So Hard kirjoitti:Gat kirjoitti:Pointti (jo silloin joskus inttämäni) on, että ilman monipuolisia (niin ne ennen olivat) musiikkikanavia minä ainakaan en edes tietäisi genreistä enkä uutuuksista. Kaikki olisi sen varassa mitä kaverit suosittavat tai sosiaalinen media eli vielä niitä vanhanajan kanavia yksipuolisemmat tahot kertovat
Videoitahan on kanavien kulta-aikana ylipäänsä tehty ja näytetty vain aika mainstreamgenreistä ja -aristeista - ja niistä joita levy-yhtiöt halusivat puffata. En edelleenkään näe miten muutaman sadan kipaleen soittolistaa pyörittävä kaupallinen kanava olisi erityisen ansioitunut, verrattuna vaikka radiokanaviin musiikin tarjonnan laajentamisessa? Netin roolihan on muuttanut koko homman ihan päälaelleen - yleisö päättää (eikä sisältöjen välittäjäporras) että mikä sisältö on timangia.
Kello on mitä on ja vain sixpäkki Karhua. Ja oikeasti itseäni säästääkseni yritän irrottautua tämäntapaisista keskusteluista. Jotka, vaikka aiheeltaan triviaaleja, näyttävät minulle ihmisistä liikaakin.
Sä nyt et vaan tajuu tai ole tajuavinasi.
Tietenkin yleisö päättää, ja minustakin on ihkua, että netistä nykyään löydän mita vaan, jopa maksamatta siitä.
Kymysykseni on, että miten sitten tietää mitä haluaa, mistä se INFORMAATIO? Totta kai sen kaman nykyään saa, mutta miten saa informaation MITÄ valita?
MusiikiikikVIDEOISSA on ainakin se hyvä puoli, että NÄKEEKIN jotain, vaikka onko laulaja hottis misu vai onko artistien tai tuottajien näkemys muuten kiinnostava. Parhaissakaan höyryradioissa vaikka sitten netissä ei Ja videot olivat aika hyvä lisä populaarimusiikkiin, taiteenlaji sinänsä.
Asenteeltaan ei kukaan ole väärässä, mutta nyt sinä olet väärässä myös faktuaalisesti. Ehkä olet niin nuori, että et nähnyt telkun musiikkikanavien kulta-aikaa? Tai asuit jossain landella tai lähiössa. joita niitä ei näkynyt?
Nimittäin vaikka silloin näytettävä oli toki toimittajien soittolistoja, se oli ihan erilasita kuin nykyään Orimattilassa ilmaisella Voicella tai Varkaudessa ilmaisella MTVSuomella.
Silloin oli joka vitun päivä monen genren ohjelmia. Sky Channelilla, Music Boxissa, seuraajallaan Super Channelilla ja jopa MTV Europella. On hyvinkin mahdollista, että vastaavaa on nykyään maksullisilla kanavilla, mutta nehän ei rahvasta sivistä ellei osta korttia.
Oli joka päivä Englannin, Euroopan ja Usa:n listat. Oli joka päivä klassikkoohjelma, aina siltä ajalta kuin videoita alettiin tekemään. Oli eri genreille eri ohjelmat. Heviä, rokkentoulia, bluesia, neekerimenoa, teknoa, poppista, vaikka mitä. Kaikki selittävän juonnon kera. Eri juttu kuin nykyään, jossa tosiaan samat sata pyörii kuukausia, erittelemättä.
Joten vaikka te olette yliolentoja, miten muuten MINÄ olisin löytänyt esim. Kate Bushin, Madonnan, Tori Amoksen, Alanis Morissetten (hmm. misuja.. ) AC/DC:n, Primuksen, Billy Joelin, Meat Loafin tai Whitesnaken
tai edes vanhoja kuten 70-luvun Blondien ja Sladen, tai nykyisemmistä rakastamani saatanahevin ja jopa osan teknosta? Jaa radiiosta? Radion soittolistoista, oikeesti? Sanoin jo visuaalisuuden ja tapanani oli vain pitää joku musiikkikanava hiljaa auki, jos ei muuta tullut. Suurin osa paskaa, mutta aina joskus joku minulle ennen tuntematon kiinnostava kiinnitti huomioni, ja jos ei se, niin sitten etsin vastaavaa samasta minulle ennen vieraasta genrestä.
Joo, tietenkin on niin hianoo, että nykytinykytiaikana kuluttaja saa valita itse. Mutta miten te tiedätte MISTÄ valita? Facebook-kaverilta? Isoveljeltä? Vastaa samaa kuin ennen kuuli vain Levyraadista tai viikottaisesta tunnin Rockradiossa.Minä esimerkkisi olen kuullut sanan "dubstep". joka kuuluu olevan parhautta, kuullut sanankin vain Kitinästä. Vain Kitinästä. Ei se ihan paskaakaan liene, mutta enpä viiti paljoa kuunnella. En viiti klikkailla mikä ei heti inspiroi.. Jos taas tuotakin tuuttaisi vaivatta ilmaiseksi telkusta muiden mukana, saattaisin löytää jotain itselleni kelpaavaa samasta tai lähigenrestä.
Siis tuo johtaa vanhusyndroomaan just teillä ennen aikojaan. Oikein että itsellä on rajattomasti mistä valita. Mutta jos ei enää ole yleisiä informaatioväyliä, ei tiedä mistä valita ja eikä tietäisi, mistä voisi pitää. Niinkuin vanhat ihmiset kuunteelvat vain vanhoja tangoja, joihin ovat tottuneet. Tää ei ole teknologista huolimttra kuin puoliksi edistystä, molemmat väylät pitäis olla. Mutta juunou, markkinoiden näkymätön typerä käsi.
Ihanko oikeasti sinulla ei ole videonauhoja, DVD-levyjä, musiikkialbumeita (ai niitä ei, muistan). Sinua ei kiinnosta hamstarata yhtään mitään omaan haltuusi, riippumattomiksi löydätkö sen netistä uudelleen ja uudelleen?
Siis eihän digibokseihinkaan mahdu paljon mitään omiin kokoelmiin verrattuna.
So Hard kirjoitti:[Mä puhun tässä formaatista - en juuri arvosta erillisiä fyysisiä kappaleita jos saman kaman voi säiliöä digitaalisena helppokäyttöisesti saataville. pari vuotta sitten tilaamani Villin pohjolan boksiläjä on oikeastaan vasta nyt innostanut rakastumaan Janine Turneriin uudelleen.
Lainaan vain tuon ja jatkan.
Sinä puhut jooo formaatista- Minä puhun informaation löydettävyydestä ja käytettävyydestä vanhentuneillakin värkeilla.
Olen joo hamstraaja. Se on sairaus. En ole koskaan heittänyt tai heitä mitään ostamaani kestokulutushyödykettä pois. Eihän se tarkoita, että niitä kuuntelisin,/ katsoisin/lukisin, kunhan mulle on sairaasti tärkeää, että ne on mulla ihan fyysisesti. Diggaamani leffaakaan en koe nähneeni, ellei se ole mulla ihan itellä oikeasti. Kipeetä, tiedän.
Mutta tuo sun tai teidän asenne... esimerkkinä minulla on paljon myös klassista musiikkia. Vielä VHSää halveksuttavammin C-kaseteilla. Ostettuna kaupasta. Äänenlaatu on minulle oiken hyvä niillä metallinauhoilla, hyvällä kasettinauhurilla ja hyvillä kuulokkeilla. Nyt teidän ideologian mukaan, jos mieleni sattuu tekemään kuunnella Bachia, Beethovenia, Mozartia tai Paganinia.... olisin teistä TYMÄ ja vanhanaikainen jos kuuntelisin niitä siinä ennen kelvanneessa formaatissa. Pitäisi heittää kasetit pois jos en yhtenään kuuntele, ymmärtää että nauhuria ei tarvita ja tajuta jotta että kuunnella voi, pitäisi hankkia uudemmissa formaateissa?
Tuo on siis minulle niin kammottavan vieras asenne. Kaikki se ylemmyys teillä, ja kuitenkin joku pinnallinen juppityyli.Minun vinkkelistäni vaikuttaa, kuin olisitte minua paljon laskentakykyisempiä koneita, mutta vain koneita. Kauhia tajuta, että mikä minusta oli hyödyllista, ei ole teidän haluamaanne vaan sattumalta sen ajan alkeellisemman teknologian sanelema, vain minulle hyödyllinen. Kuin olisitte kaikessa eloisuudessanne mekanismeja ilman elämää, mutta niin kauniita, huipputerästä, hyvinrasvattuja ja aina tuuri olla yhteensopivien hammasrattaiden kaa. Joihin minä vain murskaudun jos sekaan yritän. Vieras alien-laji, jotka saa pilluakin
Riittää OFFTOPICOINNISTA.
ONTOPIC tässä oli tarkoitus kysellä miten te yleisnerot opettaisitte teknojutskia jopa minua vanhemmille ihmisille. Tuossa kesäaikaan vaihdettaessa oli mielenkiintoista, että isäni ei osannut vaihtaa vanhan Nokiapuhelimensa aikaa. Vaikka oli ennen osannut ja ja nyt oli tajuavinaan kun näytin. On kuulemma kuin töissä tekemänsä "ohjelmoitavat logiikat" Siis niin mitkä? Vaan osaavalle ja ja lähes ei-dementoitumeellekin vanhukselle kynnys lienee tajuta digigigimaailma osana reaalimaailmaa. Valikoiden käyttö siinä hierarkiassa jne. Katsoa, lukea ja peräti vähän ajatella.
Niin ja millaisia olisivat oikeasti vanhuskäyttöön suunnitellut laitteet? Siinä haastetta Kitinän tietotekniikkaneroille
EDIT: tein väärin, kun edellä laitoin "Villin Pohjolan" (Northern Exposure) esimerkiksi "vähempiarvoisista" nauhoituksistani. Maailmankaikkeuden paras TV-sarja ikinä. Onhan ne mulla kaikki VHS:ässänä, mutta kerro oitis, mistä saa DVD-boksina! (hmm. takinkääntöä?
) Niin ja Janine Turner on MINUN naiseni!!