So Long, So Easy
Lähetetty: 12.11.2005 1:06
Tämä viesti on ensisijaisesti kollektiivinen anteeksipyyntö niille, jotka ovat vimmaisen keskustelutapani loukkaavana, uhkaavana tai muuten vaan huonona juttuna kokeneet. Se mikä toimii livenä, ei välttämättä toimi nettipalstalla. [Siis en kulje kadulla huutamassa näistä asioista, vaan viittaan kahden- tai useammankeskisiin keskusteluihin, joissa olen johonkin omasta näkökulmastani epätoivottavaan kyseenalaistaen tarttunut.] Kiivauteni pohjaa siihen maailmantuskaan, jota koen aina nähdessäni ihmisten toimien vastoin sisimpänsä ääntä -- mutta tämä ei toki ole sille mikään oikeutus. Tuska sitten purkautuu tiukkoina kyseenalaistuksina, ehkä muutaman voimasanan kanssa, ja usein johtaa tilanteeseen jossa vastapuolella ei ole kysymykseen vastausta ja lisäksi tilanteesta kaiken kaikkiaan huono olo. Ei tämä ole minun osaltani viisasta.
Totta kai olen sikäli sanojeni takana että uskon kuhunkin esittämistäni kysymyksistä olevan kannustettavaa ja arvokasta miettiä vastausta, mutta tämä ei tarkoita että minulla olisi mitään oikeutta pakottaa ketään selkä seinää vasten niitä kohtaamaan. Olen kärsimätön. Ja siitä pahoillani.
Toinen juttu on sitten se, että olen hurjan vaativa. Se ei luonteenpiirteenä kovin hyvin tällaiselle kaikille avoimelle keskustelupalstalle sovi -- tai oikeastaan ollenkaan -- koska totta kai ihmisten motiivit, mieltymykset ja keskustelutavat ovat ihan laidasta laitaan. Ja kun erilaisuuden pitäisi olla rikkaus, käykin minun vaativuuteni kautta niin, että astun kaikkien niiden varpaille jotka tilanteessa tai toisessa eivät minun päässäni olevien sääntöjen mukaan elä. Eivät ne ole tämän palstan sääntöjä, ei kenenkään tulisi velvoittaa teitä sellaisia noudattamaan. Itse en tätä tajunnut ennen kuin jo aika moni on varmaan tavalla tai toisella mielensä mekastuksestani pahoittanut. Siis jos olen sanonut että henkilön X pitäisi Y, niin tämä kertoo minusta, ei kyseisestä henkilöstä. Joku toinen henkilöhän sanoisi X:stä jotain ihan muuta; se mitä hän sanoisi kertoo hänestä, se mitä minä sanon kertoo minusta. Ajattelen siis tosiaan itsekin näin, enkä siten osaa varoa niin paljon kuin ehkä pitäisi sitä, että joku tosiaan ottaa itseensä.
Vapautuminen tästä muiden sanomisten ja oikeastaan minkään näkemysten määrittelevyydestä itsen suhteen on toki juuri se, mihin toivoisin mahdollisimman monen pääsevän. Silloin kun ei tarvi loukkaantua mistään, suhtautuu vaan tilanteeseen tarkkailijana. Toki siis suosittelen ilman muuta edelleen tutustumaan itseen, perehtymään asioihin. Aivan kuten Manala autot erinomaisen hyvin tuntevana tietää, liikkuminen ajopelillä luonnistuu sitä paremmin mitä tarkemmin on ajokkiinsa ja sen käyttätymiseen kaikissa mahdollisissa tilanteissa tutustunut. Minun pointtini on jotakuinkin ainoastaan se, että olemme kaikki ihmisiä; olisi siis jokaisen edun mukaista opetella tarkkailemaan omaa toimintaa niissä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, aivan kuten tarkkaisisitte autoannekin testiradalla. Toivon siis, että pystytte pitämään avoimen mielen elämässä ja jättämään minun henkilökohtaiset heikkouteni omaan arvoonsa (olen matkalla, en perillä). Siis että ette sulje itseltänne mitään portteja vain sen vuoksi, että siellä netissä oli se yks v*tun kusipää joka puhui jostain samanoloisista asioista. Vähän sama asia kuin että ei ikinä opiskelisi matematiikkaa, jos koulussa on siinä ollut ruma opettaja.
Täten siis häirikkö lähtee, Kity jää. Heh. Tai no, en sano ettenkö koskaan enää mitään kirjoita, sillä ei minulla ole oikeastaan mitään syytä sellaista päätöstä tehdä. Nyt vaan kahden viikon sairasloman aikana on kertynyt niin paljon kaikkia ideoita vielä entisten lisäksi, mitä työssäni haluan loppuvuoden aikana aikaiseksi saada, että luultavasti minulla ei tähän kirjoitteluun juuri aikaa jää. Jos nyt jollekulle jäi jotain kysymyksiä tai muuta hampaankoloon, niin yksityisviestillä minut kyllä tavoittaa (saan ne mailitse).
--------
Tämä oli siis tiedote ja anteeksipyyntö. Tähän ketjuun ei ole tarpeen mitään keskustelua luoda. Paitsi toki jos nyt joku kokee terapeuttisena huutaa "Good riddance!" tai jotain muuta vastaavaa, niin antaa palaa.
Totta kai olen sikäli sanojeni takana että uskon kuhunkin esittämistäni kysymyksistä olevan kannustettavaa ja arvokasta miettiä vastausta, mutta tämä ei tarkoita että minulla olisi mitään oikeutta pakottaa ketään selkä seinää vasten niitä kohtaamaan. Olen kärsimätön. Ja siitä pahoillani.
Toinen juttu on sitten se, että olen hurjan vaativa. Se ei luonteenpiirteenä kovin hyvin tällaiselle kaikille avoimelle keskustelupalstalle sovi -- tai oikeastaan ollenkaan -- koska totta kai ihmisten motiivit, mieltymykset ja keskustelutavat ovat ihan laidasta laitaan. Ja kun erilaisuuden pitäisi olla rikkaus, käykin minun vaativuuteni kautta niin, että astun kaikkien niiden varpaille jotka tilanteessa tai toisessa eivät minun päässäni olevien sääntöjen mukaan elä. Eivät ne ole tämän palstan sääntöjä, ei kenenkään tulisi velvoittaa teitä sellaisia noudattamaan. Itse en tätä tajunnut ennen kuin jo aika moni on varmaan tavalla tai toisella mielensä mekastuksestani pahoittanut. Siis jos olen sanonut että henkilön X pitäisi Y, niin tämä kertoo minusta, ei kyseisestä henkilöstä. Joku toinen henkilöhän sanoisi X:stä jotain ihan muuta; se mitä hän sanoisi kertoo hänestä, se mitä minä sanon kertoo minusta. Ajattelen siis tosiaan itsekin näin, enkä siten osaa varoa niin paljon kuin ehkä pitäisi sitä, että joku tosiaan ottaa itseensä.
Vapautuminen tästä muiden sanomisten ja oikeastaan minkään näkemysten määrittelevyydestä itsen suhteen on toki juuri se, mihin toivoisin mahdollisimman monen pääsevän. Silloin kun ei tarvi loukkaantua mistään, suhtautuu vaan tilanteeseen tarkkailijana. Toki siis suosittelen ilman muuta edelleen tutustumaan itseen, perehtymään asioihin. Aivan kuten Manala autot erinomaisen hyvin tuntevana tietää, liikkuminen ajopelillä luonnistuu sitä paremmin mitä tarkemmin on ajokkiinsa ja sen käyttätymiseen kaikissa mahdollisissa tilanteissa tutustunut. Minun pointtini on jotakuinkin ainoastaan se, että olemme kaikki ihmisiä; olisi siis jokaisen edun mukaista opetella tarkkailemaan omaa toimintaa niissä kaikissa mahdollisissa tilanteissa, aivan kuten tarkkaisisitte autoannekin testiradalla. Toivon siis, että pystytte pitämään avoimen mielen elämässä ja jättämään minun henkilökohtaiset heikkouteni omaan arvoonsa (olen matkalla, en perillä). Siis että ette sulje itseltänne mitään portteja vain sen vuoksi, että siellä netissä oli se yks v*tun kusipää joka puhui jostain samanoloisista asioista. Vähän sama asia kuin että ei ikinä opiskelisi matematiikkaa, jos koulussa on siinä ollut ruma opettaja.
Täten siis häirikkö lähtee, Kity jää. Heh. Tai no, en sano ettenkö koskaan enää mitään kirjoita, sillä ei minulla ole oikeastaan mitään syytä sellaista päätöstä tehdä. Nyt vaan kahden viikon sairasloman aikana on kertynyt niin paljon kaikkia ideoita vielä entisten lisäksi, mitä työssäni haluan loppuvuoden aikana aikaiseksi saada, että luultavasti minulla ei tähän kirjoitteluun juuri aikaa jää. Jos nyt jollekulle jäi jotain kysymyksiä tai muuta hampaankoloon, niin yksityisviestillä minut kyllä tavoittaa (saan ne mailitse).
--------
Tämä oli siis tiedote ja anteeksipyyntö. Tähän ketjuun ei ole tarpeen mitään keskustelua luoda. Paitsi toki jos nyt joku kokee terapeuttisena huutaa "Good riddance!" tai jotain muuta vastaavaa, niin antaa palaa.
