Kitinä

Jotenkin näin olen ajatellutkin sen menevän: ihmisen tulot voivat olla miten suuret tahansa, ja silti hän ei ole turvassa köyhyyden ja kurjuuden kokemisen uhalta. Paitsi ehkä sitten, jos huimat tulot saavutettuaankin edelleen tyytyisi peruselintasoon, mutta ilmeisesti hyvin harva kuitenkaan käytännössä päätyy tällaiseen ratkaisuun.

http://www.bloomberg.com/news/2012-02-2 ... -chex.html

Minusta EW yllä sotkee vähän kaksi asiaa. Ensinnäkin, kuten Kitinässäkin on toki moneen kertaan keskusteltu, ihminen adaptoituu mihin tahansa tasoon aika nopeasti ja alkaa kaivata enemmän/pelätä pudotusta. Tämän tyyppisiin asioihin perustuu varmaankin se keskusteltu tutkimustulos siitä, miten esim. lottovoitto ei anna kestävää parannusta onnelisuustasoon, tai miten suuri ajattelija Piia-Noora Kauppi esitti, että rikkaille pitää antaa moninverroin enemmän kuin köyhille, jotta subjektiivinen vaikutus olisi samanlainen.

Toisaalta sitten, tuosta elintaso-asiasta parempi analyysi tässä tapauksessa on vaikka tämä:
http://tolkku.blogspot.com/2012/03/rikk ... lista.html
Toki tämäntyyppisessä tarkastelussa on vikana se, että se vie tarkastelun pois päänsisäisestä itsensätuntemuksesta ja muusta sisäänpäinkääntyilystä kohti talouden ja yhteiskunnan rakenteita.

urpiainen kirjoitti:...lottovoitto ei anna kestävää parannusta onnelisuustasoon...
Toisaalta sitten, tuosta elintaso-asiasta parempi analyysi tässä tapauksessa on vaikka tämä...

Aika hyvin tiivistetty materialismin harha. Kuvitelma siitä, että onni löytyisi enemmän, parempaa ja kalliimpaa materiaa hankkimalla ja rahaa käytetään menestyksen mittarina. Tämä näkyy kyllä myös noissa lottovoittajien kommenteissa. Pääosa rahasta aiotaan käyttää asumiseen ja autoihin. Niihin vaan tottuu niin nopeasti, ettei ne tosiaankaan paranna onnellisuustasoa pysyvästi.

urpiainen kirjoitti:Minusta EW yllä sotkee vähän kaksi asiaa. Ensinnäkin, kuten Kitinässäkin on toki moneen kertaan keskusteltu, ihminen adaptoituu mihin tahansa tasoon aika nopeasti ja alkaa kaivata enemmän/pelätä pudotusta.

Tietyn rajan jälkeen tuskin kaipaa enemmän. Jossakin tulee raja, jolloin raha ei enää lisää onnellisuutta.
Jossakin tulee myös vastaan ns. rajahyöty. Eli: jos haluat syödä säilykeruokia, tarvitset purkinavaajan. Mutta yksi riittää. Jos haluat katsoa TV:tä, tarvitset telkkarin. Mutta yksi riittää tai maksimissaan yksi vastaanotin per huone ja sitten yksi mökille. Ja niin edelleen.

Roope Ankka ajattelee että rahalla on itseisarvo, mitä enemmän sen parempi. Mutta hän on harvoja poikkeuksia. Taitaa Gatillakin olla vähän samanlainen asenne?

Vagabondo kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:...lottovoitto ei anna kestävää parannusta onnelisuustasoon...
Toisaalta sitten, tuosta elintaso-asiasta parempi analyysi tässä tapauksessa on vaikka tämä...

Aika hyvin tiivistetty materialismin harha. Kuvitelma siitä, että onni löytyisi enemmän, parempaa ja kalliimpaa materiaa hankkimalla ja rahaa käytetään menestyksen mittarina. Tämä näkyy kyllä myös noissa lottovoittajien kommenteissa. Pääosa rahasta aiotaan käyttää asumiseen ja autoihin. Niihin vaan tottuu niin nopeasti, ettei ne tosiaankaan paranna onnellisuustasoa pysyvästi.

Näinkin, mutta jos teillä on ongelmia liian rahan tai omaisuuden kanssa , niin antakaa minulle vaan. Kannan kyllä taakkanne.

PS: Ei minulla koskaan ole ollut niin hauskaa kun sen muutaman vuoden tienasin aivan sikana. Mutta tunnetusti olenkin pinnallinen paskiainen, joka katsoo naisissakin myös ulkonäköä eikä vain sisäistä kauneutta.