Sosiaalisten Kontaktien Vaikeus
Lähetetty: 10.11.2005 21:41
Mulla itselläni on vaikeuksia ylläpitää vanhoja sosiaalisia kontakteja...
uudempien tuttavuuksien kautta erilaisilta keskustelupalstoilta tämä
mukaan lukien + noin yleensä netin kautta ollut helpompaa.
En nykyisin enää oikein viitsi lähteä treffeille tai elättele deittineteistä suurempia toiveita,koska aikaisemmat kokemukset ovat olleet negatiivisia vaikka olisin ollut oma itseni tyttö/nainen katkaissut ensitreffien jälkeen välit eikä enää soitellut tai tekstaillut.Muutama positiivinen yllätyskin toki ollut joukossa että nähty 2-3 kertaa ekojen jälkeen.Muutama sellanen todella vittumainenkin kokemus että heti nähtyään mut tulee totuus päin lärviä tyyliin "mä en lähde sun kanssa mihinkään" että ei edes huomata toisen panostusta asiaan. Muutaman kerran jäi niin huonot fiilikset että oli pakko mennä hukuttamaan ikävät tunteet oluelle/siiderille.Itsessäni on kyllä siinäkin mielessä vikaa etten kovin helposti huomaa vastakkaisen sukupuolen flirttailua,silmäniskuja tms ellei tule tyrkylle lähes nokan alle. Olen huomannut myös että menen kovin helposti lukkoon erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa työhaastatteluissa,treffeillä,jopa miiteissä saatan mennä totaaliseen kipsiin vaikka olisi ennestään tuttuja paikalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.Nykyisin olen lähinnä tälläinen epäsosiaalinen
syrjäytynyt hylkiö,koska kaikki vanhat luokkakaverit hajosi ympäri suomea eikä niistä kukaan ole pitänyt juuri mitään yhteyttä vaikka mä haluaisin pitää.Sitä ihmettelen ettei edes samalla paikkakunnalla asuvat/
törmäävät edes moikkaa dösässä,sporassa tai junassa ellei itse vähintään tartu hihasta kiinni.Kymppiluokkalaisista kuullut tai nähnyt vuosiin ketään.
Hyvä että noin kerran vuodessa näkee vanhoja peruskoulun aikaisia luokkakavereita.Sorry oli ihan pakko avautua vakavasta aiheesta...
uudempien tuttavuuksien kautta erilaisilta keskustelupalstoilta tämä
mukaan lukien + noin yleensä netin kautta ollut helpompaa.
En nykyisin enää oikein viitsi lähteä treffeille tai elättele deittineteistä suurempia toiveita,koska aikaisemmat kokemukset ovat olleet negatiivisia vaikka olisin ollut oma itseni tyttö/nainen katkaissut ensitreffien jälkeen välit eikä enää soitellut tai tekstaillut.Muutama positiivinen yllätyskin toki ollut joukossa että nähty 2-3 kertaa ekojen jälkeen.Muutama sellanen todella vittumainenkin kokemus että heti nähtyään mut tulee totuus päin lärviä tyyliin "mä en lähde sun kanssa mihinkään" että ei edes huomata toisen panostusta asiaan. Muutaman kerran jäi niin huonot fiilikset että oli pakko mennä hukuttamaan ikävät tunteet oluelle/siiderille.Itsessäni on kyllä siinäkin mielessä vikaa etten kovin helposti huomaa vastakkaisen sukupuolen flirttailua,silmäniskuja tms ellei tule tyrkylle lähes nokan alle. Olen huomannut myös että menen kovin helposti lukkoon erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa työhaastatteluissa,treffeillä,jopa miiteissä saatan mennä totaaliseen kipsiin vaikka olisi ennestään tuttuja paikalla, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.Nykyisin olen lähinnä tälläinen epäsosiaalinen
syrjäytynyt hylkiö,koska kaikki vanhat luokkakaverit hajosi ympäri suomea eikä niistä kukaan ole pitänyt juuri mitään yhteyttä vaikka mä haluaisin pitää.Sitä ihmettelen ettei edes samalla paikkakunnalla asuvat/
törmäävät edes moikkaa dösässä,sporassa tai junassa ellei itse vähintään tartu hihasta kiinni.Kymppiluokkalaisista kuullut tai nähnyt vuosiin ketään.
Hyvä että noin kerran vuodessa näkee vanhoja peruskoulun aikaisia luokkakavereita.Sorry oli ihan pakko avautua vakavasta aiheesta...