska -tasoa.

sivustahuutaja kirjoitti: Tämän ketjun miljoonasakki ei ilmeisesti ymmärrä lukujen päälle.
Meikäläiselle satatonnia olisi ihan selvä diili

Jos nyt ihan vakavasti ajattelen makaavani sairaalassa aasiassa ja lääkäri sanoo "Menetät pikkusormen pääsi, koska vakuutuksesi ei kata krokotiilin sormetusta umpihumalassa. Voimme kuitenkin pelastaa pikkurillinpääsi, jos maksat 10k", niin taitaisin jättää maksamatta.

Satatonnia ei muuttaisi elämääni, vaan joutuisin edelleen käymään töissä, joten tuskin tekisin kauppoja. Kivuttomammin ja enemmän irtoaisi talokaupoilla, jos sellaiselle rahalle olisi tarvetta. Kyllä mä haluaisin sellaisen lottovoiton kokoisen potin ennen kuin alkaisin paloja myymään.

Toisaalta, jos käännetään tilanne toisinpäin, kuten jälkimmäisessä esimerkissäsi, niin kyllä mullakin saattaisi jäädä maksamatta.

NuoriDaavid kirjoitti:Mielenkiintoista. Miten tätä asiaa on arvioitu? Onko kyse vastaajan oman elämän arvosta vai naapurin elämän arvosta?

Noita tehdään eri näkökulmista. Ihmisten arviota oman elämänsä arvosta mitataan esim. halulla maksaa vakuutuksista ja vaarallisten töiden riskilisillä. Eli kyse ei ole mistään kyselystä, vaan katsotaan tilastoista mikä korvaus on riittävä vaikkapa 0,1% kuolemanmahdollisuudesta 30 vuoden uran aikana.

Noita arvioita on tehty niin monesta näkökulmasta, että haarukka on aika luotettava. Pitää kuitenkin muistaa, että esim. terveydenhuollon allokointien suhteen sillä on iso ero, lasketaanko elinvuoden hinnaksi perinteinen $50k vai vaikka $100k.

Vagabondo kirjoitti: Satatonnia ei muuttaisi elämääni, vaan joutuisin edelleen käymään töissä, joten tuskin tekisin kauppoja. Kivuttomammin ja enemmän irtoaisi talokaupoilla, jos sellaiselle rahalle olisi tarvetta. Kyllä mä haluaisin sellaisen lottovoiton kokoisen potin ennen kuin alkaisin paloja myymään.

Tämä.
Jos taas olisi joku akuutti rahantarve, niin lähtisi halvemmalla. Jos taas Pipa-tauno menettäs sormensa ja tarttis mun pikkurillit niin lähtisi heti. Ja maksaisinkin siitä.

sivustahuutaja kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Mielenkiintoista. Miten tätä asiaa on arvioitu? Onko kyse vastaajan oman elämän arvosta vai naapurin elämän arvosta?

Noita tehdään eri näkökulmista. Ihmisten arviota oman elämänsä arvosta mitataan esim. halulla maksaa vakuutuksista ja vaarallisten töiden riskilisillä. Eli kyse ei ole mistään kyselystä, vaan katsotaan tilastoista mikä korvaus on riittävä vaikkapa 0,1% kuolemanmahdollisuudesta 30 vuoden uran aikana.

Noita arvioita on tehty niin monesta näkökulmasta, että haarukka on aika luotettava. Pitää kuitenkin muistaa, että esim. terveydenhuollon allokointien suhteen sillä on iso ero, lasketaanko elinvuoden hinnaksi perinteinen $50k vai vaikka $100k.

Hmmm. Mun mielestä vakuutusmaksun maksamishaluukkuudella tai vaaralisen työn lisän hinnalla ei kyllä pysty arvioimaan tällaista. Vakuutusmaksun maksamishalussahan rajoittava on käytettävissä oleva rahamäärä. Ei ihminen voi maksaa korkeampaa vakuutusmaksua kuin hänellä on rahaa. Vaarallisen työn lisässä vaikuttaa paljonko maksajalla on rahaa ja mitä muita töitä on tarjolla. Jos maksajalla olisi mahdollisuus maksaa rajatta tai jos muita hyviä duuneja olisi tarjolla, hinta nousisi, vaikka henkilän käsitys oman elämänsä hinnasta ei nousisikaan.

NuoriDaavid kirjoitti:Hmmm. Mun mielestä vakuutusmaksun maksamishaluukkuudella tai vaaralisen työn lisän hinnalla ei kyllä pysty arvioimaan tällaista. Vakuutusmaksun maksamishalussahan rajoittava on käytettävissä oleva rahamäärä. Ei ihminen voi maksaa korkeampaa vakuutusmaksua kuin hänellä on rahaa. Vaarallisen työn lisässä vaikuttaa paljonko maksajalla on rahaa ja mitä muita töitä on tarjolla. Jos maksajalla olisi mahdollisuus maksaa rajatta tai jos muita hyviä duuneja olisi tarjolla, hinta nousisi, vaikka henkilän käsitys oman elämänsä hinnasta ei nousisikaan.

Tietenkin maksuhalukkuutta rajoittaa käytettävissä oleva rahamäärä? Sen takia juuri puhun länsimaisen ihmisen itselleen arvioimasta hinnasta. Kehitysmaiden ihmisille hinta on paljon pienempi.

Tuo on ihan älyvapaa ajattelutapa, että vaadit rajattomia rahavaroja, jotta jotain voitaisiin oikeasti mitata rahalla. Sen takiahan rahaa käytetään mittarina, että voidaan allokoida rajalliset resurssit. Jos kaikkea olisi rajattomasti, niin meikäläisen kahvitauonkin hinta olisi mittaamaton, eli mikään materian määrä ei riittäisi sitä korvaamaan. Jos minulla olisi pihalla miljoona ferraria, niin en luopuisi tästä kahvikupista saadakseni yhden ferrarin lisää. Pitää ymmärtää, että rahaa ei ole olemassa. Se on ihan mielikuvituskamaa. Raha on vain mittari resurssien käytölle ja resursseja meillä on rajallisesti.

Kun duunari valitsee vaarallisemman työn vähän paremman tienestin takia, niin hän valitsee hieman leveämmän, mutta lyhyemmän elämän. Tämä ei käytännössä eroa siitä, että sinä Dave otat riskin elämän lyhenemisestä ajamalla ylinopeutta lisätäksesi laatuajan määrää elämässä.

Kyllä 50k:lla tämä olisi jo selvä peli. Voisinhan menettää sen muutenkin. Yksi kaverini jäi viime vuonna duunissa työkoneen moottorin alle kun moottorinosturista yllättäen pamahti ketjuista lukko. Tuloksena kaveri veti tuolilla ja kepeillä puoli vuotta, eikä näytä oikealla kädellään enää keskisormea kellekään. Vakuutus muistaakseni maksoi kokonaisesta menetetystä sormesta 7k kertakorvauksen. Joku menetetty pikkurillin kynsi 50 kilolla olisi tuohon nähden jo vuosisadan diili.

sivustahuutaja kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Hmmm. Mun mielestä vakuutusmaksun maksamishaluukkuudella tai vaaralisen työn lisän hinnalla ei kyllä pysty arvioimaan tällaista. Vakuutusmaksun maksamishalussahan rajoittava on käytettävissä oleva rahamäärä. Ei ihminen voi maksaa korkeampaa vakuutusmaksua kuin hänellä on rahaa. Vaarallisen työn lisässä vaikuttaa paljonko maksajalla on rahaa ja mitä muita töitä on tarjolla. Jos maksajalla olisi mahdollisuus maksaa rajatta tai jos muita hyviä duuneja olisi tarjolla, hinta nousisi, vaikka henkilän käsitys oman elämänsä hinnasta ei nousisikaan.

Tietenkin maksuhalukkuutta rajoittaa käytettävissä oleva rahamäärä? Sen takia juuri puhun länsimaisen ihmisen itselleen arvioimasta hinnasta. Kehitysmaiden ihmisille hinta on paljon pienempi.

Tuo on ihan älyvapaa ajattelutapa, että vaadit rajattomia rahavaroja, jotta jotain voitaisiin oikeasti mitata rahalla. Sen takiahan rahaa käytetään mittarina, että voidaan allokoida rajalliset resurssit. Jos kaikkea olisi rajattomasti, niin meikäläisen kahvitauonkin hinta olisi mittaamaton, eli mikään materian määrä ei riittäisi sitä korvaamaan. Jos minulla olisi pihalla miljoona ferraria, niin en luopuisi tästä kahvikupista saadakseni yhden ferrarin lisää. Pitää ymmärtää, että rahaa ei ole olemassa. Se on ihan mielikuvituskamaa. Raha on vain mittari resurssien käytölle ja resursseja meillä on rajallisesti.

Kun duunari valitsee vaarallisemman työn vähän paremman tienestin takia, niin hän valitsee hieman leveämmän, mutta lyhyemmän elämän. Tämä ei käytännössä eroa siitä, että sinä Dave otat riskin elämän lyhenemisestä ajamalla ylinopeutta lisätäksesi laatuajan määrää elämässä.

Edelleenkään en näe, että jos ihminen maksaa vakuutusmaksua, jonka mukaan kertakorvaus hänen kuolemastaan olisi 5 miljoonaa, niin se tarkoittaisi, että hän pitäisi elämäänsä viiden miljoonan hintaisena. Se vain tarkoittaa, että ko. vakuutuksen hinta on hänelle hyväksyttävä.

NuoriDaavid kirjoitti:Edelleenkään en näe, että jos ihminen maksaa vakuutusmaksua, jonka mukaan kertakorvaus hänen kuolemastaan olisi 5 miljoonaa, niin se tarkoittaisi, että hän pitäisi elämäänsä viiden miljoonan hintaisena. Se vain tarkoittaa, että ko. vakuutuksen hinta on hänelle hyväksyttävä.

Ei noita tutkimuksia ole tehty noin yksisilmäisesti yhdestä näkökulmasta. Kuolemasta saatavan korvauksen tutkiminen ylipäätään on tässä aika irrelevanttia.

Vakuutusten kohdalla on pikemminkin tutkittu esim. jenkkien halua maksaa sairausvakuutuksesta ja vakuutuksen vaikutusta elinikään. Vakuutushaluja tutkimalla päästään tarkempiin tuloksiin kuin maksuhalukkuuden tutkimisella esim. syöpähoidon tapauksessa. Kalliiden hoitojen käyttöä rajoittaa kyseisellä hetkellä käytössä oleva raha ja vakuutuksen avulla yksilö voi varautua kalliimpiin hoitoihin.

NuoriDaavid kirjoitti:Edelleenkään en näe, että jos ihminen maksaa vakuutusmaksua, jonka mukaan kertakorvaus hänen kuolemastaan olisi 5 miljoonaa, niin se tarkoittaisi, että hän pitäisi elämäänsä viiden miljoonan hintaisena. Se vain tarkoittaa, että ko. vakuutuksen hinta on hänelle hyväksyttävä.

Nyt luin tuon uudestaan ajatuksella läpi: Ihanko oikeasti kuvittelit, että kun ekonomistit laskevat elämälle hinnaksi 5 miljoonaa, niin kyse on siitä että joku on ostanut 5 miljoonan korvauksen tarjovan vakuutuksen? Eihän tuossa ole päätä eikä häntää?

Hommahan menee yksinkertaistettuna näin:
A) on sairausvakuutus --> odotettu elinikä 87,5v
B) ei sairasvakuutusta --> odotettu elinikä 85,3v

Vakuutuksen hinta: 200 taalaa kuussa 85 vuotta = 204k
Rahalla saatu lisäelinikä: 2,2v
Elinvuoden hinta: 92k
Koko elämän hinta: 92k x 87,5 = 8,1 miljoonaa taalaa.